Ope! Uskallatko jäädä oppilaan kanssa kahdestaan luokkaan selvittämään jotakin asiaa?
Pelkäätkö oppilaiden keksimiä syytöksiä?
Itse pyrin pitämään keskustelut maksimissaan parin minuutin mittaisena ja istun pulpetissa parin pulpetin mitan päässä oppilaasta. Pidemmät asiat hoidan ovi auki tai niin, että oppilaalla on kaveri mukana. Silti aina välillä tulee mieleen, miten helppoa urani tuhoaminen olisi suuttuneelle teinille.
Olen nainen ja jo vanha.
Kommentit (41)
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Vierailija kirjoitti:
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Eli epäsuosittujen opettajien kannattaa pelätä oppilaita, koska epäsuositulla opettajalla oikeusturvaa ei ole?
Luin viime syksynä jutun jostakin Golf valmentajasta (mies) joka kertoi haastattelussa että ei suostu valmentamaan tyttöjä, koska voi hyvin helposti joutua syytetyksi ahdistelusta ihan syyttä. Turvallisempaa valmentaa vain poikia. Nykymaailman nuoret tuntevat oikeutensa erittäin hyvin ja opettajien arvostaminen ei ole monillakaan sitä mitä pitäisi. Lapset saattavat hetken suutuspäissään tehdä korjaamatonta vahnkoa ihan syyttömälle opettajalle, kosa leima syytöksestä aina jää vaikka mitään asiatonta ei olisi millionkaan tapahtunut.
Sitten nämä valmentajat/opettajat kuten Mirja Penttinen sekä Veijo Balthzar rumentavat koko opettajakunnan kuvaa. On sitten helppo uskoa että joku pikkukoulun ope on "läähättänyt" jonkun teinin korvaan. Miten todistat ettei sitä tapahtunut? Et mitenkään. Opettaja/valmentaja on aina syyllinen ellei viattomaksi todisteta ja sittenkin on varminta ristiinnaulita se.
Rumaksi menee kun pitää varoa ettei teiniä suututa kun voi mennä maine, elanto ja elämä vessasta alas.
Mulla oli teininä klähmijäope, nykyään onneksi laki kieltää tuommoisen. Siellä se on vieläkin samassa työpaikassa, enkä soisi kenenkään (vastakkaista sukupuolta olevan ainakaan) joutuvan viettämään aikaa sen ihmisen kanssa kahdestaan suljetussa tilassa. Jos seura, avoimet ovet ja fyysinen välimatka tuovat jollekin nuorelle turvallisen olon, niin kuulostavat kyllä erittäin hyviltä käytännöiltä.
Vierailija kirjoitti:
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Se, että on hyvä, pidetty ope, vähentää toki riskiä. Mikään aukoton suoja se ei ole. Kouluissa on paljon sairaita, persoonallisuushäiriöisiä lapsia ja nuoria. Lisäksi heidän vanhempansa voivat olla minkälaista porukkaa vain. Ei tarvita kuin yksi kahjo sinne tuhansien ihmisten joukkoon.
Eräskin huoltaja uhkaili minua ties millä samaan aikaan, kun tulin hänen lapsensa kanssa hyvin toimeen. Huoltaja loukkaantui siitä, kun kohteliaasti sanoin, että en käytä omaa puhelinta työasioista puhumiseen. Tästä kimpaantuneena hän alkoi etsiä minusta vikoja ja haukkui pitkin kyliä. Muut vanhemmat sitten minua puolustivat. Tämä on vain esimerkki siitä, miten pienestä kaikki voi lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Se, että on hyvä, pidetty ope, vähentää toki riskiä. Mikään aukoton suoja se ei ole. Kouluissa on paljon sairaita, persoonallisuushäiriöisiä lapsia ja nuoria. Lisäksi heidän vanhempansa voivat olla minkälaista porukkaa vain. Ei tarvita kuin yksi kahjo sinne tuhansien ihmisten joukkoon.
