Pärjääkö introvertti päiväkodissa/lasten kanssa?

Muistan entiseltä työpaikaltani lastenohjaajan, joka oli todella ujo ja hiljainen. Ei koskaan paljoa puhuttu tämän henkilön kanssa, tauoilla vetäytyi omiin oloihinsa eikä oikein ottanut kontaktia meihin muihin aikuisiin, mutta oli aivan mahtava lasten kanssa! Osaisinpa itse olla yhtä hyvä.

Pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan entiseltä työpaikaltani lastenohjaajan, joka oli todella ujo ja hiljainen. Ei koskaan paljoa puhuttu tämän henkilön kanssa, tauoilla vetäytyi omiin oloihinsa eikä oikein ottanut kontaktia meihin muihin aikuisiin, mutta oli aivan mahtava lasten kanssa! Osaisinpa itse olla yhtä hyvä.

Introvertti ei välttämättä ole ujo ja hiljainen. Eivät ole synonyymeja. Vastaus AP:n kysymykseen, kyllä pärjää.

Jotkut pärjää, jotkut ei. Itse olen aika ääri-introvertti ja tulen erittäin hyvin toimeen yksittäisten lasten kanssa, mutta en kyllä päiväkodissa voisi olla töissä, liikaa melua ja hälyä. Ja lisäksi se aikuisten kollegoiden kanssa sosialisointitarve häiritsisi kovasti.

Työpäivän jälkeen on kyllä tosi väsynyt. Kaikki hälinä ja meteli...

Riippuu ihmisestä. Introverttius tai ekstroverttius on loppujen lopuksi vain yksi aspekti henkilön persoonallisuudessa eikä välttämättä juurikaan kuvaa sitä, miten henkilö tulee toimeen ihmisten kanssa. 

Olin yli 20v töis päiväkodissa. Lasten kanssa pärjään hyvin,ja kyllä aikuistenkin kanssa,samoin vanhempien.

Mutta se sosiaalinen väsymys iskee sitten kotiin mennessä,ei enää jaksa olla ulospäinsuuntautunut yhtään,eikä kestä meteliä ym enää kotona. EIkä vierailuita,liikaa duunin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan entiseltä työpaikaltani lastenohjaajan, joka oli todella ujo ja hiljainen. Ei koskaan paljoa puhuttu tämän henkilön kanssa, tauoilla vetäytyi omiin oloihinsa eikä oikein ottanut kontaktia meihin muihin aikuisiin, mutta oli aivan mahtava lasten kanssa! Osaisinpa itse olla yhtä hyvä.

Introvertti ei välttämättä ole ujo ja hiljainen. Eivät ole synonyymeja. Vastaus AP:n kysymykseen, kyllä pärjää.

Entä jos on kaikkia? Itse olen siis introvertti ja usein porukassa myös hiljainen. Ujoksi en välttämättä itseäni kuvailisi, koska viihdyn kuitenkin ihmisten seurassa. Mutta en ole kuitenkaan sellainen joka joka tilanteessa keksisi jotain sanottavaa. Kuten minusta tuntuu, että suurin osa lastenhoitajista ja ylipäänsä sosiaalialalla olevista on. Mietin, että olenko liian hiljainen? Lapsi kuitenkin tarvii sitä että selitetään jatkuvasti asioita, ohjataan ja ylipäänsä että hänen kanssaan jutellaan. T. Ap

T. Ap

Kasvattajiksi tarvitaan myös ihmisiä, jotka eivät ole jatkuvasti suuna, päänä vaan osaavat antaa myös tilaa ja kuunnella. Ja kyllä pärjää!

Itse olen aika hiljainen introvertti mies ja selvisin palkallisessa työssä 6kk. Sitä ennen oli kyllä varmaan yhtä paljon työharjoitteluita.

Nykyään rauhallinen itsenäinen toimistotyö.

Yleensä introvertit on erittäin hyviä tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Koska ovat luonteeltaan hyvin havainnoivia ja tarkkailevaisia. Moni extrovertti on itse niin suuna ja päänä äänessa, ettei huomaa mitä ympärillään tapahtuu.

Niin ja vanhempienkin kanssa pitäisi olla sosiaalisesti taitava! Enkä todellakaan ole se kaikkein sosiaalisesti taitavin. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan entiseltä työpaikaltani lastenohjaajan, joka oli todella ujo ja hiljainen. Ei koskaan paljoa puhuttu tämän henkilön kanssa, tauoilla vetäytyi omiin oloihinsa eikä oikein ottanut kontaktia meihin muihin aikuisiin, mutta oli aivan mahtava lasten kanssa! Osaisinpa itse olla yhtä hyvä.

Introvertti ei välttämättä ole ujo ja hiljainen. Eivät ole synonyymeja. Vastaus AP:n kysymykseen, kyllä pärjää.

Entä jos on kaikkia? Itse olen siis introvertti ja usein porukassa myös hiljainen. Ujoksi en välttämättä itseäni kuvailisi, koska viihdyn kuitenkin ihmisten seurassa. Mutta en ole kuitenkaan sellainen joka joka tilanteessa keksisi jotain sanottavaa. Kuten minusta tuntuu, että suurin osa lastenhoitajista ja ylipäänsä sosiaalialalla olevista on. Mietin, että olenko liian hiljainen? Lapsi kuitenkin tarvii sitä että selitetään jatkuvasti asioita, ohjataan ja ylipäänsä että hänen kanssaan jutellaan. T. Ap

T. Ap

Itse varmaan tiedät parhaiten, pärjäätkö lasten kanssa vai et. Jos sinulle on luontevaa olla lasten kanssa, pärjäät kyllä.

