Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienen lapsen yksinhuoltaja. Löytääkö parisuhteen?
17.02.2020 |
Olen kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja, erosta on nyt vuosi aikaa. En todellakaan suunnitellut olevani tässä vaiheessa yh, lapsi saatiin monen vuoden parisuhteeseen ja mies halusi lasta enemmän kuin minä. Mutta niin vain kävi se perinteinen, että lapsen synnyttyä miestä ei kiinnostanutkaan hoitaa vauvaa eikä olla lapsen kanssa, suurista lupauksista huolimatta. Asiasta tuli isoja riitoja ja lopulta lähdin. Mies tapaa lasta satunnaisesti muutaman tunnin kerrallaan niin, että olen itse siinä läsnä (mies ei suostu olemaan vieläkään enempää lapsen kanssa vaikka kuinka pyydän).
Minulla ei ole kiire parisuhteeseen, lapsi on minulle tärkein asia elämässä nyt. Mutta mietin tässä, että millaiset mahdollisuudet edes teoriassa on löytää kumppani tällaiseen elämäntilanteeseen. On selvää, että olen todella kiinni lapsessa, kun lapsen isä on mitä on. Minulla ei myöskään ole tukiverkkoja hoitamaan lasta, eli joudun aina palkkaamaan lastenhoitajan jos haluan yksin jonnekin, eikä siihen rahan takia ole usein mahdollisuutta. Lapsi on kiva ja minä olen kiva. Ennen lasta löysin seuraa helposti ja moni halusi parisuhteeseen kanssani. Mutta ymmärrän, että lapsi muuttaa tilanteen täysin. Suurin osa miehistä ei varmaan halua parisuhdetta pienen lapsen yh:n kanssa. Mutta haluaako silti joku? En etsi lapselle uutta isää, vaan itselleni kumppania, vaikkakin tietenkin lapsi tulisi sitten olemaan osa myös miehen elämää. Elättäjää en etsi vaan omasta palkasta maksan ja maksaisin omat ja lapseni menot.
Mitä mielipiteitä tällaisesta tilanteesta? Onko joku ollut joskus vastaavassa tilanteessa? Miten kävi?
Kommentit (53)
Kokemusta on. kirjoitti:
Kokeilin joskus, muttei siitä mitään tullut. En vain sopeutunut lapsiperhearkeen, vaikka miten yritin.
Haluaisitko kertoa vähän tarkemmin mikä siinä eniten sinua häiritsi? Tai oli vaikeaa? Ja yrittikö se naisesi auttaa sinua sopeutumaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet viehättävä, pidät itsestäsi huolta etkä ole ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen niin löydät kyllä miehen.
Mulla ainakin olis miehiä jonoksi asti.
Lapsi 3 v. Ei ole kyllä kokemusta miten lähtisi oikeasti rullaamaan, koska haluan laittaa nyt lapsen ykköseksi ja korkeintaan tapailen lapsivapaina viiko loppuina.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet viehättävä, pidät itsestäsi huolta etkä ole ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen niin löydät kyllä miehen.
Olen normaalipainoinen ja ihan terve(päinen) tavallinen kiva nainen terveillä elintavoilla. Viehättävyys on tietenkin katsojan silmässä sitten, varmaan joku tykkää minusta ja joku ei. Olen 42-vuotias, saimme tämän lapsen ns. vanhalla iällä, joskin tässä korkeakoulutetussa tuttavapiirissäni tämä nelikymppisenä esikoisen saaminen tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunnen monta miestä, jotka ovat olleet yli 45 saadessaan esikoisensa, ja heillä kaikilla samanikäiset tai parivuotta nuoremmat vaimot. Mutta ikäni varmasti karsii osan vapaista miehistä pois. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin olis miehiä jonoksi asti.
Lapsi 3 v. Ei ole kyllä kokemusta miten lähtisi oikeasti rullaamaan, koska haluan laittaa nyt lapsen ykköseksi ja korkeintaan tapailen lapsivapaina viiko loppuina.
