Minulle sanottiin, että fiksut ihmiset haluaa omistusasunnon?
Riippumatta iästä, perhetilanteesta, lapsien lukumäärästä, ammatista, tai puolison tuloista.
Minulle painostettiin tämä, että "fiksut ja järkevät haluaa omistusasunnon sekä ottaa satojen tuhansien lainan sen vuoksi, riippumatta asuuko hki keskustassa vaiko maakylässä"
Mitä mieltä olette?
Mä oon sitä mieltä, että vuoskymmenien velkataakka ei ole kaikille se paras vaihtoehto elää. Ja sitä mieltä, ettei kukaan toinen voi määritellä, mikä tekee toisen elämän paremmaksi. Ja sitä mieltä, että ne rahat voi käyttää ennen ku on eläke-iässä. :D
Kommentit (67)
Varmasti totta, jos aikoo asua kyseisessä kämpässä loppuelämänsä
Niin, köyhät pysyvät köyhinä elämän alusta loppuun saakka.
Voihan sitä säästää vaikka itsellensäkin, ilman korkojen maksua??? :D Ja käyttää rahaa vaikka 10 v päästä jos tarvitsee.
Muuten sitä joutuu helposti odottamaan siihen saakka kun ikää on se 60 vuotta, että saa omat rahat käyttöön. Ja mitä niillä rahoilla enää sitten tekee??? No ei ainakaan tee niin paljoa, kun silloin kun oli nuorempi. :D
Jossain on asuttava, joten kannattavampaahan se on maksaa lainanlyhennystä vuokran sijaan.
Jos ajoissa aloittaa, vaihtaa järkevässä aikataulussa isompaan, ei ota liikaa lainaa, ja lyhentää nopeasti, on keski-iässä velaton asunto alla.
Monet köyhät ovat ottaneet lähes 100 % asuntolainaa ylihintaiseen asuntoon. Kymmenen vuoden aikana tuohon on oikein yllytetty nuoria aikuisia. Asuntojen hinnat ovat nyt romahtamassa. Putkiremontteja tulossa, jotka maksavat asunnon hinnan verran. Vastikkeet nousee. Asunnon arvo nollautuu, mutta velat pysyy. Hölmöläisten hommaa satsata kaikki arvonsa menettäviin seiniin ja luulla olevansa rikas.
Nimenomaan rikkailla on varaa asua vuokralla. Minä esimerkiksi hyvätuloisena asun mieluummin vuokra-asunnossa, mistä joku toinen pitää huolta, ja sijoitan omat rahani paljon paremmin tuottaviin kohteisiin.
Omistusasuminen on vaan niin edullista vuokralla asumiseen verrattuna. Ainakin pk-seudulla.
Onneksi älysimme aikanaan sijoittaa omaan asuntoon. Nyt on mukava asua velattomassa pirtissä. Autoa voi vaihtaa uuteen aina kun siltä tuntuu.
Kyllä moni pystyy työurallaan asumaan vuokralla, mutta mitä sitten kun jäät työttömäksi tai siirryt eläkkeelle. Jälkimmäisenä kituutat köyhänä kuin kirkonrotta vailla toivoa paremmasta.
Asuntojen hinnat on romahtamassa. Lisäksi pitää muistaa asumisen kulut, osakeyhtiöissä vastikkeet ja ok-taloissa vastaavat kulut muuten, sekä korot. Jos vielä joutuu vaihtamaan työpaikkaa tai työpaikan sijainti vaihtuu usein, niin ettei julkisilla pääse tai kulkeminen ylipäätään mahdotonta, niin sitten taas uusi asunto ja varainsiirtoverot. Onhan näitä paikkakuntia, missä on ollut hyviä työllistäjiä ja kehyskuntiin on rakennettu isoja taloja, joita kukaan ei osta niin että omiaan saisi pois. Mun poika esimerkiksi asuu nyt vuokralla yksiössä 400 euroa, sisältyy vesi. asunto on pieni, mutta ei hän isompaa tarvitse. Hän säästää niin että voi ostaa suoraan pienen talon. Kerrostalossa pitäisi maksaa laina, yhtiövastike ja hajoavat kodinkoneet yms. itse. Itsellä on omistuasunto, mutta emme todellakaan tule saamaan samaa, ainakaan jos nyt pitäisi myydä, mitä itse maksettiin.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi älysimme aikanaan sijoittaa omaan asuntoon. Nyt on mukava asua velattomassa pirtissä. Autoa voi vaihtaa uuteen aina kun siltä tuntuu.
