Lue keskustelun säännöt.
olen masentunut, mies ei ota vastuuta
11.02.2020 |
Molemmat ollaan vaativissa töissä. Mies ei ota vastuuta mistään metatöistä. Ei myöskään saa lapsia lohdutettua tai kuriin. Jos mies on työmtaklla, pystyn kouluikäisten lastemme kanssa ongelmitta juttelemaan kuulumiset, jakamaan keittiönsiivousvuorot ja pitämään porukan hyvällä tuulella. Kun mies on kotona, haluaisin tehdä ne metatyöt mihin mies ei kykene, mutta mieheltä ei onnistu edes se keittiön siistinä pitäminen + lapsen luistelukamojen pakkauksessa auttaminen ilman että mun tarvitsee muistuttaa joka väliin, että homma on tehtävä loppuun. Jos mies olisi se masentunut, saisi levätä. Musta olis ihan kiva laittaa tiskejä älyllisesti haastavan työn vastapainoksi, jos joku hoitaisi alsten harratuksiin liittyvät sähköpostit, vakuutusasiat, alsten lääkärikäyntien varaukset, lomamatkojen suunnittelun, jne
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
minä olin tuollainen mies.
Työ vie kaiken voiman. Toki työttömänä otin sitten kaiken haltuuni, mutta työssäkäynti tarkoitti sitten lopulta sitä että piti valita perheen ja työn väliltä.
Jätin perheeni. Ajattelin että en jaksa jatkuvaa valitusta ja olen ilmeisesti itsekin niin masentunut ja väsynyt työnteosta ettei paukut riittäneet lapsille ja vaimolle enää illalla. Hyvä kun jaksoi itse syödä mitään ja nukkumaan.
Nyt olen tyytyväinen elämääni. Maksan elarit ja käyn edelleen töissä. Koti on kuin pommin jäljiltä, mutta kukaan ei valita ja en tunne enää syyllisyyttä ja halua itsemurhaan, kun tunnen itseni niin rittämättömäksi.
Työelämä on vain niin kova että minulle riittäisi ehkä se kuusi tuntia päivässä niin ehkä kykenisin paremmin olemaan isä.
Ei ihme että tässä maassa ihmiset ei lapsia halua. Älköönkään tehkökään!
Sekä tämä että ap kertovat suoraan ja selvästi syyn miksi lapsia ei enää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko puhunut miehesi kanssa? Voi olla, että otat asiat itsekin nyt turhan vakavasti, mikä on ymmärrettävää, jos olet masentunut ja väsynyt. Mieti, miten hyvin teillä on asiat. On ehjä perhe ja työpaikatkin. Älä stressaa pienistä sotkuista. Yritä ottaa aikaa rentoutumiselle, niin kaikki alkaa näyttää taas paremmalta. Lisäksi nuo lomamatkojen varailut, vakuutusasiat, lääkärikäynnit ym. eivät varmaankaan ole teillä jokapäiväistä arkea?
minä olin tuollainen mies.
Työ vie kaiken voiman. Toki työttömänä otin sitten kaiken haltuuni, mutta työssäkäynti tarkoitti sitten lopulta sitä että piti valita perheen ja työn väliltä.
Jätin perheeni. Ajattelin että en jaksa jatkuvaa valitusta ja olen ilmeisesti itsekin niin masentunut ja väsynyt työnteosta ettei paukut riittäneet lapsille ja vaimolle enää illalla. Hyvä kun jaksoi itse syödä mitään ja nukkumaan.
Nyt olen tyytyväinen elämääni. Maksan elarit ja käyn edelleen töissä. Koti on kuin pommin jäljiltä, mutta kukaan ei valita ja en tunne enää syyllisyyttä ja halua itsemurhaan, kun tunnen itseni niin rittämättömäksi.
Työelämä on vain niin kova että minulle riittäisi ehkä se kuusi tuntia päivässä niin ehkä kykenisin paremmin olemaan isä.
Ei ihme että tässä maassa ihmiset ei lapsia halua. Älköönkään tehkökään!