Sinulla on niitä lapsivapaita viikonloppuja, minulla ei. Se rajoittaa aika paljon, jos niitä ei ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet? Haluatko perhe-elämää vai bilettämistä ja menoa iltoihin miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet viehättävä, pidät itsestäsi huolta etkä ole ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen niin löydät kyllä miehen.
Olen normaalipainoinen ja ihan terve(päinen) tavallinen kiva nainen terveillä elintavoilla. Viehättävyys on tietenkin katsojan silmässä sitten, varmaan joku tykkää minusta ja joku ei. Olen 42-vuotias, saimme tämän lapsen ns. vanhalla iällä, joskin tässä korkeakoulutetussa tuttavapiirissäni tämä nelikymppisenä esikoisen saaminen tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunnen monta miestä, jotka ovat olleet yli 45 saadessaan esikoisensa, ja heillä kaikilla samanikäiset tai parivuotta nuoremmat vaimot. Mutta ikäni varmasti karsii osan vapaista miehistä pois. Ap
Sieltä se taikasana ”korkeakoulutettu” tuli. Voit unohtaa parisuhteen, astronauttikirurgit ovat jo varattuja suurimmaksi osaksi ja loput etsivät lapsetonta. Olen pahoillani. Tietoa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle lapsi ei ole este, mutta ehtona että asuisimme kummatkin omissa kodeissamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet viehättävä, pidät itsestäsi huolta etkä ole ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen niin löydät kyllä miehen.
Olen normaalipainoinen ja ihan terve(päinen) tavallinen kiva nainen terveillä elintavoilla. Viehättävyys on tietenkin katsojan silmässä sitten, varmaan joku tykkää minusta ja joku ei. Olen 42-vuotias, saimme tämän lapsen ns. vanhalla iällä, joskin tässä korkeakoulutetussa tuttavapiirissäni tämä nelikymppisenä esikoisen saaminen tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunnen monta miestä, jotka ovat olleet yli 45 saadessaan esikoisensa, ja heillä kaikilla samanikäiset tai parivuotta nuoremmat vaimot. Mutta ikäni varmasti karsii osan vapaista miehistä pois. Ap
Sieltä se taikasana ”korkeakoulutettu” tuli. Voit unohtaa parisuhteen, astronauttikirurgit ovat jo varattuja suurimmaksi osaksi ja loput etsivät lapsetonta. Olen pahoillani. Tietoa on.
Miksi vastaat minulle ilkeästi? Kerroin vain tuttapiirini lastentekoiästä. Itse olen korkeakoulutettu kyllä myös, mutta en odota miehen ollenkaan välttämättä olevan. Minulla on ollut pelkän amiksen käyneitä miehiä, ja heidän kanssa on ollut ihan hyvä olla, mutta ne suhteet on päättyneet sitten johonkin muuhun syyhyn. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on se monelle miehelle turn off, ei voi mitään. Ei riitä etttä se lapsi tulee, tulee ex mies ja sen suku kaupan päälle, no thanks!
Löydät varmasti miehen mutta et hyvää sellaista joka katselee toisen miehen lapsia nurkissaan. Että pilalle meni tämäkin elämä.. onnea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Haluatko perhe-elämää vai bilettämistä ja menoa iltoihin miehen kanssa?
42-vuotias. En halua bilettämistä enkä sellaista menevää elämää enkä viikonloppukankkusia. Haluan tavallista aikuisten ihmisten elämää, olen kotihenkinen ja perhehenkinen ihminen, joka tykkää myös matkustelusta kyllä, mutta en tykkää bilettämisestä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsi ei ole este, mutta ehtona että asuisimme kummatkin omissa kodeissamme.
Kiitos viestistäsi. Erilliset kodit sopisi minullekin oikein hyvin, se olisi varmasti jopa parempi niin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No on se monelle miehelle turn off, ei voi mitään. Ei riitä etttä se lapsi tulee, tulee ex mies ja sen suku kaupan päälle, no thanks!
