Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte paskaa työtä?
11.02.2020 |
Teen paskaa taloushallinnon työtä surkealla palkalla. Homma ei liity mitenkään opiskelualaani ja kiinnostus tähän hommaan on -5. Järkevämmän työn etsiminen on vaikeaa, kun opinnot ja työkokemus eivät kohtaa eikä minulla ole intoa vaihtaa tekemään samaa hommaa eri paikkaan.
Päivästä kahdeksan tuntia menee tähän paskaan enkä kestä sitä. Määritän itseni työni kautta ja pidän itseäni luuserina, koska tämä on se mitä teen yli kolmekymppisenä. Harkitsen itseni tap-pamista. Miten te muuta paskatyötä tekevät ihmiset kestätte elämäänne?
Kommentit (28)
Tylsä toimistotyö vielä menee, mutta pomona on itsekäs kovaääninen määräilijä, se vie työhalut ja tekisi mieli riipiä ranteita auki sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäkään, edes raha ei enää motivoi. Toisaalta sain jo diagnoosin ja menen kuntoutustuelle huhtikuun alusta, ei enää pää kestä.
En kyllä ymmärrä tätä ainaista valittamista p*skatyön tekemisestä. Jokainen on täällä oman onnensa seppä ja mikään pakko ei ole kestää työn tekoa itselleen väärällä alla, muuta kuin ehkä tilapäisesti.
Olen ollut parissa työpaikassa ilman alan koulutusta, nykyinen vakituinen työnikään ei vastaa koulutustani mutta sain työn silti. Ja tykkään työstäni, saan tehdä sitä mitä haluan. Olen ollut rohkea töitä hakiessani ja siitä on ollut hyötyä.
Olisin toki voinut valita sen tien, että tekisin koulutustani vastaavaa työtä ja valittaisin siitä jatkuvasti, kuitenkaan tekemättä mitään asioiden muuttumisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Raha on ainoa motiivi. Palkitsen itseni palkkapäivisin ostamalla jotain kivaa itselleni tai kotiin. Ikää 57v , eli ei mitään mahdollisuutta enää vaihtaa.
Ei tästä saa edes niin paljon palkkaa, että homma kannattaisi. Brutto on 2200 euroa kuussa ja töitä edessä vielä melkein 40 vuotta. Kaikkeen kivaan joutuu säästämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha on ainoa motiivi. Palkitsen itseni palkkapäivisin ostamalla jotain kivaa itselleni tai kotiin. Ikää 57v , eli ei mitään mahdollisuutta enää vaihtaa.
Ei tästä saa edes niin paljon palkkaa, että homma kannattaisi. Brutto on 2200 euroa kuussa ja töitä edessä vielä melkein 40 vuotta. Kaikkeen kivaan joutuu säästämään.
Tämä oli ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele uusi ammatti?
Ota opintolainaa, tai muulla tavalla rahoita opiskelusi? Oppisopimus?
Itse olen hoitovapaalla nyt vielä , mutta tehdastyössä olen työskennellyt jo vuosia. Nyt riittää. Surkea palkka plus kolmivuorotyö eivät ole minua varten enää.
Aion opiskella kun hoitovapaa päättyy, opintolainalla. Ennemmin otan lainaa, kun kituuttelen surkealla palkalla, ja huonoilla työajoilla koko lopun elämääni :)
Jos et ole valmis tekemään mitään muutoksia tuon eteen, niin turha mielestäni kitistä täällä.
Kun ulospääsyä ei ole on vaan kestettävä. Yritän vastapainoksi pitää muun elämän mielekkäänä ja helppona. Pidän kuitenkin itse työstä, mutta surkea pulju ammattitaidottomalla täysin sairaalla johtamistavalla niin alkaahan se hajottaa. Kun joutuu kokemaan jotain todella epänormaalia niin osaa olla kiitollinen monesta muusta pienestäkin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha on ainoa motiivi. Palkitsen itseni palkkapäivisin ostamalla jotain kivaa itselleni tai kotiin. Ikää 57v , eli ei mitään mahdollisuutta enää vaihtaa.
