Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa, äitini kateuksissaan tuhoaa tavaraa
19.02.2020 |
Tämä vähän liittyy tuoho 70-luvulla syntyneiden äiteihin.
Äitini on jollain tapaa häiriintynyt. On korkeasti koulutettu ja liitossa vielä isäni kanssa. Hän on aina ollut hyvin kateellinen pikkusiskolleen ja sittemmin minulle ja nyt tytölleni myös.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, hän on lapsuudestani asti mm tuhonnut uusia vaatteitani. Aina tavallaan vahingossa pesee liian kuumassa, värjää valkoiset punaiseksi jne. Jos teen hyvää ruokaa mummulassa, hän vahingossa pudottaa kulhon lattialle. Tytöltäni mm. kadotti ihanat villasukat, kesällä upouudet housut värjäsi. Näämme harvoin mutta tätä tapahtuu joka kerta.
Kyse ei ole seniilistä vanhuksesta vaan naisesta joka on tehnyt tätä niin kauan kuin muistan.
Olen neuvoton. Osaako joku kertoa mikä tässä voi olla avuksi. Vaikka tiedän joka kerta että näin tapahtuu, tulee silti paha mieli. Hän jaksaa aina pari päivää sinnitellä, mutta sitten alkaa tapahtua. Kesällä ja lomilla vietämme aikaa yhdessä useita päiviä. Olen eronnut ja tarvitsen apua lomilla lasten kanssa.
Onko kellään ollut vastaavaa? Tiedän miten hullulta tämä kuulostaa, hänellä on mt-taustaa kyllä, ei mitään suurempaa diagnosoitu kyllä.
Kommentit (42)
Sanot että lapsesi pelkäävät häntä, koska puhuu omituisia juttuja. Toisessa kommentissa sanot että lapsesi kuitenkin haluavat tavata häntä. Lapsesi kyllä käyttäytyvät tuossa tapauksessa aika oudosti. En ole koskaan tavannut lapsia, jotka haluaisivat sellaisen aikuisen seuraan jota pelkäävät. Aluksi myös kerrot että olet yksinhuoltaja ja tarvitset äitisi apua lastenhoidossa, mutta kuitenkaan et jätä lapsia hänen hoitoonsa (koska siis pelkäävät häntä). Olenko minä nyt ainoa, jonka mielestä nämä jutut kuulostaa hieman ristiriitaiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat kuitenkin pitää yhteyttä äitiisi, niin erikseen lapsille ja sinulle vaatteet mummolaan: rikkinäiset, resuiset, rumat, kulahtaneet. Osta vaikka erikseen ne kirppiksen halvimmat ja karseimmat vaatteet.
Jos 2 vuorokautta menee juuri ja juuri, niin olkaa mökillä puolitoista vuorokautta.
Miksi äitisi pesee pyykkejänne? Oletko kieltänyt pesemästä?
Vierailija kirjoitti:
Sanot että lapsesi pelkäävät häntä, koska puhuu omituisia juttuja. Toisessa kommentissa sanot että lapsesi kuitenkin haluavat tavata häntä. Lapsesi kyllä käyttäytyvät tuossa tapauksessa aika oudosti. En ole koskaan tavannut lapsia, jotka haluaisivat sellaisen aikuisen seuraan jota pelkäävät. Aluksi myös kerrot että olet yksinhuoltaja ja tarvitset äitisi apua lastenhoidossa, mutta kuitenkaan et jätä lapsia hänen hoitoonsa (koska siis pelkäävät häntä). Olenko minä nyt ainoa, jonka mielestä nämä jutut kuulostaa hieman ristiriitaiselta?
Monet lapset haluavat vanhempiensa seuraa vaikka voivat olla ihan petoja lapsille.
Olemme useimmiten yhdessä kaikki, voin samalla lepäillä tai tehdä töitä ja äitini hoitaa lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi pesee pyykkejänne? Oletko kieltänyt pesemästä?