Opiskelen itse sote-alaa ja olen huomannut, että iso osa alalle hakeutuvista on todellakin ekstrovertteja. Itse pidän tätä ongelmana, koska noiden ekstroverttien joukossa on paljon myös tilannetajuttomia, kuuntelukyvyttömiä hölöttäjiä. Sosiaalialalle tarvitaan monenlaisia ihmisiä, myös introvertteja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan entiseltä työpaikaltani lastenohjaajan, joka oli todella ujo ja hiljainen. Ei koskaan paljoa puhuttu tämän henkilön kanssa, tauoilla vetäytyi omiin oloihinsa eikä oikein ottanut kontaktia meihin muihin aikuisiin, mutta oli aivan mahtava lasten kanssa! Osaisinpa itse olla yhtä hyvä.

Introvertti ei välttämättä ole ujo ja hiljainen. Eivät ole synonyymeja. Vastaus AP:n kysymykseen, kyllä pärjää.

Entä jos on kaikkia? Itse olen siis introvertti ja usein porukassa myös hiljainen. Ujoksi en välttämättä itseäni kuvailisi, koska viihdyn kuitenkin ihmisten seurassa. Mutta en ole kuitenkaan sellainen joka joka tilanteessa keksisi jotain sanottavaa. Kuten minusta tuntuu, että suurin osa lastenhoitajista ja ylipäänsä sosiaalialalla olevista on. Mietin, että olenko liian hiljainen? Lapsi kuitenkin tarvii sitä että selitetään jatkuvasti asioita, ohjataan ja ylipäänsä että hänen kanssaan jutellaan. T. Ap

T. Ap

Oletko sosiaalisesti taitava eli onko sinun helppo olla eri tilanteissa erilaisten ihmisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihmisestä. Introverttius tai ekstroverttius on loppujen lopuksi vain yksi aspekti henkilön persoonallisuudessa eikä välttämättä juurikaan kuvaa sitä, miten henkilö tulee toimeen ihmisten kanssa. 

Ei kuvaakaan, mutta jos "pärjäämisen" käsittää niin että sillä tarkoitetaan myös työssä viihtymistä ja sen sopivuutta itselle, niin aika todennäköistä on, että päiväkotityö tuntuu jokseenkin raskaalta ja uuvuttavalta ihmiselle, joka ei kaipaa runsasta sosiaalista vuorovaikutusta eikä ole ulospäinsuuntautunut. Siinä joutuu päivästä toiseen ikäänkuin toimimaan temperamenttiaan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Kasvattajiksi tarvitaan myös ihmisiä, jotka eivät ole jatkuvasti suuna, päänä vaan osaavat antaa myös tilaa ja kuunnella. Ja kyllä pärjää!

Tämä kyllä varmasti totta. Olen kyllä sellainen että osaan kuunnella ja antaa tilaa lapselle. Toisaalta mietin myös sitä että olenko liian hidas ja kömpelö käytännön tilanteissa.. Lasten kanssa pitäisi osata reagoida nopeasti. Itse olen hieman sellainen ”haaveilija”.. Vaikea miettiä mikä työ voisi sopia itselleni. T. Ap

Entä jos on kaikkia? Itse olen siis introvertti ja usein porukassa myös hiljainen. Ujoksi en välttämättä itseäni kuvailisi, koska viihdyn kuitenkin ihmisten seurassa. Mutta en ole kuitenkaan sellainen joka joka tilanteessa keksisi jotain sanottavaa. Kuten minusta tuntuu, että suurin osa lastenhoitajista ja ylipäänsä sosiaalialalla olevista on. Mietin, että olenko liian hiljainen? Lapsi kuitenkin tarvii sitä että selitetään jatkuvasti asioita, ohjataan ja ylipäänsä että hänen kanssaan jutellaan. T. Ap

T. Ap[/quote]

En näe mitenkään pahana, että hoitaja ei ole itse koko ajan suuna päänä  vaan kuuntelee sitä lastakin. Mä luulen, että rauhalliset, ohjaavat aikuiset on niitä ns. hyviä hoitajia. Toki joutuu siinä puhumaan, ei nyt ihan tuppisuu voi lasten kanssa olla tai ihmisiä karttava, mutta sähän viihdyit ihmisten kanssa

Kyllä se jonkin aikaa, keikkaluonteisesti meni itselläni. Hälinä, pölinä ja jatkuva saatavillaolo on rasittavaa, kun oikeasti haluaisi viettää valtaosan päivästä omassa rauhassa tai ainakin toisenlaisessa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä introvertit on erittäin hyviä tulemaan toimeen ihmisten kanssa. Koska ovat luonteeltaan hyvin havainnoivia ja tarkkailevaisia. Moni extrovertti on itse niin suuna ja päänä äänessa, ettei huomaa mitä ympärillään tapahtuu.

Tuo on niin totta... Lähihoitajaopinnoissa on hirveästi puheliaita hölöttäjiä, jotka luulevat sopivansa alalle mutta eivät minun mielestäni välttämättä sovi. Ihan hirveän raskaita ihmisiä. 

Lapset ovat aina pitäneet minusta, ääri-introvertistä, koska kuuntelen heitä ja kohtelen heitä tasavertaisina ihmisinä.