Pienen lapsen yksinhuoltaja. Löytääkö parisuhteen?

Eli lapsen isä kävi töissä, eikä hyppinyt ap:n pillin ja palstamammojen ohjeiden mukaan.

Mistä ajattelit löytää uuden käskytettävän? 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tulossa siihen ikään että vaipoista pois ja puhetta piisaa jolloin isäkin mielellään enempi läsnä. Voisit kokeilla parisuhteen palauttamista mutta ilman aietta enempää lapsia hankkia

Ai palauttaa parisuhde exääni? Enpä usko, en tunne mitään positiivista häntä kohtaan enää. Pettymystä vain. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tulossa siihen ikään että vaipoista pois ja puhetta piisaa jolloin isäkin mielellään enempi läsnä. Voisit kokeilla parisuhteen palauttamista mutta ilman aietta enempää lapsia hankkia

Ai palauttaa parisuhde exääni? Enpä usko, en tunne mitään positiivista häntä kohtaan enää. Pettymystä vain. Ap

Sinähän sen suhteen rikoit joten sinuun yht lailla voi pettynyt olla. Taaperotreffeillä puistossa voi hyvinkin vanha suola alkaa janottaa ajan myötä hauskoista hetkistä

Omani olivat hieman alle 3 ja 5 -vuotiaat kun erosin. En ole etsinyt parisuhdetta, joten en tiedä olisiko sillä saralla vientiä, mutta kevyemmistä suhde-ehdokkaista on jopa ylitarjontaa.

Asennoiduin erotessa niin että katselen seuraavat 10v elämää hakematta mitään, tulee vastaan jos on tullakseen. En usko että siltikään haluaisin asua yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Löydät varmasti miehen mutta et hyvää sellaista joka katselee toisen miehen lapsia nurkissaan. Että pilalle meni tämäkin elämä.. onnea

Entäpä jos miehellä on itselläänkin lapsi? Lähivanhempi-isä voi olla paljon jalostuneempi yksilö kuin lapseton.

Eikä ole pakko muuttaa yhteisiin nurkkiin vaikka olisi parisuhteessa... Itselläni on kaksi lasta mutten parisuhteessakaan haluaisi vakituista yhdessäasumista, oli toisella lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tottakai voit löytää. Kaikki tuntemani totaali-yh:t ja sellaiset eronneet, joiden lapsia isä tapaa vain joka toinen viikonloppu, ovat kaikki löytäneet uuden paremman miehen melko pientenkin lasten kanssa. On olemassa myös miehiä, joilla on pieniä lapsia yh:na tai 50-50 ja etsivät kumppania (tinderiä selatessa tämä tuntuisi olevan se yleisin tilanne 40-45-vuotiaiden keskuudessa). Ehdottaisin, että teet tinder-profiilin ennemmin ja katsot mitä jää haaviin ennemmin kuin av:lla kyselet asiaa.

Tässä on vain se ongelma, että kuinka/missä/milloin niitä miehiä pystyy ikinä tapaamaan, jos on totaali-yh ja käytännöllisesti katsoen aina lapsen kanssa (tukiverkkoja ei ole tai on hyvin vähän). Saahan sitä kaivata vaikka minkälaista parisuhdetta, mutta ei kai sinne treffeille voi oikein lapsenkaan kanssa lähteä, vai? (En ole ap mutta samantapaisia ongelmia ja mietteitä itselläkin.)

Vierailija kirjoitti:

Mä löysin. 5vuotta sitten,edelleen ollaan yhdessä. Mun poika on nyt 6vuotias. Mies otti heti pojan hoiviinsa.

Ovat kuin isä ja poika,en tätä edes olettanut oli siis yllätys itselle miten ihanasti mies kohtelee poikaa. (Pojan isä ei ole kuvioissa.)

Kuulostaapa ihanalta! Tällaista kaipaan tai olisin kaivannut omallekin pojalleni (ja tietysti itselleni!), mutta vuodet vierivät ja olemme aina vain kaksin.