Kyllä moni pystyy työurallaan asumaan vuokralla, mutta mitä sitten kun jäät työttömäksi tai siirryt eläkkeelle. Jälkimmäisenä kituutat köyhänä kuin kirkonrotta vailla toivoa paremmasta.
Kyllähän näitä tukia saa, mutta entäs omassa sitten työttömänä tai eläkeläisenä kun tupsahtaa joku kallis remontti eteen? Sitäpaitsi onhan sellainenkin joillain ollut tapana, että eläkkeellä muutetaan omasta vuokralle, koska helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Jossain on asuttava, joten kannattavampaahan se on maksaa lainanlyhennystä vuokran sijaan.
Jos ajoissa aloittaa, vaihtaa järkevässä aikataulussa isompaan, ei ota liikaa lainaa, ja lyhentää nopeasti, on keski-iässä velaton asunto alla.
Näin jos kaikki menee putkeen, eikä kämppä paljastu aivan täydeksi pommiksi. Itselläni tuossa on ensinnäkin tökkinyt se, etten usko että mistään löytyy siedettävää rivi/kerrostalokämppää omaksi asti ostettavaksi että siellä viihtyisin koko elämäni. Aina niistä löytyy näitä lähinnä sosiaalisella puolella rasittavia tekijöitä joihin kyrsiintyy ja pitää häipyä. Joku omakotitönö sitten taas vaikuttaa turhan työläältä ylläpitää, kun en ole mitään remppatyyppiä.
Hinnat on Helsingin kantakaupungissa ainakin nousseet paljon enemmän kuin korot. Asunto on kolmas, olihan se kallis mutta nyt rempattuna saa kaksi kertaa maksetun jos myy. Vastike on niin alhainen, ettei sillä edes autotallia saisi vuokralle.
Velat ja rempat maksettu, satanen kuussa menee nyt asumiseen.
Jos on varaa ja varallisuutta, niin saahan sitä ostaa ja hankkia vaikka useammankin omistusasunnon. Mutta muutoin en pidä kaiksissa tilanteissa mitenkään yksiselitteisen järkevänä ja fiksuna päätöksenä ostaa omistusasunto.
Ainkin oma elämäntilanteeni on sellainen, että en halua ostaa ja hankkia omistusasuntoa, ainaknaan juuri nyt. Miksi hankkisin sellaisen taakakseni, kun en ole lainkaan varma, vaikka vain siitä, että tulenko asumaan edes samalla seudulla parin vuoden päästä, tai vaikka siitä onko iselläni töitä vuoden tai kahden päästä... Monesti saa kuulla, eä omistusasunnon voi kyllä aina myydä.
No niin voi. Mutta kuinka paljon olisi valmisauduttava ottamaan vastaan tapppioita. On hurjaa, kun osa kokee, että omistusasuntojen hinnat aina kohoava ja nouseva ylöspäin. Ei minulla ainakaan ole miään keinoa tai taikasauvaa, jolla voisin muuttaa asuinympärisöni sellaiseksi, että sen arvo nousisi jakuvasti. Eikä näin taetta siitä, että saisin ainakin omani pois jos myisin mahd. omistusasuntoni pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain on asuttava, joten kannattavampaahan se on maksaa lainanlyhennystä vuokran sijaan.
Jos ajoissa aloittaa, vaihtaa järkevässä aikataulussa isompaan, ei ota liikaa lainaa, ja lyhentää nopeasti, on keski-iässä velaton asunto alla.Näin jos kaikki menee putkeen, eikä kämppä paljastu aivan täydeksi pommiksi. Itselläni tuossa on ensinnäkin tökkinyt se, etten usko että mistään löytyy siedettävää rivi/kerrostalokämppää omaksi asti ostettavaksi että siellä viihtyisin koko elämäni. Aina niistä löytyy näitä lähinnä sosiaalisella puolella rasittavia tekijöitä joihin kyrsiintyy ja pitää häipyä. Joku omakotitönö sitten taas vaikuttaa turhan työläältä ylläpitää, kun en ole mitään remppatyyppiä.
Pommiuhka pitää selvittää ennen ostoa. Meillä nämä kaikki olleet satavuotiaissa taloissa, ne ei yleensä ole pommeja.
