Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa, kun anoppi etäinen
10.02.2020 |
Minua surettaa etäiset välit etenkin anoppini. Olisin niin kovasti halunnut saada hänestä ystävän ja vertaisen. Aluksi yritinkin kovasti lämmitellä suhdetta, mutta tyly/kylmä vastaanotto on saanut minut jo luopumaan ajatuksesta ystävyydessä. Ankoilla on paljon ystäviä, mutta minuun ei ole halunnut tutustua. Ei ikinä kysy minulta mitään tai kerro itsestään.
Harmittaa myös lapsemme takia, sillä huonot välimme vaikuttaa toki myös heidän suhteeseen.
Anopit, välittäkää miniöistänne ja luokaa suhdetta heti alkuun 🙂 Silloin teillä on hyvät mahdollisuudet päästä osallistumaan myös tulevien lastenlasten elämään.
Kommentit (64)
No tiedäthän, ettei yksikään miniä ole tarpeeksi hyvä sille anopin kultapojulle. :)
Vakavammin, oletko ottanut tätä puheeksi ankan kanssa? Ei ehkä ole helppo aihe, mutta luulisi että kaksi aikuista pystyy keskustelemaan asiallisesti ja rakentavasti. Ei kai se ota jos ei annakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ankoilla 😂 Tarkoitin anopilla. Ap.
Ihana kirjoitusvirhe :)
Vierailija kirjoitti:
No tiedäthän, ettei yksikään miniä ole tarpeeksi hyvä sille anopin kultapojulle. :)
Vakavammin, oletko ottanut tätä puheeksi ankan kanssa? Ei ehkä ole helppo aihe, mutta luulisi että kaksi aikuista pystyy keskustelemaan asiallisesti ja rakentavasti. Ei kai se ota jos ei annakaan.
Vähän just semmosta kelpaamattomuutta olen tuntenut ankan suunnalta...Jotenkin vaikea aihe ottaa puheeksi. Mitenhän sen voisi mahdollisimman hienotunteisesti sanoa? Että toivoisin meidän lähentyvän lapsenkin takia? Ap.
Samaa miettinyt. Olis ollut kiva kun anopista olisi saanut ystävän itselle. Kahviseuraa, lenkkikaveria ym. Mutta ei. Miniä ei kiinnostanut ollenkaan. Poikansa perässä piti vain juosta ja hänen asioita ja tekemisiä udella.
Mä olen kuin ilmaa, aina ollut. Kun mennään heille syömäänkin niin he näkevät vain mieheni. Ruokapöydässäkin kokoajan, ota lisää Ville, ota nyt. Ei väliä vaikka mä en sais ruokaa ollenkaan. Se siitä ja paljon kaikkea muuta.
Vähän erilainen anoppiongelma sulla. Kiitos nauruista hauskasta kirjoitusvirheestä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa toivoin, mutta no jos nyt 1-3 kertaa vuodessa nähdään...
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Olis ollut kiva kun anopista olisi saanut ystävän itselle. Kahviseuraa, lenkkikaveria ym. Mutta ei. Miniä ei kiinnostanut ollenkaan. Poikansa perässä piti vain juosta ja hänen asioita ja tekemisiä udella.
Mä olen kuin ilmaa, aina ollut. Kun mennään heille syömäänkin niin he näkevät vain mieheni. Ruokapöydässäkin kokoajan, ota lisää Ville, ota nyt. Ei väliä vaikka mä en sais ruokaa ollenkaan. Se siitä ja paljon kaikkea muuta.
Ai odotat vielä saavasi ruokaakin?
"Söisköhän kissa tän, vai annetaanko miniälle..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Olis ollut kiva kun anopista olisi saanut ystävän itselle. Kahviseuraa, lenkkikaveria ym. Mutta ei. Miniä ei kiinnostanut ollenkaan. Poikansa perässä piti vain juosta ja hänen asioita ja tekemisiä udella.
Mä olen kuin ilmaa, aina ollut. Kun mennään heille syömäänkin niin he näkevät vain mieheni. Ruokapöydässäkin kokoajan, ota lisää Ville, ota nyt. Ei väliä vaikka mä en sais ruokaa ollenkaan. Se siitä ja paljon kaikkea muuta.Ai odotat vielä saavasi ruokaakin?
"Söisköhän kissa tän, vai annetaanko miniälle..."
Onnex sä et ole mun anoppi ja toivottavasti sulla ei ole miniää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa miettinyt. Olis ollut kiva kun anopista olisi saanut ystävän itselle. Kahviseuraa, lenkkikaveria ym. Mutta ei. Miniä ei kiinnostanut ollenkaan. Poikansa perässä piti vain juosta ja hänen asioita ja tekemisiä udella.
Mä olen kuin ilmaa, aina ollut. Kun mennään heille syömäänkin niin he näkevät vain mieheni. Ruokapöydässäkin kokoajan, ota lisää Ville, ota nyt. Ei väliä vaikka mä en sais ruokaa ollenkaan. Se siitä ja paljon kaikkea muuta.Ai odotat vielä saavasi ruokaakin?