Sain vauvan yksin (mies lähti jo alkuraskaudessa). Löysin uuden miehen vauvan ollessa 6kk. Mies otti vauvan heti kiinteäksi osaksi elämäänsä, viihtyy perhe-elämän keskellä ja haluaa myös omia lapsia. Hoiti ja viihdytti vauvaa kuin omaansa. Akateeminen, älykäs ja tasapainoinen mies kyseessä, itselläni on korkeakouluopinnot vielä kesken enkä koe olevani mitenkään erityinen "saalis". Tutustuessani mieheen imetin vielä vauvaa, olin väsynyt yöheräilyistä jne, mutta yhteen päädyttiin silti (tai juuri sen takia, ettei minulla ollut kapasiteettia kaunistella arkeamme vaan näytin heti mitä on luvassa jos tähän kelkkaan lähtee)

Itse erosin kun lapset oli pieniä. Nyt siitä on kymmenisen vuotta ja lapset on teinejä. Ex on löytänyt uuden naisen ja uuden suhteen, mä olen edelleen yksin :) Aikaa treffailuun mulla olisi kyllä ollut, olen puolet ajasta yksikseni, mutta olen kamalan nirso ja ne jotka mua ovat arjessa lähestyneet eivät ole mua kiinnostaneet. Perinteinen parisuhdekaan mua ei kyllä enää kiinnosta. Saman katon alle en enää miestä ota, mutta aina välillä kaipaan rakkautta. Ehkä elämä yllättää vielä.

Mutta asiaan. Omassa lähipiirissäni on ollut tässä vuosien varrella muutama yksinhuoltajatuttu, mutta eivät he ole enää yksin. Jotkut ovat ehtineet olla useammassakin suhteessa. Sitä vastoin pari lapsetonta sinkkua ovat edelleen juuri sitä. Että eipä tuo tunnu lapsista olevan kiinni.

Löydät tottakai. Mutta kyllä lapsen isä voisi osuuttaan hoitaa paremmin. Vaadi että hoitaa edes 1vkl/kk.

Kyllä parisuhde sen vaatii.

Onhan se lapsi tarpeineen niin iso asia, että menee kaiken muun edelle. Itse menin yhteen yh-isän kanssa, jolla oli 2 11-vuotiasta. Puhui, että yhdessä sovitaan säännöt, lapset on kilttejä ym. No, todellisuus oli muuta. Ainakin jos saman katon alla asutaan, niin kyllä siinä oli pakko hyväksyä se äitipuolen rooli. Eikä siinä mitään, mutta ei sitä etukäteen arvannut, että mihinkä lähti, kun itse oli lapseton. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan yksin (mies lähti jo alkuraskaudessa). Löysin uuden miehen vauvan ollessa 6kk. Mies otti vauvan heti kiinteäksi osaksi elämäänsä, viihtyy perhe-elämän keskellä ja haluaa myös omia lapsia. Hoiti ja viihdytti vauvaa kuin omaansa. Akateeminen, älykäs ja tasapainoinen mies kyseessä, itselläni on korkeakouluopinnot vielä kesken enkä koe olevani mitenkään erityinen "saalis". Tutustuessani mieheen imetin vielä vauvaa, olin väsynyt yöheräilyistä jne, mutta yhteen päädyttiin silti (tai juuri sen takia, ettei minulla ollut kapasiteettia kaunistella arkeamme vaan näytin heti mitä on luvassa jos tähän kelkkaan lähtee)

Missä tai mitä kautta tapasit tämän miehen?

Vierailija kirjoitti:

Löydät varmasti miehen mutta et hyvää sellaista joka katselee toisen miehen lapsia nurkissaan. Että pilalle meni tämäkin elämä.. onnea

Vanha ketju, mutta naurahdin kyllä tälle kommentille :D

Vai on elämä pilalla, jos ei löydy miestä.... Olen itse yhteishuoltaja-sinkkuäiti, joka kokee elämänsä juuri nyt onnellisempana kuin koskaan.

Kyllä se elämä ja onni muodostuu ihan muista asioista, kuin parisuhteesta.

Mukava työ, josta tienaan riittävästi minun ja lapsen hyvään elämään. Ihana rakas lapsi, kaunis koti, ystävät, harrastukset.

En sitten tiedä, että olenko koskaan ollut mikään parisuhde-ihminen. Elämä sinkkuna tuntuu vain kaikin puolin paremmalta.