Eräskin huoltaja uhkaili minua ties millä samaan aikaan, kun tulin hänen lapsensa kanssa hyvin toimeen. Huoltaja loukkaantui siitä, kun kohteliaasti sanoin, että en käytä omaa puhelinta työasioista puhumiseen. Tästä kimpaantuneena hän alkoi etsiä minusta vikoja ja haukkui pitkin kyliä. Muut vanhemmat sitten minua puolustivat. Tämä on vain esimerkki siitä, miten pienestä kaikki voi lähteä.
En nyt ole ammattilainen, mutta miten ihmeessä persoonallisuushäiriö todetaan lapsella (!!!) tai nuorella (!), jonka kehitys on vielä kesken? Ja mitkä ph-diagnoosit tulevat kyseeseen?
Kyllä se mua aina kuumottaa, mutta en voi oikein kieltäytyäkään. Hankala tilanne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Se, että on hyvä, pidetty ope, vähentää toki riskiä. Mikään aukoton suoja se ei ole. Kouluissa on paljon sairaita, persoonallisuushäiriöisiä lapsia ja nuoria. Lisäksi heidän vanhempansa voivat olla minkälaista porukkaa vain. Ei tarvita kuin yksi kahjo sinne tuhansien ihmisten joukkoon.
Eräskin huoltaja uhkaili minua ties millä samaan aikaan, kun tulin hänen lapsensa kanssa hyvin toimeen. Huoltaja loukkaantui siitä, kun kohteliaasti sanoin, että en käytä omaa puhelinta työasioista puhumiseen. Tästä kimpaantuneena hän alkoi etsiä minusta vikoja ja haukkui pitkin kyliä. Muut vanhemmat sitten minua puolustivat. Tämä on vain esimerkki siitä, miten pienestä kaikki voi lähteä.
En nyt ole ammattilainen, mutta miten ihmeessä persoonallisuushäiriö todetaan lapsella (!!!) tai nuorella (!), jonka kehitys on vielä kesken? Ja mitkä ph-diagnoosit tulevat kyseeseen?
Olen opettanut noin tuhatta oppilasta. Heillä on yhteensä noin kaksi tuhatta vanhempaa. Persoonallisuushäiriöisiä on populaatiosta noin 15 prosenttia, enemmänkin lähteestä riippuen. Esimerkiksi psykopaatteja on yksi tai kaksi prosenttia. Sinä voit tästä laskea fiksuna ihmisenä, montako persoonallisuushäiriöistä olen luultavasti kohdannut.
Tokikaan en ala ketään julkisesti diagnoosoimaan, mutta ei tarvitse olla Lauerma arvatakseen, että häiriöisiä lienee erityisesti niiden joukossa, jotka uhkailevat, kiusaavat ja vainoavat opettajia.
Ap kirjoittaa asiaa. Opettajan oikeusturva oikeuksistaan tietoisten ja niitä härskisti ja epärehellisesti hyväksikäyttävien teinien rinnalla on nolla, vaikka nämä onneksi vielä harvinaisia tapauksia ovatkin.
Vierailija kirjoitti:
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Taidat itse olla tuollainen opettajia uhkaileva teini.
Kyllä tuo oikeasti on riski. Etenkin yläkoulussa miesopekollegani pohtivat kyllä tarkkaan, milloin ja miten tyttöoppilaita jututtavat. Toisaalta työhön kuuluu myös se puuttuminen...
Eikä välttämättä tee tarvita edes puhuttamistilannetta. Jostain suivaantunut teini (ja siihen ei välttämättä tarvita kuin rajojen laittamista) voi kehitellä jutun omasta päästään. Vaikka juttu sitten perättömäksi todettaisiinkin, niin jutut jää kiertämään ja maine on mennyt.
Näin on käynytkin. Eräs teini ihastui kolleegani, joka ei löydy lämmennyt tilanteelle (tietenkään). Teini suuttui ja ilmoitti rehtorille, että ope on lähennellyt häntä. Juttua selvitettiin lopulta poliisia myöden ja todettiin tarina keksityksi. Tyttö sen itsekin lopulta myönsi. Mutta juttu tuosta miesopesta liikkuu edelleen. Eli maine meni ja tyttö ei saanut siitä edes mitään rangaistusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo oikeasti on riski. Etenkin yläkoulussa miesopekollegani pohtivat kyllä tarkkaan, milloin ja miten tyttöoppilaita jututtavat. Toisaalta työhön kuuluu myös se puuttuminen...