Ei tästä saa edes niin paljon palkkaa, että homma kannattaisi. Brutto on 2200 euroa kuussa ja töitä edessä vielä melkein 40 vuotta. Kaikkeen kivaan joutuu säästämään.
Tiedän tunteen. Itsari on pian edessä ellei yhtäkkiä tule joku ennakkoperintö tai muuta elämää mullistavaa. En kestä enää tätä kärvistelyä, joka aamu raahaudun töihin, nuukailen kaikessa mahdollisessa, en ole velkaantunut enkä voi tehdä elämässä silti yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tätä ainaista valittamista p*skatyön tekemisestä. Jokainen on täällä oman onnensa seppä ja mikään pakko ei ole kestää työn tekoa itselleen väärällä alla, muuta kuin ehkä tilapäisesti.
Olen ollut parissa työpaikassa ilman alan koulutusta, nykyinen vakituinen työnikään ei vastaa koulutustani mutta sain työn silti. Ja tykkään työstäni, saan tehdä sitä mitä haluan. Olen ollut rohkea töitä hakiessani ja siitä on ollut hyötyä.
Olisin toki voinut valita sen tien, että tekisin koulutustani vastaavaa työtä ja valittaisin siitä jatkuvasti, kuitenkaan tekemättä mitään asioiden muuttumisen suhteen.
Se on kiva, jos se työpaikka on sellainen, että sen voi saada rohkeudella. Minä halusin tutkijaksi ja niitä hommia on vähän paha hakea innokkuudella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavassa tilanteessa join viikonloppuisin paljon alkoholis. Erittäin paljon. Viina turruttaa. Lisäksi ostin verkkokaupoista kaikenlaista turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha on ainoa motiivi. Palkitsen itseni palkkapäivisin ostamalla jotain kivaa itselleni tai kotiin. Ikää 57v , eli ei mitään mahdollisuutta enää vaihtaa.
Ei tästä saa edes niin paljon palkkaa, että homma kannattaisi. Brutto on 2200 euroa kuussa ja töitä edessä vielä melkein 40 vuotta. Kaikkeen kivaan joutuu säästämään.
Onhan tuo nyt ihan ok palkka siististä toimistotyöstä. Koetko siis, että saat työmäärääsi nähden liian vähän? Jos kyseessä yksityinen firma, niin kannattaa ottaa asia puheeksi pomon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskele uusi ammatti?
Ota opintolainaa, tai muulla tavalla rahoita opiskelusi? Oppisopimus?
Itse olen hoitovapaalla nyt vielä , mutta tehdastyössä olen työskennellyt jo vuosia. Nyt riittää. Surkea palkka plus kolmivuorotyö eivät ole minua varten enää.
Aion opiskella kun hoitovapaa päättyy, opintolainalla. Ennemmin otan lainaa, kun kituuttelen surkealla palkalla, ja huonoilla työajoilla koko lopun elämääni :)
Jos et ole valmis tekemään mitään muutoksia tuon eteen, niin turha mielestäni kitistä täällä.
Minulla on kaksi tutkintoa ja teen kolmatta eli teen asian eteen jotain. Mutta opinnot alkoivat juuri enkä ole vähään aikaan saamassa mitään järkevämpää. Lisäksi opinnot voisivat mennä paremminkin.
Lisäksi minua on aika kiinnostanut itseni kehittäminen, mutta mistään lukemistani jutuista ei tunnu olevan hyötyä. En olisi tässä jamassa, jos ne jutut oikeasti toimisivat.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tätä ainaista valittamista p*skatyön tekemisestä. Jokainen on täällä oman onnensa seppä ja mikään pakko ei ole kestää työn tekoa itselleen väärällä alla, muuta kuin ehkä tilapäisesti.
Olen ollut parissa työpaikassa ilman alan koulutusta, nykyinen vakituinen työnikään ei vastaa koulutustani mutta sain työn silti. Ja tykkään työstäni, saan tehdä sitä mitä haluan. Olen ollut rohkea töitä hakiessani ja siitä on ollut hyötyä.
