Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pienen lapsen yksinhuoltaja. Löytääkö parisuhteen?
17.02.2020 |
Olen kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltaja, erosta on nyt vuosi aikaa. En todellakaan suunnitellut olevani tässä vaiheessa yh, lapsi saatiin monen vuoden parisuhteeseen ja mies halusi lasta enemmän kuin minä. Mutta niin vain kävi se perinteinen, että lapsen synnyttyä miestä ei kiinnostanutkaan hoitaa vauvaa eikä olla lapsen kanssa, suurista lupauksista huolimatta. Asiasta tuli isoja riitoja ja lopulta lähdin. Mies tapaa lasta satunnaisesti muutaman tunnin kerrallaan niin, että olen itse siinä läsnä (mies ei suostu olemaan vieläkään enempää lapsen kanssa vaikka kuinka pyydän).
Minulla ei ole kiire parisuhteeseen, lapsi on minulle tärkein asia elämässä nyt. Mutta mietin tässä, että millaiset mahdollisuudet edes teoriassa on löytää kumppani tällaiseen elämäntilanteeseen. On selvää, että olen todella kiinni lapsessa, kun lapsen isä on mitä on. Minulla ei myöskään ole tukiverkkoja hoitamaan lasta, eli joudun aina palkkaamaan lastenhoitajan jos haluan yksin jonnekin, eikä siihen rahan takia ole usein mahdollisuutta. Lapsi on kiva ja minä olen kiva. Ennen lasta löysin seuraa helposti ja moni halusi parisuhteeseen kanssani. Mutta ymmärrän, että lapsi muuttaa tilanteen täysin. Suurin osa miehistä ei varmaan halua parisuhdetta pienen lapsen yh:n kanssa. Mutta haluaako silti joku? En etsi lapselle uutta isää, vaan itselleni kumppania, vaikkakin tietenkin lapsi tulisi sitten olemaan osa myös miehen elämää. Elättäjää en etsi vaan omasta palkasta maksan ja maksaisin omat ja lapseni menot.
Mitä mielipiteitä tällaisesta tilanteesta? Onko joku ollut joskus vastaavassa tilanteessa? Miten kävi?
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi löytää ja kohdata itsellesi uuden kumppanin. - Ei minua haittaisi, jos mahd. kumppanillani olisi jo lapsi(/a). Mutta ymmärtänet isekin Ap., että parisuhteen muodostaminen on todennäköisesti aina haastavampaa silloin, jos tai kun kumppanilla on joku tai joitain, joihin on enemmän tai vähemmän sidottu, kuten juurikin lapsi(a), jollekin toiselle saattaa olla vaikka hevosia hoidettavana. (Olisitko ise halukkaampi suhteeseen sellaisen kanssa on "jo" lapsi(a) vai lapsettoman kanssa?)
Tai ainakin itse pitäisin tärkeänä, että tulisin juttuun ja toimeen myös hänen laps(i)ensa kanssa. Ja tai ainakin minun olisi ymmärrettävä, että se sitoo mahd. kumppaniani, niin että mitä sitten ikinä keksinkin ehdottaa yhteiseksi tekemiseksi tai puuhaksi, niin minun tulisi enemmän ja vähemmän aktiivisesti huomioida myös laps(i)en olemassa olo, kun ei ainakaan ihan nuoria lapsia voi jättää oman onnensa nojaankaan.. , jos ny vaikka keksisin ehdottaa ex-temporee reissua viikonlopuksi.
Mutta jos on hyvin nuori(a) lapsi(a) niin "jo" yheessä olo ihan kahdestaan saattaa saada, no sanotaanko "särön" vaikka laitettaisiin vain yhdessä ruokaa ja möllötettäsiin kotona.(..)
Sellaista kumppania en haluaisi, joka sanoisi, eä hänellä on kyllä lapsi(/a) mutta ei ole heidän kanssaan missään tekemisissä.