Harvoin pesee. Mutta jos ollaan useampi päivä yhdessä, pesukone pyörii kuten lapsiperheessä on tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat kuitenkin pitää yhteyttä äitiisi, niin erikseen lapsille ja sinulle vaatteet mummolaan: rikkinäiset, resuiset, rumat, kulahtaneet. Osta vaikka erikseen ne kirppiksen halvimmat ja karseimmat vaatteet.
Jos 2 vuorokautta menee juuri ja juuri, niin olkaa mökillä puolitoista vuorokautta.
Paras on että olemme vain vähän aikaa.
Tilanteet tulevat yllättäen, lapsi saa lahjaksi jonkun vaatteen, tekemäni ruoka. Löytää kyllä väylän hänen tuhoava toimintansa. Tuo aika oli oivallus tästä keskusteluketjusta, voimme olla vain kaksi yötä. Surettaa kun lomilla on kiva olla mökillä.
Olet jotenkin ripustautunut äitiisi ja käytökselläsi mahdollistat hänen sekoilunsa. Hyväksyt ne. Et osaa irrottautua, vaikka hänen seuransa ei tee hyvää sinulle eikä lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jotenkin ripustautunut äitiisi ja käytökselläsi mahdollistat hänen sekoilunsa. Hyväksyt ne. Et osaa irrottautua, vaikka hänen seuransa ei tee hyvää sinulle eikä lapsillesi.
Ei vähääkään. Näemme vain parin kuukauden välein ja soittelemmekin hyvin harvoin. Olen täysin oman itsenäistymisprosessini läpikäynyt.
Vierailija kirjoitti:
Olet jotenkin ripustautunut äitiisi ja käytökselläsi mahdollistat hänen sekoilunsa. Hyväksyt ne. Et osaa irrottautua, vaikka hänen seuransa ei tee hyvää sinulle eikä lapsillesi.
Elämä ei ole niin mustavalkoista että laitetaan välit poikki, jos ihminen on sairas. Koitetaan etsiä tapa joka sopii osapuolille. Harmiksi emme voi vain käväistä kahvilla, koska asumme kaukana. Se olisi meille kaikkein paras tapa tavata isovanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muillakin tuollaisia äitejä. Sympatiani sulle, ap!
Äitini teki samanlaisia juttuja. Hän rikkoi minulle rakkailta sukulaisilta saatuja lahjoja, kätki valokuvat joissa olin kauneimmillani (esim. rippikuvat), piilotti suosikkivaatteeni, myi tai lahjoitti pois lapsuuteni rakkaimmat lelut jne.
Iän myötä äidistä on tullut jotenkin tolkullisempi mutta herttaisen vanhuksen naamion takana piilee edelleen epäkypsä nainen, joka on tänä päivänä minulle kateellinen isältäni saamastani huomiosta.
Lapsettomana voin onneksi päättää ihan omista lähtökohdistani, että yhteydenpito pysyy minimissä. Kuten joku täällä ehdottikin, kaksi päivää maksimissaan kerralla.
Asiasta keskusteleminen luonnehäiriöisen kanssa ei vie yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko muillakin tuollaisia äitejä. Sympatiani sulle, ap!
Äitini teki samanlaisia juttuja. Hän rikkoi minulle rakkailta sukulaisilta saatuja lahjoja, kätki valokuvat joissa olin kauneimmillani (esim. rippikuvat), piilotti suosikkivaatteeni, myi tai lahjoitti pois lapsuuteni rakkaimmat lelut jne.
Iän myötä äidistä on tullut jotenkin tolkullisempi mutta herttaisen vanhuksen naamion takana piilee edelleen epäkypsä nainen, joka on tänä päivänä minulle kateellinen isältäni saamastani huomiosta.
Lapsettomana voin onneksi päättää ihan omista lähtökohdistani, että yhteydenpito pysyy minimissä. Kuten joku täällä ehdottikin, kaksi päivää maksimissaan kerralla.
Asiasta keskusteleminen luonnehäiriöisen kanssa ei vie yhtään mihinkään.
