Puhutteko filosofiasta miehesi kanssa?

Kyllä, siitä kertoo se, että toisinaan saan kuulla sanat burn in hell. 

Emme, mieheni on persu.

Mieheni ei olisi kanssani ellei hän pitäisi minua älykkäänä. Filosofiastakin keskustelemme joskus, tosin harvoin.

Mikä nyt sitten ei ole filosofiaa? Voiko sitä välttää?

Kyllä. Mietimme usein yhdessä ääneen asioita, lähinnä Kantin monitulkintaisia tai monimutkaisia käsityksiä ajattelun ja todellisuuden suhteesta. Olemme molemmat filosofian maistereita, minä matemaatikko, mies esteetikko.

Joskus. Olemme molemmat älykkäitä, emme muuten varmasti olisi yhdessä. Filosofiasta mies tietää enemmän, koska on alaa opiskellut, mutta joskus niistäkin asioista tulee puhuttua. Juttelemme toki myös muita "syvällisiä", olemme aika analyyttisiä luonteita ehkä molemmat.

Joo joskus. En ole kysynyt mitä hän miettii minun älykkyydestäni.

Joskus, mutta ei niin, että "puhukaamme filosofiaa". Joskus on joku juttu jostain filosofista tai suuntauksesta lehdessä, mikä kirvoittaa keskustelun. Mieheni tietää filosofiasta enemmän, koska on opiskellut sitä. Itse olen enemmän kuuntelupuolella, mutta kommentoin mielelläni. Mieheni piti minua älykkäimpänä tapaamanaan naisena, kun aloimme seurustella. Myönnän, että terävin äly on vuosien ja lasten myötä hieman tasaantunut.

Emme koskaan, sen voin rehellisesti myöntää. Emme ole kumpikaan erityisen älykkäitä tyyppejä. Minä ehkä hieman miestä älykkäämpi, mutta ei minullakaan ole kiinnostusta mihinkään filosofisiin pohdintoihin.

Ex-miesystävääni kiinnosti aika pitkälle vain käytännön asiat. Ehkä voisi sanoa tyypilliseksi insinööriksi.

Eipä silti, hyvä mies hän monessa suhteessa on, rauhallinen, ei käytä paljoakaan alkoa, ei tupakoi, on ystävällinen eläimille jne., mutta se henkinen yhteys puuttui. Häntä ei kiinnostanut pohdiskella asioita tai ihmetellä yhdessä maailman menoa. 

Eli emme keskustelleet juurikaan filosofiasta.