Ja toki paineita saattaisi tulla siitä, että miten minun tulisi olla ja toimia. En usko, että yksinhuoltajana oleva vanhempi olisi yhtään "joustavampi" kumppanina kuin sellainen, jolla ei ole jälkikasvua.. - Hänellähän on jo kokemusta siitä, että hän pärjää yksinkin, laps(i)en kanssa. Miksi hän haluaisi siihen rinnalleen ketään taakakseen, tai muutoin sellaista, joka ei oikeasti tuntuisi vähintään hyvältä?
Sinkkumies
Kiitos kommentistasi. Ymmärrän kyllä nuo pointtisi hyvin, olen itsekin sitä mieltä, että lapseton on halutumpi kumppani ja lapsi on monelle miehelle este ja haitta. Mutta toivon, että ei kaikille miehille. Itselleni tietenkin kelpaa mies, jolla on jo lapsia, koska samantapaisessa elämäntilanteessa olevat varmaan sopii toisilleen parhaiten.
Kirjoitit että sinulle tulisi paineita miten toimia. Ainakin minä haluaisin, että suoraan ja avoimesti puhuttaisiin niistä paineista ja toisaalta minun odotuksista ja siitä mitä miesystävän ei tarvitse tehdä eikä olla. Ja neuvoisin tietenkin miten olla lapsen kanssa, jos mies olisi itse lapseton ja kuitenkin haluaisi siinä sitten tutustua lapseeni ja viettää tämän kanssa yhdessä aikaa. Minun mielestä lapsen vanhemmalla on tässä suuri ja tärkeä rooli, että miten se uusi kumppani siihen pääsee mukaan siihen perhe-elämään, ja lapsen oman vanhemman täytyy siinä auttaa paljon eikä vaatia oikein muuta kuin ystävällistä ja hyvää käytöstä sitä lasta kohtaan. Ja antaa aikaa paljon, sekä uudelle kumppanille että lapselle siihen, että kaikki tottuu toisiinsa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet viehättävä, pidät itsestäsi huolta etkä ole ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen niin löydät kyllä miehen.
Olen normaalipainoinen ja ihan terve(päinen) tavallinen kiva nainen terveillä elintavoilla. Viehättävyys on tietenkin katsojan silmässä sitten, varmaan joku tykkää minusta ja joku ei. Olen 42-vuotias, saimme tämän lapsen ns. vanhalla iällä, joskin tässä korkeakoulutetussa tuttavapiirissäni tämä nelikymppisenä esikoisen saaminen tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunnen monta miestä, jotka ovat olleet yli 45 saadessaan esikoisensa, ja heillä kaikilla samanikäiset tai parivuotta nuoremmat vaimot. Mutta ikäni varmasti karsii osan vapaista miehistä pois. Ap
Sieltä se taikasana ”korkeakoulutettu” tuli. Voit unohtaa parisuhteen, astronauttikirurgit ovat jo varattuja suurimmaksi osaksi ja loput etsivät lapsetonta. Olen pahoillani. Tietoa on.
Miksi vastaat minulle ilkeästi? Kerroin vain tuttapiirini lastentekoiästä. Itse olen korkeakoulutettu kyllä myös, mutta en odota miehen ollenkaan välttämättä olevan. Minulla on ollut pelkän amiksen käyneitä miehiä, ja heidän kanssa on ollut ihan hyvä olla, mutta ne suhteet on päättyneet sitten johonkin muuhun syyhyn. Ap
Tarkoitus oli olla vain realisti. Tälläkin palstalla korkeakoulutetut jankkaa paremmuuttaan ja oma kokemus on myös että joko raha tai status on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Mutta onnea nyt hakuun.
Voihan se olla, että jotkut korkeakoulutetut on sellaisia. Minulle nyt se raha tai status ei oikein merkitse, muut asiat merkitsee kuten luonne ja arvot. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle lapsi ei ole este, mutta ehtona että asuisimme kummatkin omissa kodeissamme.
Ei ole este, mutta kuitenkin... : ))
No minulla on sama "ehto" vaikkei naisella olisi lapsiakaan.