Olisin toki voinut valita sen tien, että tekisin koulutustani vastaavaa työtä ja valittaisin siitä jatkuvasti, kuitenkaan tekemättä mitään asioiden muuttumisen suhteen.
Se on kiva, jos se työpaikka on sellainen, että sen voi saada rohkeudella. Minä halusin tutkijaksi ja niitä hommia on vähän paha hakea innokkuudella.
ap
Enhän sanonut että kaikki työt on mahdollista saada innokkuudella ja rohkeudella? Vain sen, että mulla on ollut siitä hyötyä ja näille aloille on ollut mahdollista päästä niillä eväillä.
Miksi valitat täällä, mutta et mene esim. opiskelemaan? Lienee helpompi saavuttaa unelmatyö jos jotain edes tekis asian eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestänytkään. Hain sinnikkäästi oman alani paikkoja, ja lopulta yli neljäkymppisenä tärppäsi! Vakituinen asiantuntijatyö täsmälleen koulutustani vastaavalla sisällöllä on osoittautunut juuri niin ihanaksi kuin kuvittelinkin. Älä anna periksi!
Onhan tuossa se, että voitko muuttaa työssäsi mitään, mikä parantaisi jaksamista?
Itse teen niin sanottua paskatyötä, mutta jaksamistani parantaa se, että voin vaikuttaa työssä joihinkin asioihin. Että teenkö ensin tämän asian vai tuon tai millä tavoin teen asian x. Työkaverit on myös kivoja.
Muuten työ on monesti stressaavaa ja raskasta ja palkka ei kompensoi.
Itselläni motivoi asuntolainan maksu ja asioihin säästäminen, esim. matkoihin. Elän muuten säästeliästi, joten vaikka saan palkkaa noin saman verran, pystyn kyllä säästämään siitä.
Ehdottaisin sen miettimistä kuitenkin, vaikuttaako sinulla myös työkaverit ja työympäristö kokemukseesi työstä ja voisiko sen vuoksi paikanvaihto olla yksi mahdollisuus? Tietenkin opiskeluiden miettiminen on se toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä tätä ainaista valittamista p*skatyön tekemisestä. Jokainen on täällä oman onnensa seppä ja mikään pakko ei ole kestää työn tekoa itselleen väärällä alla, muuta kuin ehkä tilapäisesti.
Olen ollut parissa työpaikassa ilman alan koulutusta, nykyinen vakituinen työnikään ei vastaa koulutustani mutta sain työn silti. Ja tykkään työstäni, saan tehdä sitä mitä haluan. Olen ollut rohkea töitä hakiessani ja siitä on ollut hyötyä.
Olisin toki voinut valita sen tien, että tekisin koulutustani vastaavaa työtä ja valittaisin siitä jatkuvasti, kuitenkaan tekemättä mitään asioiden muuttumisen suhteen.
Se on kiva, jos se työpaikka on sellainen, että sen voi saada rohkeudella. Minä halusin tutkijaksi ja niitä hommia on vähän paha hakea innokkuudella.
ap
Enhän sanonut että kaikki työt on mahdollista saada innokkuudella ja rohkeudella? Vain sen, että mulla on ollut siitä hyötyä ja näille aloille on ollut mahdollista päästä niillä eväillä.
Miksi valitat täällä, mutta et mene esim. opiskelemaan? Lienee helpompi saavuttaa unelmatyö jos jotain edes tekis asian eteen.
Minähän teen asian eteen jotain. Kuten sanottua minulla on jo kaksi tutkintoa ja kolmannen aloitin juuri. Missään ne eivät kuitenkaan näy.
Vituttaa, että mies tekee minun unelmaduuniani tuplasti paremmalla palkalla. Miksi minä olen syntynyt persoonaltani paskaksi ja mies taas fiksuksi ja osaavaksi?
Ap
Päivä kerrallaan vaan. Mietin että minkä muun vuoksi heräisin aamulla ylös.
