Miten eteenpäin puolison identiteettikriisin jälkeen?
Kymmenen vuoden avioliiton ja neljän yhteisen lapsen jälkeen puolisolla todettiin vakava masennus.
Ajan kanssa selvisi, että taustalla on pidempään ollut identiteettikriisiä mm. seksuaalisen suuntautumisensa suhteen ja haluaisi kokeilla miltä tuntuu olla saman sukupuolen edustajan kanssa.
Hän ei tiedä mihin muottiin asettuisi, eikä osaa määritellä itseään naiseksi tai mieheksi. Kokee olevansa vähän molempia.
Kumpikaan ei kuitenkaan halua erota. Puoliso ehdotti avointa suhdetta.
En tiedä mitä ajatella tästä kaikesta. Minulla ei ole ketään, kenelle voisin tästä puhua. Pelkään ihmisten reaktioita. Pelkään myös puhua omista tunteistani puolisolle rehellisesti, koska pelkään negatiivisten asioiden pahentavan masennusta.
Toivoisin löytäväni vertaistukea, vaikka todennäköisemmin minut leimataan trolliksi.
Kommentit (10)
Teette niin tai näin mutta pitäkää huoli, ettei lapset joudu kriisistä kärsimään. Pakkohan sun on saada tunteistasi puhua rehellisesti, toisen masennuksesta huolimatta. Mieti, miten avoinsuhde vaikuttaa teidän parisuhteeseen. Sä kävelet nyt munankuorilla.
keskustelu.seta.fi
Vauvis tuskin sua auttaa.
Avoin suhde ei toimi jos vain toinen haluaa sitä. Pistä homma kokonaan poikki, jo ihan lasten kannalta. Epävakaa vanhempi ei ole hyväksi lapsille.
Kumpi on pahempi vaihtoehto avoin suhde vai ero? Tee päätös ja lähde työstämään tuolta pohjalta.
Mikään ei palaa ennalleen, mutta itse päätät miltä elämäsi näyttää tulevaisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde ei toimi jos vain toinen haluaa sitä. Pistä homma kokonaan poikki, jo ihan lasten kannalta. Epävakaa vanhempi ei ole hyväksi lapsille.
En tiedä haluanko sitä. En myöskään poissulje sitä vaihtoehtona.
Ero toisi mukanaan isommat ongelmat, kuten erovanhemmuuden, tapaamissotkut, rahahuolet, lasten ikävän toista vanhempaa kohtaan jne. joten koen, että ero olisi tässä tapauksessa lapsille se huonoin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoin suhde ei toimi jos vain toinen haluaa sitä. Pistä homma kokonaan poikki, jo ihan lasten kannalta. Epävakaa vanhempi ei ole hyväksi lapsille.
En tiedä haluanko sitä. En myöskään poissulje sitä vaihtoehtona.
Ero toisi mukanaan isommat ongelmat, kuten erovanhemmuuden, tapaamissotkut, rahahuolet, lasten ikävän toista vanhempaa kohtaan jne. joten koen, että ero olisi tässä tapauksessa lapsille se huonoin vaihtoehto.
Mitäpä mietittävää siinä sitten on. Puolison masennus paranee kun pääsee toteuttamaan villiä seksielämää muiden kanssa ja sä vahdit kiltisti lapsia onnellisessa kodissa. Eiku,,,, mietis nyt.
Minä rehellisesti en voisi olla miehen kanssa joka haluaa seksuaalisesti miehiä. Minä päästäisin menemään.
Raadollista on, että miehesi on siis masentunut koska on piilotellut elämäänsä. Hänen on saatava toki olla oma itsensä.
Raadollista on myös, että sun avioliitto nyt on kriisissä. Miehesi ei halua enää samaa elämää.
Ehkä kannattaisi hyväksyä, että tämä oli nyt tässä. Olet ansainnut myös rakkautta ja sitoutumista. Eroa, nuole haavat, ja etsi uusi mies. Siinä mun neuvo. Muulla tavoin olet vain onneton. Kompromissi ei tee teistä kummastakaan onnellista. Sori.
Vierailija kirjoitti:
Minä rehellisesti en voisi olla miehen kanssa joka haluaa seksuaalisesti miehiä. Minä päästäisin menemään.
Raadollista on, että miehesi on siis masentunut koska on piilotellut elämäänsä. Hänen on saatava toki olla oma itsensä.
Raadollista on myös, että sun avioliitto nyt on kriisissä. Miehesi ei halua enää samaa elämää.
Ehkä kannattaisi hyväksyä, että tämä oli nyt tässä. Olet ansainnut myös rakkautta ja sitoutumista. Eroa, nuole haavat, ja etsi uusi mies. Siinä mun neuvo. Muulla tavoin olet vain onneton. Kompromissi ei tee teistä kummastakaan onnellista. Sori.
Mä en edes nähnyt aloituksessa mainintaa että kyseessä olisi nimenomaan mies. Pitää lukea tarkemmin.
Vierailija kirjoitti:
Minä rehellisesti en voisi olla miehen kanssa joka haluaa seksuaalisesti miehiä. Minä päästäisin menemään.
Raadollista on, että miehesi on siis masentunut koska on piilotellut elämäänsä. Hänen on saatava toki olla oma itsensä.
Raadollista on myös, että sun avioliitto nyt on kriisissä. Miehesi ei halua enää samaa elämää.
Ehkä kannattaisi hyväksyä, että tämä oli nyt tässä. Olet ansainnut myös rakkautta ja sitoutumista. Eroa, nuole haavat, ja etsi uusi mies. Siinä mun neuvo. Muulla tavoin olet vain onneton. Kompromissi ei tee teistä kummastakaan onnellista. Sori.
Puoliso ei ole pakottamassa minua mihinkään, eikä vaatimassa mitään. Puolisoni ei halua loukata minua, eikä aseta avointa suhdetta tai muutakaan avioliittomme jatkumisen ehdoksi.
Ymmärrän kuitenkin itse, että puolisoni on selvitettävä itselleen kuka hän on ja mitä hän haluaa ollakseen onnellinen.
Minun kriisini koskee enemmänkin vuosikymmenen salailua, vaikka syyt ymmärränkin. Ei ole helppoa, kun on luullut tuntevansa toisen täysin ja osoittautuukin, ettei näin ole. Omien tunteiden ja ajatusten käsittely ei ole helppoa.
Rakkauden tai sitoutumisen puutteesta ei ole kyse. Jos olisi, tilanne ei olisi puolisolleni niin vaikea.
Eikös tuo sukupuoli-identiteetti voi nykykäsityksen mukaan olla liukuvakin, ts. ei tarvitse asettua yhteen sukupuoleen?