Ikävältä kuulostaa. Olin myös lapsettomaksi hyvin vähän tekemisissä hänen kanssaan.
Onpa kiinnostavaa, nimittäin myös minun äitini on kateellinen hyvästä suhteestani isääni. Mahtaako se tausta olla sisaruskateutta ja erityisesti suhteesta omaan isäänsä. Onko äidilläsi sisaruksia? Millä ikäerolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muillakin tuollaisia äitejä. Sympatiani sulle, ap!
Äitini teki samanlaisia juttuja. Hän rikkoi minulle rakkailta sukulaisilta saatuja lahjoja, kätki valokuvat joissa olin kauneimmillani (esim. rippikuvat), piilotti suosikkivaatteeni, myi tai lahjoitti pois lapsuuteni rakkaimmat lelut jne.
Iän myötä äidistä on tullut jotenkin tolkullisempi mutta herttaisen vanhuksen naamion takana piilee edelleen epäkypsä nainen, joka on tänä päivänä minulle kateellinen isältäni saamastani huomiosta.
Lapsettomana voin onneksi päättää ihan omista lähtökohdistani, että yhteydenpito pysyy minimissä. Kuten joku täällä ehdottikin, kaksi päivää maksimissaan kerralla.
Asiasta keskusteleminen luonnehäiriöisen kanssa ei vie yhtään mihinkään.
Tuo lapsen kauneuden kadehtiminen on järkyttävää. Olen pahoillani että hän on noin sinua kohdellut. Toivottavasti olet saanut kokea olevasi ihana ja kaunis muissa ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun olette vastanneet.
Tosiaan tuo usein käynnistyy vasta kun olemme olleet siellä yli 2 yötä. Sitä ennen sujuu ok. Voisin koittaa niin että käymme lyhyempiä aikoja.Kyseessä on hyvin tarkka ja pedantti ihminen, ei todellakaan kömpelö tai hajamielinen. Pesee omat vaatteensa tarkasti lämpötilassa, joka on lapussa. Käsin neuleet, vaakatasossa kuivaten. Minulta tuhonnut nuorena useita kauniita neuleita kutistamalla. Ei tässä ole kysettä, tiedän ja tunnen hänet ja haluan oppia tulemaan toimeen. En halua katkaista välejä, hän on tällä tavalla rikki enkä usko että sitä voi korjata. Mutta voin itse koittaa vähentää tätä. Hän oli lapsuudessani väkivaltainen. Lapsiani jätän harvoin yksin hänelle, olen useimmiten itse mukana koska hän puhuu kummia juttuja jotka alkavat lapsia pelottaa.
Nuo triggerit ovat aina hyvin samanlaisia, kauniita esineitä tai vaatteita. Tai hyvää ruokaa jota laitan. Hän on tosiaan hyvin kateellinen siskolleen ja minulle, ollut niin kauan kuin muistan. Ja nyt tyttäreni vaatteet herättävät tämän saman.
Helpottaa kyllä kirjoittaa tästä. Kiitos kun olette kirjoittaneet viisaita viestejä.
Ap
En osaa sanoa muuta kuin että sinulla on todella ihailtava suhtautuminen asiaan. Osaat lukea äitiäsi hyvin, kuitenkin rakastaen ja ymmärtäen. Etkä anna itseäsi tai lapsiasi satuttaa ymmärryksestä sokaistuen. Kunpa osaisin itse suhtautua asioihin noin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun olette vastanneet.
Tosiaan tuo usein käynnistyy vasta kun olemme olleet siellä yli 2 yötä. Sitä ennen sujuu ok. Voisin koittaa niin että käymme lyhyempiä aikoja.Kyseessä on hyvin tarkka ja pedantti ihminen, ei todellakaan kömpelö tai hajamielinen. Pesee omat vaatteensa tarkasti lämpötilassa, joka on lapussa. Käsin neuleet, vaakatasossa kuivaten. Minulta tuhonnut nuorena useita kauniita neuleita kutistamalla. Ei tässä ole kysettä, tiedän ja tunnen hänet ja haluan oppia tulemaan toimeen. En halua katkaista välejä, hän on tällä tavalla rikki enkä usko että sitä voi korjata. Mutta voin itse koittaa vähentää tätä. Hän oli lapsuudessani väkivaltainen. Lapsiani jätän harvoin yksin hänelle, olen useimmiten itse mukana koska hän puhuu kummia juttuja jotka alkavat lapsia pelottaa.