Yhteiset kotileikit on minun osaltani leikitty. En silti katso etteikö voisi olla toimivaa parisuhdetta ilmankin niitä.
t. eri
En minäkään kaipaa mitään kotileikkejä, vaan kahden aikuisen parisuhdetta. Kuten sanoin, niin en etsi lapselleni uutta isää. Parisuhde voi olla erittäin hyvä vaikka se ei olisi niin tiivis, että asutaan yhdessä ja jaetaan kaikki. Aikuisiällä on helpompikin olla yhdessä niin, että kahta elämää ei yritä täysin sovittaa yhteen vaan molemmilla on myös ne omat menonsa ja juttunsa (ja kotinsa). Ap
Itse olin nuorempi kun olin yh mutta lapsia kaksi. Olin 25-vuotias. Lapset oli pieniä, 3-vuotias ja ihan muutaman kuukauden oli toinen.
Yksinhuoltajaksi jäin jo kun odotin toista. Exä ei mukana kuvioissa ollenkaan.
Itsellä ei ollut ollenkaan vaikeaa löytää seuraa. Yllättävän moni oli kiinnostunut ja ihan tavallisia fiksuja miehiä olivat. Itse en vielä tuossa vaiheessa etsinyt mitään vakavaa.
Nykyisen kumppanini tapasin kun lapset olivat 4- ja 1-vuotiaat. Mies oli minua kymmenen vuotta vanhempi ja lapseton. Hän jotenkin solahti siihen meidän arkeen hyvin mukaan. Toki hän työskentelee lasten parissa niin ei varmaan ihan outoa ollut.
Nyt meillä on 2 yhteistä lasta ja 2 minun lasta ja mielestäni kaikki on samalla viivalla. Mies kohtelee tasa-arvoisesti kaikkia.
Yhdessä olemme olleet jo 12 vuotta ja käytännössä olemme ihan ydinperhe.
Minun nuorempi lapseni oli niin pieni kun tapasimme että hän ei muuta isiä tiedäkään ja hänelle kerroimmekin asian oikean laidan vasta kun oli 6-vuotias. Siis ettei mieheni ole biologinen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi löytää ja kohdata itsellesi uuden kumppanin. - Ei minua haittaisi, jos mahd. kumppanillani olisi jo lapsi(/a). Mutta ymmärtänet isekin Ap., että parisuhteen muodostaminen on todennäköisesti aina haastavampaa silloin, jos tai kun kumppanilla on joku tai joitain, joihin on enemmän tai vähemmän sidottu, kuten juurikin lapsi(a), jollekin toiselle saattaa olla vaikka hevosia hoidettavana. (Olisitko ise halukkaampi suhteeseen sellaisen kanssa on "jo" lapsi(a) vai lapsettoman kanssa?)
Tai ainakin itse pitäisin tärkeänä, että tulisin juttuun ja toimeen myös hänen laps(i)ensa kanssa. Ja tai ainakin minun olisi ymmärrettävä, että se sitoo mahd. kumppaniani, niin että mitä sitten ikinä keksinkin ehdottaa yhteiseksi tekemiseksi tai puuhaksi, niin minun tulisi enemmän ja vähemmän aktiivisesti huomioida myös laps(i)en olemassa olo, kun ei ainakaan ihan nuoria lapsia voi jättää oman onnensa nojaankaan.. , jos ny vaikka keksisin ehdottaa ex-temporee reissua viikonlopuksi.
Mutta jos on hyvin nuori(a) lapsi(a) niin "jo" yheessä olo ihan kahdestaan saattaa saada, no sanotaanko "särön" vaikka laitettaisiin vain yhdessä ruokaa ja möllötettäsiin kotona.(..)
Sellaista kumppania en haluaisi, joka sanoisi, eä hänellä on kyllä lapsi(/a) mutta ei ole heidän kanssaan missään tekemisissä.
Ja toki paineita saattaisi tulla siitä, että miten minun tulisi olla ja toimia. En usko, että yksinhuoltajana oleva vanhempi olisi yhtään "joustavampi" kumppanina kuin sellainen, jolla ei ole jälkikasvua.. - Hänellähän on jo kokemusta siitä, että hän pärjää yksinkin, laps(i)en kanssa. Miksi hän haluaisi siihen rinnalleen ketään taakakseen, tai muutoin sellaista, joka ei oikeasti tuntuisi vähintään hyvältä?
