Taapero on niin ihana - pelkään teini-ikää...

Taaperot ovat niiiiin rasittavia, vaikka olisivatkin aurinkoisia ja ihania.

Teinit ovat paljon helpompia. Hoitavat itse omat asiansa, kulkevat itse koulussa ja harrastuksissa.

Oma lapsi on aina oma lapsi. Lasta saattaa teininä ärsyttää satunnaisesti oma äiti, mutta tuskin sentään alkaa ilman syytä vihata. Tulet pärjäämään hyvin.

Älä murehdi turhaan, muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä, mitä enemmän kiinnität huomioita vuorovaikutukseen, sen helpompi on saada toimiva suhde teiniin, kun asioista on opittu lapsesta asti keskustelemaan, niin silloin ollaan menossa oikeaan suuntaan, tärkeitä on että teini osaa pyytää apua ja kertoa ongelmista, jos niitä tulee, aikuisen tuki on todella tärkeää, ei teini osaa ottaa vielä itsestään täyttä vastuuta.

Joka iässä on omat kommervenkkinsä. Ja usein ihan erilaiset, kuin mitä odotti. Turha stressata.

Ei tule yhdessä yössä, ennen teini-ikää siitä tulee ensin uhmaikäinen ja sitten voi olla muutama rauhallinen vuosi kunnes tulee esimurrosikä.

Vierailija kirjoitti:

Älä murehdi turhaan, muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä, mitä enemmän kiinnität huomioita vuorovaikutukseen, sen helpompi on saada toimiva suhde teiniin, kun asioista on opittu lapsesta asti keskustelemaan, niin silloin ollaan menossa oikeaan suuntaan, tärkeitä on että teini osaa pyytää apua ja kertoa ongelmista, jos niitä tulee, aikuisen tuki on todella tärkeää, ei teini osaa ottaa vielä itsestään täyttä vastuuta.

Hyvä neuvo mutta aika moni teini tekee jotain ihan muuta kuin avautuu vanhemmilleen. Vaikka olisi kuinka läheiset välit.

Minulla on teini, 16-vuotias poika. Teinin vanhempana on ihanaa. Poika on fiksu, hauska, aikuisuuden kynnyksellä ja oma persoona alkaa olla jo selvästi nähtävillä. Häntä kiinnostaa vähän samat asiat kuin minua, mutta toisaalta hänellä on omia mielenkiinnokohteitaan. Hän on perinyt (ja osin jättänyt perimättä myös) sekä minun että isänsä lahjakkuuksia ja on muodostanut kaikesta tästä uuden näkökulman, uuden ihmisen. Huumori meitä yhdistää, samoille vitseille nauretaan.

Totta kai välillä rytisee eikä minua päätä pidempää ja 20 kiloa painavampaa jässikkää siirretä enää pois kiistatilanteista niin kuin taaperon saattoi siirtää. Mutta nykyään pärjää ihan verbaliikalla ja jos hän argumentoi hyvin asiansa, silloin myös minä voi muuttaa kantaani.

Pelkäsin itsekin teini-ikää osin samoista syistä, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Ja kyllä se se sama suloinen taapero on kuin aikaisemminkin, paljon paremmassa paketissa vain. Enää ei voi ehkä ihan niin paljon äitilähtöisesti pussailla, mutta kyllä teinikin halaa. Ja yksi päivä pääsin jopa laittamaan laastarin ja puhaltamaan pipiin :-)

Vaikea sitä on tässä vaiheessa ennustaa, millainen lapsesi teini-ikä tulee olemaan. Mutta se on varmaa, että sinä ole silloin maailman noloin ihminen. Kun otat sen nolouden kunnia-asiana, selviät kyllä.