Lue keskustelun säännöt.
Miten saada elämään enemmän sisältöä?
On perhettä, mutta ystäviä ei ole. Ollaan tällä paikkakunnalla melko yksin, sukulaiset ei pidä yhteyttä ja kaverini asuvat toisella paikkakunnalla joten emme tapaa kovinkaan usein. Olen nyt toistaiseksi työttömänä kotona ja tosiaan kukaan ei käy kylässä, lapsen kummitkaan ei tahdo muistaa edes lasta kunnolla.miten voisin muuttaa elämääni sosiaalisemmaksi?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kylmä fakta on se että jos olet ylittänyt ~30 ikävuoden rajapyykin, ei kukaan halua olla tekemisissä kanssasi ellei kanssasi voi verkostoitua tai sinusta jotenkin hyötyä.
Tuossa kirjoittamassasi tilanteessa on käytännössä tuomittu olemaan yksin.
Höpö höpö . Mä olen 30-vuotiaana ja vanhempana löytänyt uusia ystäviä useammalla paikkakunnalla . Vaikeampia mulle olivat pienemmät paikkakunnat. Niissä elämä nuoremmilla oli hyvin perhekeakeistä. Mutta eri yhdistyksiin kun meni mukaan, löysi ystäviä. Kun ei nirsoullut ja viihtyi eläkeläisten kanssa., niin kyllä ystäviä sai.
Kaupungeissa taas on sinkkunaisia joista saa helposti ystävystyviä. Niissä piireissä pitää vaan osata puhua muustakin kuin lapsista. Myös kaupungeissa kaverustuin lisäksi itseäni vanhempien kanssa. Niiden joilla lapset isot jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on pienet lapset niin perhekahvila. Mene harrastukseen. Yritä päästä johonkin työkokeiluun ym. Facebookissa on ryhmä yksinäiset yhteen.
Miksi olette muuttaneet vai miksi kaverit on muualla. Miten olet nuo kaverit saanut?
Vierailija kirjoitti:
Kylmä fakta on se että jos olet ylittänyt ~30 ikävuoden rajapyykin, ei kukaan halua olla tekemisissä kanssasi ellei kanssasi voi verkostoitua tai sinusta jotenkin hyötyä.
Tuossa kirjoittamassasi tilanteessa on käytännössä tuomittu olemaan yksin.
Niinkö sinulle kävi? Otan osaa.
Jos olet normaali mukava ihminen ap, niin pienellä vaivalla löydät varmasti kavereita. Sinun pitää vain vaivautua, ottaa läpät pois silmiltä ja mennä sinne missä ihmisiä on.
Olen kirjoittanut täällä lukuisia kertoja kuinka itse olen löytänyt uusia ystäviä tehdessäni vapaaehtoistyötä vanhusten kanssa. Tällä hetkellä minulla on vain kaksi ihanaa rouvaa, joiden luona käyn tai käymme yhdessä vaikka kahvilla, kaupassa tai kävelemässä. Myös lapseni ovat joskus käyneet rouvien luona auttamassa jossakin jutussa, esimerkiksi laittamassa parvekekukat kukkalaatikoihin ja etsimässä telkkarin kanavapaikat uudelleen niiden mentyä sekaisin.
Suosittelen todella tällaisista toimintaa ja olen varma, että myös sieltä löytyy vanhuksia, joita voisi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on pienet lapset niin perhekahvila. Mene harrastukseen. Yritä päästä johonkin työkokeiluun ym. Facebookissa on ryhmä yksinäiset yhteen.
Miksi olette muuttaneet vai miksi kaverit on muualla. Miten olet nuo kaverit saanut?
Yritin käydä aikoinani kahden pienen lapseni kanssa perhekahvilassa, mutta kaksi kertaa riitti vakuuttamaan minut siitä, että kolmatta kertaa ei tule. Siellä oli niin sisäänpäin lämpiävä tunnelma, että yökötti. Huomasin myös kohta olevani ainoa äiti, joka vahti koko lapsikatrasta ja muut mammat vain höpöttivät huoneen toisessa päässä tai toisessa huoneessa.
Käväisimme myös seurakunnan äiti-lapsi kerhossa, mutta siellä uskovaisuus ja virrenveisuu meni ihan yli ja pakenimme paikalta.