Sinkkumies
Kiitos kommentistasi. Ymmärrän kyllä nuo pointtisi hyvin, olen itsekin sitä mieltä, että lapseton on halutumpi kumppani ja lapsi on monelle miehelle este ja haitta. Mutta toivon, että ei kaikille miehille. Itselleni tietenkin kelpaa mies, jolla on jo lapsia, koska samantapaisessa elämäntilanteessa olevat varmaan sopii toisilleen parhaiten.
Kirjoitit että sinulle tulisi paineita miten toimia. Ainakin minä haluaisin, että suoraan ja avoimesti puhuttaisiin niistä paineista ja toisaalta minun odotuksista ja siitä mitä miesystävän ei tarvitse tehdä eikä olla. Ja neuvoisin tietenkin miten olla lapsen kanssa, jos mies olisi itse lapseton ja kuitenkin haluaisi siinä sitten tutustua lapseeni ja viettää tämän kanssa yhdessä aikaa. Minun mielestä lapsen vanhemmalla on tässä suuri ja tärkeä rooli, että miten se uusi kumppani siihen pääsee mukaan siihen perhe-elämään, ja lapsen oman vanhemman täytyy siinä auttaa paljon eikä vaatia oikein muuta kuin ystävällistä ja hyvää käytöstä sitä lasta kohtaan. Ja antaa aikaa paljon, sekä uudelle kumppanille että lapselle siihen, että kaikki tottuu toisiinsa. Ap
Kiitos kun vastasit kommenttiini. - Haluan jatkaa, että en itse ole ollenkaan varma, että kumppani, jolla on lapsi (/-a) olisi aina vähemmän haluttava. Moni meistä miehistä(kin) haluaisi saada lapsia, mutta aina se ei ole mahdollista; biologia, kohtalo mikä lie on vain toisinaan aika julma, ettei lapsien saaminen ole onnisunut, ainakaan yksin . Myös yksin adoption kautta lapsen hankkiminen ja saaminen on kokonaan oma lukunsa oli sitten nainen tai mies.
Minusta sinulla Ap on hyvä asenne siihen miten tai kuinka mies saattaisi tulla osaksi sinun ja lapsen elämää. - Paineitahan tulee, tai saattaa tulla siitä, että kumppani ikäänkuin automaattisesti odottaa, että totta kai "aikuinen mies" tietää miten tai kuinka hänen tulee toimia. Toki varmasti paljon tietääin. Mutta toisaalta oli sinkku tai parisuhteesa ai miten tahansa nyt elääkin ja oimiikin, niin on varsin helppoa sanoisnko urautua. Kuvitella, että kaikki muutkin toimiva ja tekevät samalla avoin kuin itse. Näinhän ei ole. Täytyy toisinaan myös kyet luottamaan ja uskomaan siihen, että kumppanin tapa toimia on ihan yhtä hyvä kuin oma tapa, vaikka onkin erilainen.
Esimerkiksi itse kierrätänn ja lajittelen jätteeni. - Tiedän, että kaikki eivä tee näin mutta toivosiin, että jos joskus elän -kuten toivon-kumppanin kanssa, niin sekä hän että hänen mahd. lapsensa tekisivä samoin, vaikka se saattaisi vaatia totuttelua, Toinen esimerkki. Laitan melko paljon ruokaa ihan itse, Mutta en myöskään pode huonoa omaatuntoa siiä, että toisinaan saatan ostaa ja käyttää eineksiä. - Jonkun mielestä olisin huono vanhempi, jos ja kun olen mieltä, että joskus päivän ateria voi hvinkin koostua eineksistä. Ei aina, mutta joskus. Vielä huonompi olen joidenkin mielestä kun saatan kuvitella tarjoavani arkiruokana viimeisen myyntipäivän ohittanuta ruokaa...