Ex mieheen minulla on ok välit, mutta etäiset. Hän on etäinen isä myös lapselleen, tapaa harvakseltaan muutaman tunnin. Hänen suku on pieni ja etäinen minulle eli ei uusi miesystäväni mitään isoa exän sukua siinä saisi kaupan päälle, luultavasti ei edes tapaisi heitä melkein koskaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
No on se monelle miehelle turn off, ei voi mitään. Ei riitä etttä se lapsi tulee, tulee ex mies ja sen suku kaupan päälle, no thanks!
No ei nyt liioitella. Edes minä en ole tekemissä exäni suvun kanssa, ja exänkin kanssa hyvin vähän, vaikka lapset vaihtaa kotia viikottain. Ja meillä on hyvät välit exän kanssa. Etäiset, vähäiset ja hyvät.
Totta kai voi löytää ja kohdata itsellesi uuden kumppanin. - Ei minua haittaisi, jos mahd. kumppanillani olisi jo lapsi(/a). Mutta ymmärtänet isekin Ap., että parisuhteen muodostaminen on todennäköisesti aina haastavampaa silloin, jos tai kun kumppanilla on joku tai joitain, joihin on enemmän tai vähemmän sidottu, kuten juurikin lapsi(a), jollekin toiselle saattaa olla vaikka hevosia hoidettavana. (Olisitko ise halukkaampi suhteeseen sellaisen kanssa on "jo" lapsi(a) vai lapsettoman kanssa?)
Tai ainakin itse pitäisin tärkeänä, että tulisin juttuun ja toimeen myös hänen laps(i)ensa kanssa. Ja tai ainakin minun olisi ymmärrettävä, että se sitoo mahd. kumppaniani, niin että mitä sitten ikinä keksinkin ehdottaa yhteiseksi tekemiseksi tai puuhaksi, niin minun tulisi enemmän ja vähemmän aktiivisesti huomioida myös laps(i)en olemassa olo, kun ei ainakaan ihan nuoria lapsia voi jättää oman onnensa nojaankaan.. , jos ny vaikka keksisin ehdottaa ex-temporee reissua viikonlopuksi.
Mutta jos on hyvin nuori(a) lapsi(a) niin "jo" yheessä olo ihan kahdestaan saattaa saada, no sanotaanko "särön" vaikka laitettaisiin vain yhdessä ruokaa ja möllötettäsiin kotona.(..)
Sellaista kumppania en haluaisi, joka sanoisi, eä hänellä on kyllä lapsi(/a) mutta ei ole heidän kanssaan missään tekemisissä.
Ja toki paineita saattaisi tulla siitä, että miten minun tulisi olla ja toimia. En usko, että yksinhuoltajana oleva vanhempi olisi yhtään "joustavampi" kumppanina kuin sellainen, jolla ei ole jälkikasvua.. - Hänellähän on jo kokemusta siitä, että hän pärjää yksinkin, laps(i)en kanssa. Miksi hän haluaisi siihen rinnalleen ketään taakakseen, tai muutoin sellaista, joka ei oikeasti tuntuisi vähintään hyvältä?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsi ei ole este, mutta ehtona että asuisimme kummatkin omissa kodeissamme.
Ei ole este, mutta kuitenkin... : ))
Joillakin tulee, joillakin ei. Lapsuuden ystäväni sai isäpuolen ollessaan 2v ja ovat vieläkin yhdessä, ystäväni on nyt 32v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsi ei ole este, mutta ehtona että asuisimme kummatkin omissa kodeissamme.
Ei ole este, mutta kuitenkin... : ))
No minulla on sama "ehto" vaikkei naisella olisi lapsiakaan.
Yhteiset kotileikit on minun osaltani leikitty. En silti katso etteikö voisi olla toimivaa parisuhdetta ilmankin niitä.
t. eri
Alue: Aihe vapaa
Kokeilin joskus, muttei siitä mitään tullut. En vain sopeutunut lapsiperhearkeen, vaikka miten yritin.