Eikä välttämättä tee tarvita edes puhuttamistilannetta. Jostain suivaantunut teini (ja siihen ei välttämättä tarvita kuin rajojen laittamista) voi kehitellä jutun omasta päästään. Vaikka juttu sitten perättömäksi todettaisiinkin, niin jutut jää kiertämään ja maine on mennyt.
Näin on käynytkin. Eräs teini ihastui kolleegani, joka ei löydy lämmennyt tilanteelle (tietenkään). Teini suuttui ja ilmoitti rehtorille, että ope on lähennellyt häntä. Juttua selvitettiin lopulta poliisia myöden ja todettiin tarina keksityksi. Tyttö sen itsekin lopulta myönsi. Mutta juttu tuosta miesopesta liikkuu edelleen. Eli maine meni ja tyttö ei saanut siitä edes mitään rangaistusta.
Täysin sairasta. Kukaan henkisesti terve teini ei toimi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo oikeasti on riski. Etenkin yläkoulussa miesopekollegani pohtivat kyllä tarkkaan, milloin ja miten tyttöoppilaita jututtavat. Toisaalta työhön kuuluu myös se puuttuminen...
Eikä välttämättä tee tarvita edes puhuttamistilannetta. Jostain suivaantunut teini (ja siihen ei välttämättä tarvita kuin rajojen laittamista) voi kehitellä jutun omasta päästään. Vaikka juttu sitten perättömäksi todettaisiinkin, niin jutut jää kiertämään ja maine on mennyt.
Näin on käynytkin. Eräs teini ihastui kolleegani, joka ei löydy lämmennyt tilanteelle (tietenkään). Teini suuttui ja ilmoitti rehtorille, että ope on lähennellyt häntä. Juttua selvitettiin lopulta poliisia myöden ja todettiin tarina keksityksi. Tyttö sen itsekin lopulta myönsi. Mutta juttu tuosta miesopesta liikkuu edelleen. Eli maine meni ja tyttö ei saanut siitä edes mitään rangaistusta.
Täysin sairasta. Kukaan henkisesti terve teini ei toimi noin.
Teini on maailman itsekkäkin olio ja suuttuu välillä verisesti ihan pienestä jutusta (tai asiasta, joka kuuluu open virkavelvollisuuden piikkiin). Suuttuneena sitten voi mieleen juolahtaa tämäkin idea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo oikeasti on riski. Etenkin yläkoulussa miesopekollegani pohtivat kyllä tarkkaan, milloin ja miten tyttöoppilaita jututtavat. Toisaalta työhön kuuluu myös se puuttuminen...
Eikä välttämättä tee tarvita edes puhuttamistilannetta. Jostain suivaantunut teini (ja siihen ei välttämättä tarvita kuin rajojen laittamista) voi kehitellä jutun omasta päästään. Vaikka juttu sitten perättömäksi todettaisiinkin, niin jutut jää kiertämään ja maine on mennyt.
Näin on käynytkin. Eräs teini ihastui kolleegani, joka ei löydy lämmennyt tilanteelle (tietenkään). Teini suuttui ja ilmoitti rehtorille, että ope on lähennellyt häntä. Juttua selvitettiin lopulta poliisia myöden ja todettiin tarina keksityksi. Tyttö sen itsekin lopulta myönsi. Mutta juttu tuosta miesopesta liikkuu edelleen. Eli maine meni ja tyttö ei saanut siitä edes mitään rangaistusta.
Täysin sairasta. Kukaan henkisesti terve teini ei toimi noin.
Eikä kaikki ole henkisesti terveitä. Se sitten taas ei yhtään lohduta kohdetta, jonka vaimo ja lapset joutuu kuuntelemaan juttuja teinejä taputteleavasta isistä. ...tai äidistä, miten vaan.