Joidenkin mielestä edellä esitetyt olivat kenties hyvin triviaaleja esimerkkejä. Ehkä niin. Pointtini onkin enempi se, että sinkkuvanhemman(kin) on hyvä tajuta, että hänellä on paitsi huomattava rooli siinä, miten uusi kumppani pääsee mukaan. Tämä onnistunee paremmin kun on avoin ja valmis kohtaamaan uusiakin asioita. Kaikkea ei tietenkään pidä hyväksyä ja sallia uudeltakaan kumppanilta. Mutta hyväksyä se, että ei ole vain yhtä tapaa toimia ja olla, ollakseen hyvä vanhempi. - Eli vaikka on hyvä, eä neuvot ja ohjeistat kumppaniasi, kuinka hänen tulisi olla ja toimia, niin huomaa, että hänelläkin saattaa olla näkemyksiä ja tuntumaa siihen mikä on tai olisi parasta. - No joo. Kuten tiedät tai ainakin arvannetkin, niin kykyä komprommisien tekoa vaaditaan kaikilta toisinaan.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että tottakai voit löytää. Kaikki tuntemani totaali-yh:t ja sellaiset eronneet, joiden lapsia isä tapaa vain joka toinen viikonloppu, ovat kaikki löytäneet uuden paremman miehen melko pientenkin lasten kanssa. On olemassa myös miehiä, joilla on pieniä lapsia yh:na tai 50-50 ja etsivät kumppania (tinderiä selatessa tämä tuntuisi olevan se yleisin tilanne 40-45-vuotiaiden keskuudessa). Ehdottaisin, että teet tinder-profiilin ennemmin ja katsot mitä jää haaviin ennemmin kuin av:lla kyselet asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi piti lähteä???
Ap:n vastasi kysymykseesi jo avauksessaan. - Hän kertoi saaneensa lapsen vanhemmalla iällä ja vaikka hänen aiempi kumppaninsa (mies) oli halunnut lasta, niin kumppani ei ollut sen paremmin halunnut hoitaa heidän yhteistä ja aeimmin toivomaansa lasta kuin edes olla lapsensa kassa. Ja kun tämän lisäksi oli heidän välilleen oli muodosunu useita isoja riitoja. Niinpä sittemmin Ap lähti, lapsen kanssa; eikä mies (lapsen isä) vieläkään halua viettää kuin saunnaisesti aikaa lapsensa kanssa
Itse olisin Ap:na tehnyt samoin. - Mitä sinä olisit tehnyt ja miksi?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että tottakai voit löytää. Kaikki tuntemani totaali-yh:t ja sellaiset eronneet, joiden lapsia isä tapaa vain joka toinen viikonloppu, ovat kaikki löytäneet uuden paremman miehen melko pientenkin lasten kanssa. On olemassa myös miehiä, joilla on pieniä lapsia yh:na tai 50-50 ja etsivät kumppania (tinderiä selatessa tämä tuntuisi olevan se yleisin tilanne 40-45-vuotiaiden keskuudessa). Ehdottaisin, että teet tinder-profiilin ennemmin ja katsot mitä jää haaviin ennemmin kuin av:lla kyselet asiaa.
En antanut "peukkua" suuntaan tai toiseen mutta minusta Ap tekee fiksummin yritäessään hahmottaa omaa tilannettaan, vaikka sitten vain näin anonyymisti tällä palstalla kuin ryntäisi tai muutoin kiirehtisi hankkimaan iselleen uutta kumppania, tinderistä tai mistään muualtakaan. - Ei kumppanin hakemisessa (ai unelmoimisessa) sinänsä ole minusta mitään pahaa.
Mutta toisaalta on ihan hyvä, jos yrittää kartoittaa ensin itselle, mitä oikeastaan on hakemassa / toivomassa,
Toisinaan on luullakseni helpompaa elää sinkkuvanhemapana yhdessä laps(i)en kanssa kuin hirttäytyä ajaukseen, että elämä olsi joenkin merkittävästi parempaa, jos rinnalla olisi -kuka hyvänsä- suunnileen itselle kumppaniksi käyvä, joka ehkä tai ainakin tulee tosinaan juttuun myös laps(i)en kanssa.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin 35v ja mulla oli 3v lapsi niin tapasin 9v nuoremman miehen. Muutimme pian yhteen ja nyt olemme olleet vuosia naimisissa.