Nuo triggerit ovat aina hyvin samanlaisia, kauniita esineitä tai vaatteita. Tai hyvää ruokaa jota laitan. Hän on tosiaan hyvin kateellinen siskolleen ja minulle, ollut niin kauan kuin muistan. Ja nyt tyttäreni vaatteet herättävät tämän saman.
Helpottaa kyllä kirjoittaa tästä. Kiitos kun olette kirjoittaneet viisaita viestejä.
ApEn osaa sanoa muuta kuin että sinulla on todella ihailtava suhtautuminen asiaan. Osaat lukea äitiäsi hyvin, kuitenkin rakastaen ja ymmärtäen. Etkä anna itseäsi tai lapsiasi satuttaa ymmärryksestä sokaistuen. Kunpa osaisin itse suhtautua asioihin noin!
Kiitos, kaunis kirjoituksesi liikutti minua. Olen käyttänyt paljon aikaa päästäkseni yli vihasta ja silti välillä näiden tilanteiden jälkeen koen suurta turhautumista ja kyvyttömyyttä.
Minulla on vajaa parikymmentä vuotta vanhempi sisko, joka mm rikkoi "vahingossa" äidin 50-v päivälahjaksi ostamansa vihreän lasimaljakon -95. Nimenomaan juuri sen, tiskatessa tavaroita. Muita vastaavia on sattunut. Jotain johon toisella on tunneside, jotain mikä on hyvä nätti ja kätevä, millaista ei saa enää uutta ym. Äiti pahoitti kovin mielensä ja itki jälkikäteen minulle mielipahasta, miksi noin piti tehdä. Sanoi että tarkoituksellistahan se tuon kanssa oli kuten kaikki aina. Kerrankin muutossa hajotti äidin lempilampun, josta äiti piti todella mikä tuli kyllä esille. Sisko joutui kerta vuoteen vaihtamaan siihen kattolamppuun käydessään hehkulampun (äitiä huimasi pahasti ja minäkin olin siihen liian lyhyt silloisella huonekorkeudella auttamaan), joten kun se saatiin käsiin muutossa se piti hänen "muka" vahingossa hajottaa. Sillä kertaa ei saanut enää uutta. Kerran aiemmin oli jo rikkunut ja metsästetty uusi kappale. Onhan se rankkaa joutua noin kerta vuoteen kylässä käynnin yhteydessä ennen ruokkaa, kahvia ja täyttä hälkiruoka- ja kahvileipäpöytää vaihtamaan hehkulamppu yhteen umpikupuiseen äitinsä lempikattolamppuun, oi voi.
Jos voinut pilata jotain niin kyllä.
Kaikesta tavallisesta ja arkisestakin kade ja tyyli on, muut eivät ole ansainneet mitään. Voi huutaa niin. Jos joku muu saa lahjana jonkin käyttötavaran, kauhea päivittely ja kasvot mustana miten on liikaa eikä toinen ole ansainnut.
Minun 50v päivääni ei sisko muistanut mitenkään. Mikähän elämä olisi ollut, ellemme me olisi olleet aikoinaan siellä hänen 50v lahjoinemme ja tuomisinemme. Sitäkään käsityöliikkeestä ostamaani kotimaista taidetta ollutta, hänen tyyliinsä valittua kallista maljakkoa en ole koskaan esillä nähnyt. Äiti kyllä piti hyvin huolen että sisareni näki äidin häneltä saamaansa käytettävän ja esillä.
