Miteeen sinä tienasit ekan miljooonasi?

Myin peppua ja lutkutin m unaa rikkaiden toyboyna 10 vuotta.

Vaihdoin markkoja Italian liiroiksi. Tämä oli 80-luvulla.

Ostin Laukauksia viulukotelossa. Rahat sain mummalta.

Suunnitelmissani aion tehdä sen vuosikymmenien säästämisellä ja sijoittamisella.

Perheeni teki rahaa asuntosijoittamisella

Indonesian rahassa oli taskut miljoonia täynnä. Tuntui ihan hassulta.

Vasta eka 800000 tehtynä. Asuntokaupoilla ja rahastolla.

Mä sain perintönä.

Työkkäri- ja sossutukina.

Keräsin pulloja.

Synnyin Suomeen, se oli lottovoitto. Etteks tiä?

Vedin käteen.

Lottovoitolla.

Meidän perheessä miljoonat tehtiin pitkälle mietityillä sijoitus-strategioilla. Tällä hetkellä kiinteistöportfolio on sen verran kiitettävissä kantimissa, että pääomaa on reilusti yli kyllä miljoonan. Ei nyt ehkä kuitenkaan viitsi lähteä pöyhkeilemään numeroilla. Mutta ei nyt miljoona euroa lopulta edes ole nykymaailmassa mitenkään erityinen määrä rahaa, etenkin kun puhutaan omaisuudesta.

Ei ole vielä, mutta tavoitteena että ennen eläkkettä sijoituksissa olisi miljoona.

En liian ryppyotsaiseti halua säästää, tykkään matkustaa ja muutenkin elää, mutta olen päättänyt että joka vuosi sijoitin 5000 euroa ja 1/4 osingoista takaisin osakkeisiin. Tällä kaavalla pitäisi onnistua.

Työtä tekemällä ja säästämällä.

Hyvillä pörssi sijoituksilla.

Kirjoittamalla oikein.

Aloitin työurani yläasteella. Amiksen ja armeijan jälkeen tein töitä 300-400 tuntia per kuukausi.

16 vuotiaana ostin ekan sijoitus kämpän, 18 vuotiaana toisen ja 19 vuotiaana kolmannen . Kaikki ovat pikku kylällä eli halpoja, käteisellä ostettuja ja tuottavat vieläkin noin 9 tonnia vuosi. Metsää on kertynyt 60 hehtaaria..

26 vuotiaana oli omaisuus ja tilit yhteensä millin luokkaa. Nukuin yöt vielä silloin vanhempien luona muut ajat meni töissä tai harrastuksissa. 28 vuotiaana sukupolven vaihdoksen myötä aloin yrittäjäksi. Nyt 37 vuotiaana olen asuin paikkakuntani suurin veronmaksaja. Kohta aion jäädä eläkkeelle ja miettiä mitä tekisin isona.

Pääsemällä töihin 90-luvun lamassa ja ostamalla (suuren ja kalliin) ensiasunnon asp:lla pilkkahintaan. Kun lainaa oli maksettu muutama vuosi, vakuudet riittivät sijoitusasunnon ostoon, mistä piti maksaa omasta pussista 50€/kk. Sama juttu toisen sijoitusasunnon kanssa. Loppu sitten indeksirahaston kanssa, kun jenkkiosakkeet ovat nousseet jo yli vuosikymmenen. 

Tosin vaimo on avittanut omalta osaltaan, oma miljoona ei ihan vielä ole kasassa. Eli asiaa on auttanut taloudelliset suhdanteet, nuorena hyvän työpaikan löytyminen, ahkeuus ja nuukuus.

Ajattelin, että joskus perinnön turvin, ei onnistuisi ilman sitä.