Paskapuhetta. Velkaloukku se vaan on, ellei tarkoituksena ole vuokrata kämpää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain on asuttava, joten kannattavampaahan se on maksaa lainanlyhennystä vuokran sijaan.
Jos ajoissa aloittaa, vaihtaa järkevässä aikataulussa isompaan, ei ota liikaa lainaa, ja lyhentää nopeasti, on keski-iässä velaton asunto alla.Näin jos kaikki menee putkeen, eikä kämppä paljastu aivan täydeksi pommiksi. Itselläni tuossa on ensinnäkin tökkinyt se, etten usko että mistään löytyy siedettävää rivi/kerrostalokämppää omaksi asti ostettavaksi että siellä viihtyisin koko elämäni. Aina niistä löytyy näitä lähinnä sosiaalisella puolella rasittavia tekijöitä joihin kyrsiintyy ja pitää häipyä. Joku omakotitönö sitten taas vaikuttaa turhan työläältä ylläpitää, kun en ole mitään remppatyyppiä.
Pommiuhka pitää selvittää ennen ostoa. Meillä nämä kaikki olleet satavuotiaissa taloissa, ne ei yleensä ole pommeja.
Milläs selvität varmasti, kun kuntotarkastuksetkin on niin ja näin eikä niillä tyypeillä ole edes vastuuta mistään vaikka tekisivät hommansa huonosti.
No tämä nyt varmaan riippuu aika monesta asiasta. Toiselle omistusasuminen on toimivin vaihtoehto, toiselle ei. Tietysti sääntö numero yksi on sellainen asumisjärjestely, jonka oma talous todennäköisesti kestää. Omistusasumiseen kuuluu toki se riski, että sitten kun on tarvetta myydä asunto niin siitä ei saa omiaan takaisin.
Ostimme ensimmäisen ja ainoan omistusasunnon sillä ajatuksella, että tässä asutaan ainakin niin kauan ollaan töissä. Kukapa tietää tuleeko näin käymään, mutta emme ostaneet sijoitusta itsellemme, vaan kodin. Tämän vuoksi en ole sen ihmeemmin miettinyt, että mitä tapahtuu jos hinnat tulevat paljon alas. Emme tosin ottaneet lainaa taloutemme sietokyvyn ylärajaan asti. Tulisimme toimeen ihan siedettävästi ja saisimme myös asuntomme maksettua, vaikka toinen joutuisi esim. pitkäaikaistyöttömäksi.
Minä toivon että minulle olisi opetettu nuorena noita talousasioita. Olisi voineet prioriteetit olla järkevämmät siinä vaiheessa kun vielä oli valinnanvaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain on asuttava, joten kannattavampaahan se on maksaa lainanlyhennystä vuokran sijaan.
Jos ajoissa aloittaa, vaihtaa järkevässä aikataulussa isompaan, ei ota liikaa lainaa, ja lyhentää nopeasti, on keski-iässä velaton asunto alla.Näin jos kaikki menee putkeen, eikä kämppä paljastu aivan täydeksi pommiksi. Itselläni tuossa on ensinnäkin tökkinyt se, etten usko että mistään löytyy siedettävää rivi/kerrostalokämppää omaksi asti ostettavaksi että siellä viihtyisin koko elämäni. Aina niistä löytyy näitä lähinnä sosiaalisella puolella rasittavia tekijöitä joihin kyrsiintyy ja pitää häipyä. Joku omakotitönö sitten taas vaikuttaa turhan työläältä ylläpitää, kun en ole mitään remppatyyppiä.
Pommiuhka pitää selvittää ennen ostoa. Meillä nämä kaikki olleet satavuotiaissa taloissa, ne ei yleensä ole pommeja.
Milläs selvität varmasti, kun kuntotarkastuksetkin on niin ja näin eikä niillä tyypeillä ole edes vastuuta mistään vaikka tekisivät hommansa huonosti.
Kivitalo, painovoimainen ilmanvaihto, kunnolla rakennettu on aina kunnossa. Vesivahingot jos on korjattu (niitä on aina...) niin mikäs siinä voisi pieleen mennä. En ostaisi valesokkelitaloa kasikytluvulta. Ikinä.
Tämä omistusasunnon järkevyys on mennyttä maailmaa, ikävä kyllä.