"Söisköhän kissa tän, vai annetaanko miniälle..."
Onnex sä et ole mun anoppi ja toivottavasti sulla ei ole miniää.
Vitsi.
Ja jos olisin anoppisi, niin olisinkin appesi, kun on nuo ns. munat.
Miniäkandidaatti on pojalla kierrossa, saas nähdä. Mutta jos miniöityy, niin hänellekään en ole anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kyllä harmilliselta. Olisihan se ihanaa, jos teillä olisi ns. natsannut. Mutta ei sitä voi pakottaa...
Nostan tämän...itselläni samanlainen anoppi ja jotenkin vertaistukea vailla 😅 Onko kukaan onnistunut kääntämään tilannetta, vai onko etäinen anoppi pysynyt etäisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä anoppi joka toivoisi tuollaista miniää. Ikävä että miulla hirviöminiä. Ei koskaan ole mikään hyvin.
Kärsii mielenterveysongelmista. Vanhempansa eivät ole jaksaneet reppanaa hoitaa. Puhuneet meillekin miten ollut vaikea lapsi ja ilmeisen helpottuneita kun saavat lykätä hylkiönsä meille. Mutta en voi valitettavasti olla sille äiti kun eihän se aikuisena mene niin. Surullista katsoa kun hylkiö ja naurunaihe kotonansa syyttelee ketä milloinkin omista mokistaan ja huolimattomuudesta ym.
Onko sinulla paljonkin 20-30 vuotta vanhempia kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on vain sinulla, joten sinä yrität pärjätä asian kanssa. Parisuhteeseenne tuo asia ei pitäisi vaikuttaa mitenkään, siitä ei anoppia voi syyttää ja lapsenne kyllä pärjäävät ilmankin, jos sinä pärjäät asian kanssa.
Älä tee siis asiasta elämää suurempaa ongelmaa, vaan etsi hyviä asioita ympäriltäsi. Voit etsi vaikka varamummon.
Ap, usko huviksesi näin on parempi. Etsi vertaistukesi ja ystävät muualta. Anoppi on lopulta aina oikeasti lojaali miehellesi, mikä on luonnollista, mutta hankalaa jos tulee ongelmia. Mulle kävi niin että luulin että olimme anopin kanssa ystäviä ja uskouduin hänelle herkistä asioistani jne. Sitten teimme elämässämme suunnitelmia jotka eivät olleet anopille mieleen ja kirjaimellisesti näin miten naamio putosi anopin kasvoilta kun kerroin hänelle suunnitelmistamme, joihin olisi sisältynyt muutto kokonaista 20 km kauemmas. Pitkä tarina, mutta anoppi, tavallinen kiva ihminen, päätyi tekemään minulle tahallista kiusaa ja koko juttu vaikutti luottamukseen ihmisiä kohtaan niin että vasta nyt 5 vuoden päästä alan toipua ja uskoa ihmisiin. Eniten ketuttaa että pitikin aikanaan puhua anopille kaikesta. Anoppi on yrittänyt lämmitellä välejä uudestaan kun tajusi mitkä vaikutukset tuolla oli suhteeseen meihin - nimittäin poikansa ei oma-aloitteisesti ole ikinä viitsinyt vanhempiensa kanssa järjestää mitään ylimääräistä, minä se olen ollut. Mutta en pysty enää luottamaan. Pakolliset hoidetaan kohteliaasti ja ystävällisesti.
Kun on kerran kasvattanut lapsensa aikuiseksi asti niin kyllä sitä olettaa, että tämä perheineen alkaa elää ihan omaa elämäänsä oman perheensä kanssa. Muutaman kerran vuodessa kyläillään puolin ja toisin ja sillä hyvä.
Mun anopilla on varmaan vastaava ongelma, mutta toisinpäin. Haluaisi olla läheisempi, mutta minä pidän etäisyyttä.
Ei minulla ole mitään anoppia vastaan. Olen vain introvertti ja "läheiset " suhteet vie energiaa. Siksi en luo niitä varsinkaan ihmisiin, joiden kiinnostuksenkohteet eroaa suuresti omistani. Anoppini on hyvin perhekeskeinen ja perinteinen nainen, enkä mä jaksa puhua kahta tuntia lapsista (edes omistani). Lapsille hän on ihana anoppi, joka antaa huomiota ja on aina kiinnostunut ja arvostan kyllä sitä.
En ole ystävä äitini tai anoppini kanssa. He ovat äiti ja anoppi, ystävät ovat sitten jotain muuta.
En ikinä missään tapauksessa arvostele lapseni kumppaninvalintaa ja käyttäydyn ystävällisesti ja kohteliaasti. Kun näkee duunaritaustaisen ihmisen tyhmyyden ja sivistyksen puutteen niin vaikea on syvempää yhteyttä rakentaa. Usko pois ystävällisen etäiset välit ovat ihan ok.
Ankoilla 😂 Tarkoitin anopilla. Ap.