Kyllä, tuo ihminen on aivan ...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tabu aihe on ennen ollut, äidin kateus tytärtään tai jotain läheistään kohtaan. Mitä järkeä on ollut peitellä väkivaltaisen käytöksen seurauksia, ei mitään järkeä. Apua ja ratkaisuja varmasti löytyy.
Niinpä. Mun äiti nolasi mut jatkuvasti. Rintojen kasvua ja kuukautisten alkua vitsailtiin koko suvulle ja kissani saamilta pennuilta äiti väänsi niskat nurin kun olin koulussa. Äiti voi olla paha ja sairas, vaikka sen pitäisi olla maailman turvallisin ihminen. Ja täysin ohis ja sivusta. Oli vaan pakko avautua.
Toinen ohis. Meidänkin kissa sai lapsuudessani pentuja. Isä tappoi ne hakkaamalla kivellä päähän... Olisi edes hukuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että lapsesi pelkäävät häntä, koska puhuu omituisia juttuja. Toisessa kommentissa sanot että lapsesi kuitenkin haluavat tavata häntä. Lapsesi kyllä käyttäytyvät tuossa tapauksessa aika oudosti. En ole koskaan tavannut lapsia, jotka haluaisivat sellaisen aikuisen seuraan jota pelkäävät. Aluksi myös kerrot että olet yksinhuoltaja ja tarvitset äitisi apua lastenhoidossa, mutta kuitenkaan et jätä lapsia hänen hoitoonsa (koska siis pelkäävät häntä). Olenko minä nyt ainoa, jonka mielestä nämä jutut kuulostaa hieman ristiriitaiselta?
Monet lapset haluavat vanhempiensa seuraa vaikka voivat olla ihan petoja lapsille.
Olemme useimmiten yhdessä kaikki, voin samalla lepäillä tai tehdä töitä ja äitini hoitaa lapsia.
Niin, vanhempansa. Tuskin kuitenkaan isovanhempansa, jota muutenkin näkevät harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tabu aihe on ennen ollut, äidin kateus tytärtään tai jotain läheistään kohtaan. Mitä järkeä on ollut peitellä väkivaltaisen käytöksen seurauksia, ei mitään järkeä. Apua ja ratkaisuja varmasti löytyy.
Niinpä. Mun äiti nolasi mut jatkuvasti. Rintojen kasvua ja kuukautisten alkua vitsailtiin koko suvulle ja kissani saamilta pennuilta äiti väänsi niskat nurin kun olin koulussa. Äiti voi olla paha ja sairas, vaikka sen pitäisi olla maailman turvallisin ihminen. Ja täysin ohis ja sivusta. Oli vaan pakko avautua.
Toinen ohis. Meidänkin kissa sai lapsuudessani pentuja. Isä tappoi ne hakkaamalla kivellä päähän... Olisi edes hukuttanut.
Hyi hitto miten sairaita vanhempia teilla on ollut!
Mulla sentaan mutsin miesystava "vaan" veti mun miljoonakalat vessanpontosta alas, koska kehtasin hairita hanen paivauniaan (so. krapulaansa) soittamalla viulua (mun oli pakko harjoitella silla sain satikutia, ellen ollut harjoitellut tarpeeksi).
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan samanlaista. Homma repesi täysin kun ostimme talon ja sisustin sen kauniiksi.
Joka kerta käydessään hän tuhosi sisustusta ihan tahallaan.
En ole enää tekemisissä.
Siis kuinka sekopää aikuisen ihmisen pitää olla, että tekee tuollaista ja toistuvasti....
Alue: Aihe vapaa
Öö. En lähde tämäntyyppisiä enempää kommentoimaan. Varmasti olen jotain ikäviä tapoja äidiltäni oppinut, mutta pyrin tulemaan niistä tietoiseksi, olen psyykkisesti hyvinvoiva ja lapsistani hyvin huolehtiva aikuinen.
Reklamointia voi tehdä asiasta tai asiattomasti raivokkaasti ja kiihkon vallassa.
Ap