Jättäkää se persoonallisuushäiriöistä huutelu, kun ette näköjään tiedä sellaisista edes perusasioita. Lapset ja nuoret ei kärsi persoonallisuushäiriöistä, koska heidän persoonan kehitys on vielä kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
taidat olla aika epäsuosittu opettaja. jos olisit hyvä työssäs, niin ei kukaan mitään lakijuttuja vetelis.
Se, että on hyvä, pidetty ope, vähentää toki riskiä. Mikään aukoton suoja se ei ole. Kouluissa on paljon sairaita, persoonallisuushäiriöisiä lapsia ja nuoria. Lisäksi heidän vanhempansa voivat olla minkälaista porukkaa vain. Ei tarvita kuin yksi kahjo sinne tuhansien ihmisten joukkoon.
Eräskin huoltaja uhkaili minua ties millä samaan aikaan, kun tulin hänen lapsensa kanssa hyvin toimeen. Huoltaja loukkaantui siitä, kun kohteliaasti sanoin, että en käytä omaa puhelinta työasioista puhumiseen. Tästä kimpaantuneena hän alkoi etsiä minusta vikoja ja haukkui pitkin kyliä. Muut vanhemmat sitten minua puolustivat. Tämä on vain esimerkki siitä, miten pienestä kaikki voi lähteä.
En nyt ole ammattilainen, mutta miten ihmeessä persoonallisuushäiriö todetaan lapsella (!!!) tai nuorella (!), jonka kehitys on vielä kesken? Ja mitkä ph-diagnoosit tulevat kyseeseen?
Olen opettanut noin tuhatta oppilasta. Heillä on yhteensä noin kaksi tuhatta vanhempaa. Persoonallisuushäiriöisiä on populaatiosta noin 15 prosenttia, enemmänkin lähteestä riippuen. Esimerkiksi psykopaatteja on yksi tai kaksi prosenttia. Sinä voit tästä laskea fiksuna ihmisenä, montako persoonallisuushäiriöistä olen luultavasti kohdannut.
Tokikaan en ala ketään julkisesti diagnoosoimaan, mutta ei tarvitse olla Lauerma arvatakseen, että häiriöisiä lienee erityisesti niiden joukossa, jotka uhkailevat, kiusaavat ja vainoavat opettajia.
En usko, että olet opettaja, koska eihän noin pihalla nuorten kehityksestä olevaa ihmistä saisi opettamaan päästää. Persoonallisuushäiriöiden voidaan kyllä sanoa alkavan nuoruudessa ja psykopatiapiirteet näkyvät jo joissain lapsissa, mutta en ole koskaan kuullut, että alaikäiselle olisi annettu dg, juuri siksi että nuoruudessa voi olla kaikenlaista ohimenevääkin oireilua. Kaikki tietävät tämän. En halua uskoa, että tuolla oikeasti hilluu ”pedagogeja” kotidiagnosoimassa jopa lapsia.
Täällä on jotain sairasta porukkaa trollaamassa.
Mun on kauhean vaikea uskoa, että tuollaisesta voisi seurata mitään syytöksiä. Meillä oli kouluaikana (vain muutama vuosi sitten), tyttöjä ahdisteleva ja pojille muilla tavoilla väkivaltainen miesopettaja. Ei hänelle ikinä mitään seurauksia koitunut, useista uhreista ja silminnäkijöistä (ei pelkästään oppilaita, myös koulun henkilökuntaa) huolimatta. Jos nämä ei riitä mihinkään, niin miksi yhden oppilaan keksimä silminnäkijätön väite riittäisi?
Onneksi meidän koulussa ei ole noin huonosti asiat. Ehkäpä joku poikkeus on joukossa mutta noin yleisesti ottaen en koe, että oppilaat haluaisivat minulle pahaa. Vanhemmat ovat toinen juttu, ja joskus oppilas itseään suojellakseen voi antaa kiihtyneen äidin jäädä siihen käsitykseen, että on minun vikani, kun opinnot eivät suju. Minulle kahden kesken oppilas kyllä myöntää, ettei tee läksyjä eikä lue kokeeseen. Äidille sitten esitetään toki hieman eri tarina. Ja äiti uskoo.