Löysin hieman myöhemmin äitikaverin, kun toinen äiti käveli vastan suurinpiirtein saman ikäisten lasten kanssa ja aloin juttelemaan heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bibliofiili kirjoitti:
Lukemalla kirjoja.
Juu, introvertilla introvertin harrastukset.
Itselläni on ollut ongelmana samanhenkisen seuran puute.
Aivoton kaakatus ja juoruilu ei ole ratkaisu.
Vasta yli 40v olen esim. harrastusten myötä saanut jonkinmoisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koen, että saan kavereita kun vain haluan. Olen lapsen vauva-aikana tutustunut moneen äitiin mutta lopulta äitikaveri tukeutuu liikaa minuun, enkä siitä pidä. EN jaksa joka päivä nähdä tai olla viestitse yhteydessä. Kaipaan omaa tlaa lapsen kanssa. Mennä metsään, retkille, kaupoille, ilman esiliinaa. Toiset äidit suunnilleen janosivat seuraa päivin kun puoliso töissä ja videstä eteenpäin heistä ei kuulunut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hanki personal content provider.
Tuossa olisikin markkinarako. Mä palkkaisin heti, kun jonkun fiksun löydän!
Tulee vaan mieleen, että näistäkin suuri osa olisi samanlaisia pilipalityyppejä, kuin nykyiset personal trainerit ja hyvinvointivalmentajat. Eli eivät toisi mitään uutta minulle. Ellei minun ja providerin välistä "ihmissuhdetta" lasketa. Enkä sitä laske elämänsisällöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy lasten kanssa perhekerhoissa, muskarissa, kirjastossa jne. Missä voi tutustua ja saada niitä äiti kavereita :) Tietysti itse pitää osata olla sosiaalinen eikä vain kököttää nurkassa. Omaan elämääni niin paljon iloa ja sisältöä tuo usko (Jeesukseen) ja seurakunta :) Sieltä saanut ystäviä ja lapset käy pyhäkoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on pienet lapset niin perhekahvila. Mene harrastukseen. Yritä päästä johonkin työkokeiluun ym. Facebookissa on ryhmä yksinäiset yhteen.
Miksi olette muuttaneet vai miksi kaverit on muualla. Miten olet nuo kaverit saanut?
Yritin käydä aikoinani kahden pienen lapseni kanssa perhekahvilassa, mutta kaksi kertaa riitti vakuuttamaan minut siitä, että kolmatta kertaa ei tule. Siellä oli niin sisäänpäin lämpiävä tunnelma, että yökötti. Huomasin myös kohta olevani ainoa äiti, joka vahti koko lapsikatrasta ja muut mammat vain höpöttivät huoneen toisessa päässä tai toisessa huoneessa.
Käväisimme myös seurakunnan äiti-lapsi kerhossa, mutta siellä uskovaisuus ja virrenveisuu meni ihan yli ja pakenimme paikalta.
Löysin hieman myöhemmin äitikaverin, kun toinen äiti käveli vastan suurinpiirtein saman ikäisten lasten kanssa ja aloin juttelemaan heidän kanssaan.
Minulla taas on toisenlainen kokemus. Olin paljolti samassa tilanteessa kuin ap. Paitsi en nyt tiedä ap. n lapsen ikää, omani oli vielä tuolloin alle vuoden. Olin varma, että en ehkä enää ikinä löydä ketään kenen kanssa kahvitella, tavata jne.
Menimme perhekerhoon ja siellä oli kyllä vähän samanlaista, kuin mainitsemassasi. Mutta lisäksi siellä oli ihana nuori äiti, joka toisen kerran kerhoon mennessämme alkoi jutella ja kysyi myös lopuksi haluaisimmeko joskus mennä heille vaikkapa kahville. Se tuntui mitä suurimmalta lahjalta.