Minulla on 5 vuotias lapsi, jolla ei ole isää elämässä ollut koskaan. Lapsi on silloin töllöin hoidossa viikonlopun. Ei ole ollut missään välissä aikaa tapailla ketään. En halua raahata outoja miehiä kotiin kun lapsi on siellä, koska ajattelen että ei ole lapselle hyväski jos suhteesta ei tulekaan mitään. Eikä kukaan halua tapailla ihmistä jolla on aikaa joskus ehkä kuukauden päästä jos sittenkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai voi löytää ja kohdata itsellesi uuden kumppanin. - Ei minua haittaisi, jos mahd. kumppanillani olisi jo lapsi(/a). Mutta ymmärtänet isekin Ap., että parisuhteen muodostaminen on todennäköisesti aina haastavampaa silloin, jos tai kun kumppanilla on joku tai joitain, joihin on enemmän tai vähemmän sidottu, kuten juurikin lapsi(a), jollekin toiselle saattaa olla vaikka hevosia hoidettavana. (Olisitko ise halukkaampi suhteeseen sellaisen kanssa on "jo" lapsi(a) vai lapsettoman kanssa?)
Tai ainakin itse pitäisin tärkeänä, että tulisin juttuun ja toimeen myös hänen laps(i)ensa kanssa. Ja tai ainakin minun olisi ymmärrettävä, että se sitoo mahd. kumppaniani, niin että mitä sitten ikinä keksinkin ehdottaa yhteiseksi tekemiseksi tai puuhaksi, niin minun tulisi enemmän ja vähemmän aktiivisesti huomioida myös laps(i)en olemassa olo, kun ei ainakaan ihan nuoria lapsia voi jättää oman onnensa nojaankaan.. , jos ny vaikka keksisin ehdottaa ex-temporee reissua viikonlopuksi.
Mutta jos on hyvin nuori(a) lapsi(a) niin "jo" yheessä olo ihan kahdestaan saattaa saada, no sanotaanko "särön" vaikka laitettaisiin vain yhdessä ruokaa ja möllötettäsiin kotona.(..)
Sellaista kumppania en haluaisi, joka sanoisi, eä hänellä on kyllä lapsi(/a) mutta ei ole heidän kanssaan missään tekemisissä.
Ja toki paineita saattaisi tulla siitä, että miten minun tulisi olla ja toimia. En usko, että yksinhuoltajana oleva vanhempi olisi yhtään "joustavampi" kumppanina kuin sellainen, jolla ei ole jälkikasvua.. - Hänellähän on jo kokemusta siitä, että hän pärjää yksinkin, laps(i)en kanssa. Miksi hän haluaisi siihen rinnalleen ketään taakakseen, tai muutoin sellaista, joka ei oikeasti tuntuisi vähintään hyvältä?
Sinkkumies
Kiitos kommentistasi. Ymmärrän kyllä nuo pointtisi hyvin, olen itsekin sitä mieltä, että lapseton on halutumpi kumppani ja lapsi on monelle miehelle este ja haitta. Mutta toivon, että ei kaikille miehille. Itselleni tietenkin kelpaa mies, jolla on jo lapsia, koska samantapaisessa elämäntilanteessa olevat varmaan sopii toisilleen parhaiten.
Kirjoitit että sinulle tulisi paineita miten toimia. Ainakin minä haluaisin, että suoraan ja avoimesti puhuttaisiin niistä paineista ja toisaalta minun odotuksista ja siitä mitä miesystävän ei tarvitse tehdä eikä olla. Ja neuvoisin tietenkin miten olla lapsen kanssa, jos mies olisi itse lapseton ja kuitenkin haluaisi siinä sitten tutustua lapseeni ja viettää tämän kanssa yhdessä aikaa. Minun mielestä lapsen vanhemmalla on tässä suuri ja tärkeä rooli, että miten se uusi kumppani siihen pääsee mukaan siihen perhe-elämään, ja lapsen oman vanhemman täytyy siinä auttaa paljon eikä vaatia oikein muuta kuin ystävällistä ja hyvää käytöstä sitä lasta kohtaan. Ja antaa aikaa paljon, sekä uudelle kumppanille että lapselle siihen, että kaikki tottuu toisiinsa. Ap
Kiitos kun vastasit kommenttiini. - Haluan jatkaa, että en itse ole ollenkaan varma, että kumppani, jolla on lapsi (/-a) olisi aina vähemmän haluttava. Moni meistä miehistä(kin) haluaisi saada lapsia, mutta aina se ei ole mahdollista; biologia, kohtalo mikä lie on vain toisinaan aika julma, ettei lapsien saaminen ole onnisunut, ainakaan yksin . Myös yksin adoption kautta lapsen hankkiminen ja saaminen on kokonaan oma lukunsa oli sitten nainen tai mies.