Ehkä joku sovellus tai peli.
Tupakka on ainakin itsellä alkanut toimia hyvin. Aloitin nelikymppisenä kun ei enää oikein jaksanut.
Aamutupakka tuntuu nyt tottuneena hyvältä. Aluksi oksetti ja ällötti. Nyt oikein unissani näen unta että pääsen töihin ja sytytän aamun ensimmäisen röökin työpaikalla. Muistan kuinka pidin tupakoijia luusereina ja tunsin itseni niin paljon paremmaksi nuorempana.
Nyt tajuan että olinkin vain täynnä itseäni ja en ymmärtänyt elämän realiteetteja.
Samalla hoituu se itsemurhakin.
En todellakaan jaksa enää, mutta mitkä on vaihtoehdot?
Myös iltatissuttelu on aina vakio.
Niin se vain on että tupakoijat olivat oikeassa asiansa kanssa. Pitkään vihasin ja inhosin heitä. Kyseessähän on vain laillinen eutanasia. Ei minua kiinnosta vetää eläkeikään asti pienellä palkalla huonoilla työsopimuksilla pätkää pätkän perään.
Mieluummin tapan itseni.
Kyllä elämä opettaa meitä jokaista.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa se, että voitko muuttaa työssäsi mitään, mikä parantaisi jaksamista?
Itse teen niin sanottua paskatyötä, mutta jaksamistani parantaa se, että voin vaikuttaa työssä joihinkin asioihin. Että teenkö ensin tämän asian vai tuon tai millä tavoin teen asian x. Työkaverit on myös kivoja.
Muuten työ on monesti stressaavaa ja raskasta ja palkka ei kompensoi.
Itselläni motivoi asuntolainan maksu ja asioihin säästäminen, esim. matkoihin. Elän muuten säästeliästi, joten vaikka saan palkkaa noin saman verran, pystyn kyllä säästämään siitä.
Ehdottaisin sen miettimistä kuitenkin, vaikuttaako sinulla myös työkaverit ja työympäristö kokemukseesi työstä ja voisiko sen vuoksi paikanvaihto olla yksi mahdollisuus? Tietenkin opiskeluiden miettiminen on se toinen.
Työkaverit ovat kivoja ja voin vaikuttaa työhöni. Mutta ne eivät kyllä kiinnosta minua paskan vertaa. En hengaile työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Tai onhan se kiva, etteivät he ole mitään mulkeroita, mutta oikeastaan se on ihan sama. Minulla on ihan oikeitakin kavereita.
Jos työ on paskaa, niin miksi minua kiinnostaa se missä järjestyksessä saan tehdä ne hommat tai miten? Se on vähän kuin saisi itse valita syökö ensin paskaa vai oksennusta. Makuun ei vaikuta lautasen malli tai syöntijärjestys.
Yritän aina miettiä työpaikan hyviä puolia, mutta mielestäni se on itsensä huijaamista. Kivat työkaverit eivät tee minusta sen menestyneempää.
ap
Tein työtä jonka piti olla tilapäistä mutta taloudellisen tilanteen takia jäin sinne pitkäksi aikaa. Työ ei tavallaan vastannut ollenkaan koulutustani. Olihan siinä hetkensä mutta työ oli niin hektistä ja kuormittavaa vaikka ei kovin haastavaa niin aloin lopulta saada raivokohtauksia suhteessa työhön. Palkka oli huono vaikka painoin niska limassa muidenkin hommia. Kokonaisuutena kaatui sitten niskaan koko homma ja oli pakko lähteä pois. En saanut enää motivoitua itseäni mitenkään lähtemään töihin ja se oli ihan hirveää pakkopullaa. Syy oli myös itsessäni kun piti vaan suorittaa ja suorittaa.
Raha on ainoa motiivi. Palkitsen itseni palkkapäivisin ostamalla jotain kivaa itselleni tai kotiin. Ikää 57v , eli ei mitään mahdollisuutta enää vaihtaa.