Hänen kauttaan tutustuimme sitten myös muutamaan muuhun äitiin ja näin kasvatin tuttavapiiriä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Välillä arki tuntuu tosi yksinäiseltä kun mies tekee pitkiä työpäiviä. Toisaalta "leikkitreffit" ystävien ja heidän lastensa kanssa ovat melko uuvuttavia koska se sotku ja metelin määrä vain moninkertaistuu. P
Vierailija kirjoitti:
Koen, että saan kavereita kun vain haluan. Olen lapsen vauva-aikana tutustunut moneen äitiin mutta lopulta äitikaveri tukeutuu liikaa minuun, enkä siitä pidä. EN jaksa joka päivä nähdä tai olla viestitse yhteydessä. Kaipaan omaa tlaa lapsen kanssa. Mennä metsään, retkille, kaupoille, ilman esiliinaa. Toiset äidit suunnilleen janosivat seuraa päivin kun puoliso töissä ja videstä eteenpäin heistä ei kuulunut mitään.
Tietenkin he janoavat seuraa kun ovat yksin. Ethän sinäkään ota yhteyttä muihin kavereihin kun olet liikkeellä jonkun toisen kanssa? Kun mies saapuu kotiin, niin silloin illalla on käytävä yhdessä kaupassa, vietävä lapsia harrastuksiin, ruuanlaittoa jne.
Itseäni ihmetyttää tämä kuinka kotona olevat eivät voi viettää aikaa yhdessä silloin kun he ovat päivällä yksin, vaan pitää odottaa, että sen toisen puolison tulee ensin kotiin? Moni on yksin todella paljon ja näkee sitä puolisoaan vähän. Mutta sekin vähä pitäisi viettää sen ystävän kanssa, ettei tämä suutu, vaikka voisi tavata häntä päivällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee vapaaehtoistyota, mieluiten sellaista, jossa voit auttaa toista ihmista.
Se palkitsee.
Harrastusten parissa. Viime aikoina olen tutustunut pariin tosi mukavaan henkilöön.
Kaikkihan eivät halua olla kavereita. Mutta aina löytyy joku, jolla on samanlainen huumorintaju tai muuten tulette toimeen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Koen, että saan kavereita kun vain haluan. Olen lapsen vauva-aikana tutustunut moneen äitiin mutta lopulta äitikaveri tukeutuu liikaa minuun, enkä siitä pidä. EN jaksa joka päivä nähdä tai olla viestitse yhteydessä. Kaipaan omaa tlaa lapsen kanssa. Mennä metsään, retkille, kaupoille, ilman esiliinaa. Toiset äidit suunnilleen janosivat seuraa päivin kun puoliso töissä ja videstä eteenpäin heistä ei kuulunut mitään.
Hah, mulla oli ihan sama juttu, kun olin lasten kanssa vuosia kotona. Mieheni teki paljon reissutyötä ja oli pari kertaa kuukaudessa ulkomailla muutamia päiviä + teki muutenkin pitkää päivää tarvittaessa, joten niinpä me menimme lasten kanssa juuri niin kuin halusimme. Naapurustossa oli pari ihan kivaa äitiä, joilla oli saman ikäisiä lapsia kuin minulla, mutta kerran viikossa oli ihan tarpeeksi heidän seuraansa, liikaakin.
Meillä ei ollut lasten kanssa kovin tarkkoja rytmejä ja saatoin retkeillä heidän kanssaan vaikka läheisen kansallispuiston tulentekopaikalle makkaroiden ja tikkupullien kanssa lounaalle tai mennä onkimaan jollekinnlähijärvelle ja syödä siellä eväät. Nämä äiti kaverini taas eivät missään nimessä halunneet edes ajatella muita kuin normaalia kotipöydän ääressä syötyä lounasta. He saattoivat ehdottaa tapaamisajaksi jo jotain puoli yhdeksää ja silloin me vielä köllimme lasten kanssa ihan rauhassa tai söimme kiireetöntä aamupalaa. Saatoimme lähteä vartin varoitusajalla bussilla mummolaan tai huonolla säällä päätimme leipoa vaikka pullaa, melkein mitä vain mutta ei sitä lähipuistossa kököttämistä.
Heillä tuntui muutenkin aina olevan niin rankkaa ja kamalaa, kun mies ei ollut päivystämässä heidän kanssaan lapsia ja minä itse en taas huomannut ottaa asiasta paineita ollenkaan. Nautin olla lasteni kanssa ja en edes kaivannut siihen muita mammoja säätämään ja määrittämään meidän aikatauluja tai tekemisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmä fakta on se että jos olet ylittänyt ~30 ikävuoden rajapyykin, ei kukaan halua olla tekemisissä kanssasi ellei kanssasi voi verkostoitua tai sinusta jotenkin hyötyä.