Minusta sinulla Ap on hyvä asenne siihen miten tai kuinka mies saattaisi tulla osaksi sinun ja lapsen elämää. - Paineitahan tulee, tai saattaa tulla siitä, että kumppani ikäänkuin automaattisesti odottaa, että totta kai "aikuinen mies" tietää miten tai kuinka hänen tulee toimia. Toki varmasti paljon tietääin. Mutta toisaalta oli sinkku tai parisuhteesa ai miten tahansa nyt elääkin ja oimiikin, niin on varsin helppoa sanoisnko urautua. Kuvitella, että kaikki muutkin toimiva ja tekevät samalla avoin kuin itse. Näinhän ei ole. Täytyy toisinaan myös kyet luottamaan ja uskomaan siihen, että kumppanin tapa toimia on ihan yhtä hyvä kuin oma tapa, vaikka onkin erilainen.
Esimerkiksi itse kierrätänn ja lajittelen jätteeni. - Tiedän, että kaikki eivä tee näin mutta toivosiin, että jos joskus elän -kuten toivon-kumppanin kanssa, niin sekä hän että hänen mahd. lapsensa tekisivä samoin, vaikka se saattaisi vaatia totuttelua, Toinen esimerkki. Laitan melko paljon ruokaa ihan itse, Mutta en myöskään pode huonoa omaatuntoa siiä, että toisinaan saatan ostaa ja käyttää eineksiä. - Jonkun mielestä olisin huono vanhempi, jos ja kun olen mieltä, että joskus päivän ateria voi hvinkin koostua eineksistä. Ei aina, mutta joskus. Vielä huonompi olen joidenkin mielestä kun saatan kuvitella tarjoavani arkiruokana viimeisen myyntipäivän ohittanuta ruokaa...
Joidenkin mielestä edellä esitetyt olivat kenties hyvin triviaaleja esimerkkejä. Ehkä niin. Pointtini onkin enempi se, että sinkkuvanhemman(kin) on hyvä tajuta, että hänellä on paitsi huomattava rooli siinä, miten uusi kumppani pääsee mukaan. Tämä onnistunee paremmin kun on avoin ja valmis kohtaamaan uusiakin asioita. Kaikkea ei tietenkään pidä hyväksyä ja sallia uudeltakaan kumppanilta. Mutta hyväksyä se, että ei ole vain yhtä tapaa toimia ja olla, ollakseen hyvä vanhempi. - Eli vaikka on hyvä, eä neuvot ja ohjeistat kumppaniasi, kuinka hänen tulisi olla ja toimia, niin huomaa, että hänelläkin saattaa olla näkemyksiä ja tuntumaa siihen mikä on tai olisi parasta. - No joo. Kuten tiedät tai ainakin arvannetkin, niin kykyä komprommisien tekoa vaaditaan kaikilta toisinaan.
Sinkkumies
No hyi saa.t..na millainen aikuinen tarjoaa ja antaa lapselleen eineksiä?? Ja whaaat ootko tosissasi sitä mieltä,että voisit oikeasti tatrjota jollekin viimeisen myyntipäivän saavuttaneita tuotteita.?????!!!!
Mä kerkesin olla yksin kaksi kuukautta, kunnes törmäsin nykyiseen puolisooni. Yhdessä ollaan oltu nyt 15 v, lapsi lähti maailmalle viime vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kerkesin olla yksin kaksi kuukautta, kunnes törmäsin nykyiseen puolisooni. Yhdessä ollaan oltu nyt 15 v, lapsi lähti maailmalle viime vuonna.