Tuossa kirjoittamassasi tilanteessa on käytännössä tuomittu olemaan yksin.
Höpö höpö . Mä olen 30-vuotiaana ja vanhempana löytänyt uusia ystäviä useammalla paikkakunnalla . Vaikeampia mulle olivat pienemmät paikkakunnat. Niissä elämä nuoremmilla oli hyvin perhekeakeistä. Mutta eri yhdistyksiin kun meni mukaan, löysi ystäviä. Kun ei nirsoullut ja viihtyi eläkeläisten kanssa., niin kyllä ystäviä sai.
Kaupungeissa taas on sinkkunaisia joista saa helposti ystävystyviä. Niissä piireissä pitää vaan osata puhua muustakin kuin lapsista. Myös kaupungeissa kaverustuin lisäksi itseäni vanhempien kanssa. Niiden joilla lapset isot jo.
Pienet kaupungit ovat todella huonoja ystävien saamisessa. Itselle oli todella vaikea saaday ystäviä pikkukaupingissa, mutta heti kun mun muutin suuren kaupunkiin sain ystäviä todella helposti.
Hei, sullahan on työttömänä ihanteellinen tilanne harrastaa. Ota yhteyttä ja selvää kuntasi harrastustoiminnasta. Ulkoile, käy kirjastossa ja uimassa, kuntosalilla. Uimahallin saunassa pientä rupattelua. Ole aktiivinen mutta älä tyrkytä seuraasi.
On kansanopistoa, lukupiirejä, urheiluseuroja, koirakerhoja, perhekerhoja etc. Lasten harrastusryhmät myös hyvä, vapaaehtoistoiminta!
Mikä itseäsi kiinnostaa, ompelupiiri? Lukupiiri? Ryhmäjumpat? Koirakerho? Luontopiiri? Nyt ulos sieltä kodista ja ole ystävällinen. Hymyilevä ja iloinen ihminen on kivaa seuraa. Ja paikkakuntalaiset taatusti haluavat tietää ”mikä olet miehiäsi”. Anna toisille myös aikaa. Anna heidän kysellä itsestäsi ja vastaa ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koen, että saan kavereita kun vain haluan. Olen lapsen vauva-aikana tutustunut moneen äitiin mutta lopulta äitikaveri tukeutuu liikaa minuun, enkä siitä pidä. EN jaksa joka päivä nähdä tai olla viestitse yhteydessä. Kaipaan omaa tlaa lapsen kanssa. Mennä metsään, retkille, kaupoille, ilman esiliinaa. Toiset äidit suunnilleen janosivat seuraa päivin kun puoliso töissä ja videstä eteenpäin heistä ei kuulunut mitään.
Tietenkin he janoavat seuraa kun ovat yksin. Ethän sinäkään ota yhteyttä muihin kavereihin kun olet liikkeellä jonkun toisen kanssa? Kun mies saapuu kotiin, niin silloin illalla on käytävä yhdessä kaupassa, vietävä lapsia harrastuksiin, ruuanlaittoa jne.
Itseäni ihmetyttää tämä kuinka kotona olevat eivät voi viettää aikaa yhdessä silloin kun he ovat päivällä yksin, vaan pitää odottaa, että sen toisen puolison tulee ensin kotiin? Moni on yksin todella paljon ja näkee sitä puolisoaan vähän. Mutta sekin vähä pitäisi viettää sen ystävän kanssa, ettei tämä suutu, vaikka voisi tavata häntä päivällä.
Mä ymmärsin edellisen kommentoijan kirjoituksesta, että äitikavereita olisi pitänyt tavata tai ainakin pitää yhteyttä joka ainoa päivä. En mäkään jaksaisi sellaista, että koskaan ei olisi "vapaapäivää" kavereista. Kerran pari viikossa olisi vielä ihan ok, jos on lasten kanssa kotona. Mutta ei joka päivä.
Kylmä fakta on se että jos olet ylittänyt ~30 ikävuoden rajapyykin, ei kukaan halua olla tekemisissä kanssasi ellei kanssasi voi verkostoitua tai sinusta jotenkin hyötyä.
Tuossa kirjoittamassasi tilanteessa on käytännössä tuomittu olemaan yksin.