Ilahduttavaa kuulla, että joskus ai tosinaan näinkin. -Aika monta kertaa saa kuulla yksinhuoltajsa, jotka joko (a) Uupuvat ja väsyvät rroolinsa yksinhuoltajina. (b) Uupuva ja väsyvät mutta myös loukkaava ja sauttava isensä haksahaessaan liian nopeasti, johonkin kaksilahkeiseen, joka vaatii ja kärttää huomiota ja huolenpitoa kuin murkkuiän kynnyksellä oleva lapsi, joa ei ole kantamaan vastuuta yhteisen arjen sujumisesta.
Pedohviilit nimenomaan etsivät yh-mammoja, koska haluavat lapsipuolen jota hyväksikäyttää. Ne esittävät, että ovat himokkaita mamman suhteen vaikka oikeasti himoitsevat sen mamman lasta.
Lapsi tulossa siihen ikään että vaipoista pois ja puhetta piisaa jolloin isäkin mielellään enempi läsnä. Voisit kokeilla parisuhteen palauttamista mutta ilman aietta enempää lapsia hankkia
Mä löysin. 5vuotta sitten,edelleen ollaan yhdessä. Mun poika on nyt 6vuotias. Mies otti heti pojan hoiviinsa.
Ovat kuin isä ja poika,en tätä edes olettanut oli siis yllätys itselle miten ihanasti mies kohtelee poikaa. (Pojan isä ei ole kuvioissa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kerkesin olla yksin kaksi kuukautta, kunnes törmäsin nykyiseen puolisooni. Yhdessä ollaan oltu nyt 15 v, lapsi lähti maailmalle viime vuonna.
Ilahduttavaa kuulla, että joskus ai tosinaan näinkin. -Aika monta kertaa saa kuulla yksinhuoltajsa, jotka joko (a) Uupuvat ja väsyvät rroolinsa yksinhuoltajina. (b) Uupuva ja väsyvät mutta myös loukkaava ja sauttava isensä haksahaessaan liian nopeasti, johonkin kaksilahkeiseen, joka vaatii ja kärttää huomiota ja huolenpitoa kuin murkkuiän kynnyksellä oleva lapsi, joa ei ole kantamaan vastuuta yhteisen arjen sujumisesta.
Sulla on tosi tunnistettava, koukeroinen tapa kirjoittaa. Onko suomi äidinkielesi?
Joskus-toisinaan, uupuvat-väsyvät, loukkaavat-satuttavat, vaatii-kärttää, huomiota-huolenpitoa.
Ohis, utelias (eri).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet viehättävä, pidät itsestäsi huolta etkä ole ylipainoinen tai mielenterveysongelmainen niin löydät kyllä miehen.
Olen normaalipainoinen ja ihan terve(päinen) tavallinen kiva nainen terveillä elintavoilla. Viehättävyys on tietenkin katsojan silmässä sitten, varmaan joku tykkää minusta ja joku ei. Olen 42-vuotias, saimme tämän lapsen ns. vanhalla iällä, joskin tässä korkeakoulutetussa tuttavapiirissäni tämä nelikymppisenä esikoisen saaminen tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Tunnen monta miestä, jotka ovat olleet yli 45 saadessaan esikoisensa, ja heillä kaikilla samanikäiset tai parivuotta nuoremmat vaimot. Mutta ikäni varmasti karsii osan vapaista miehistä pois. Ap
Korkeakoulutetun tuloilla tukiverkon puute ei ole niin iso este. Tuloja = mahdollisuus palkata lapsenhoitaja.
Lisäksi koko tukiverkon käsite on mielestäni aika suppeasti käsitetty yleensä. Mullakaan ei ole sellaista perinteistä mummolaa tms lähellä, mutta lapsen parhaiden kaverien vanhempien kanssa ollaan ystävystytty siinä määrin, että kaikki (niin pariskunnat kuin yh:t) pääsevät treffeille, teatteriin ja aikuisten juhliin aina silloin tällöin.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitus oli olla vain realisti. Tälläkin palstalla korkeakoulutetut jankkaa paremmuuttaan ja oma kokemus on myös että joko raha tai status on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Mutta onnea nyt hakuun.