Lue keskustelun säännöt.
Tiiättekö mitä vihaan?
01.02.2020 |
Masennusta. Tätä helkkarin masennusta. Olen lopen uupunut ja suurimman osan ajasta eristäytynyt. Suurimman osan ajasta niin uupunut että tuntuu kuin sydän ei jaksaisi edes lyödä, niin uupunut etten jaksa edes ahdistua. Pahimmassa vaiheessa olen sekä uupunut että itsetuhoinen, silloin olen täysin sairaalakamaa.
Juuri nyt olen uupunut sekä ahdistunut. Ja kun olen tässä tilassa minua ahdistaa se miten tämä uupumus syö elämäni. Pala palaselta. Tuntuu että jään paitsi lasteni elämästä, lapset paitsi äitiä. Ja oikeasti tämä myös tuntuu niin epäreilulta etten tiiä miten purkaa sitä. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli sen verran traumantäyteistä ettei ollut elämää elettävänä, nyt kun olisi elämä joudun maksamaan lapsuudesta jota en olisi itse koskaan halunnut, ja jollaista en soisi edes niille jonka sen minulle aiheuttivat.
Okei. Tämäkin ahdistus tulee menemään ohi, ja kykenen olemaan tyytyväinen rauhaan, sekä pieniin asioihin. Kiitän kuitenkin siitä että sain purkaa oloni tänne.
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Koita vähän piristyä.
Joo, niin yritänkin. Ja käydä lenkillä, ajatella positiivisia asioita tai vaihtoehtoisesti afrikan lapsia että tajuan onnekkuuteni...
Oon pahoillani, mutta että olisi onnistunut loukkaus sen kuuluisi aiheuttaa muutakin kuin silmienpyörittelyä. Vähän kulunutta. Mut itsepäisyyttä ja ponnekkuutta messiin niin keksit ehkä loukkauksen joka tuntuukin jossain. Mutta muista että sen kuuluu nimenomaan sisältää terveen ihmisen "näin minäkin tein ja se auttoi" -aspektin. Lupaan antaa pisteytyksen lisäksi sanallisen kritiikin. Niin että kyllä se siitä.
Mutta kiitos. Sain tuuletettua vähän tunteita, se auttoi oikeasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tunne. Minulla vielä pahempaa kuin masennusta ollut ja nyt taas pelko ja syyllisyys ja ahdistus päällä lasten takia jotka jo teinejä. Ihme, että sain pitää heidät. En pystynyt parempaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Minulla vielä pahempaa kuin masennusta ollut ja nyt taas pelko ja syyllisyys ja ahdistus päällä lasten takia jotka jo teinejä. Ihme, että sain pitää heidät. En pystynyt parempaan.
Olen pahoillani kokemastasi. Mitä sinulla on ollut? Ei tarvitse vastata. Pelko ja syyllisyys on kyllä tuttuja kavereita täälläkin, suurimmaksi osaksi lasten vuoksi. Onko sinulla tukiverkkoja ollenkaan. Niinpä. Minäkään en ole parempaan pystynyt. Parhaani olen tehnyt kuitenkin, yritän aina muistuttaa itseäni siitä. Nyt muistutan sinuakin vaikka tiedän ettei se paljon lohdutakaan. Parhaasi teit.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt netti pois ja lepää.
Tämä on kyllä oikeasti neuvo jota pitäisi kyetä seuraamaan. Keho on koko ajan hälytystilassa ja puran sitä päämäärättömällä netin selaamisella. Ja sitten ellei ole selaamista... En tiedä mitä tekisin itselläni. Se hälytystila ei laske.
Olen joskus miettinyt akupunktiota siihen. Ehkä pitäisi ajatella uudestaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Minulla vielä pahempaa kuin masennusta ollut ja nyt taas pelko ja syyllisyys ja ahdistus päällä lasten takia jotka jo teinejä. Ihme, että sain pitää heidät. En pystynyt parempaan.
Olen pahoillani kokemastasi. Mitä sinulla on ollut? Ei tarvitse vastata. Pelko ja syyllisyys on kyllä tuttuja kavereita täälläkin, suurimmaksi osaksi lasten vuoksi. Onko sinulla tukiverkkoja ollenkaan. Niinpä. Minäkään en ole parempaan pystynyt. Parhaani olen tehnyt kuitenkin, yritän aina muistuttaa itseäni siitä. Nyt muistutan sinuakin vaikka tiedän ettei se paljon lohdutakaan. Parhaasi teit.
Ap
Älä ole. En ole luultavasti yhtä masentunut enkä traumatisoitunut kuin sinä. Epävakautta, harhoja, osastokeikkoja, lamaannusta ja sitten taas monta asiaa jotka tein väärin ja jätin tekemättä. Siksi välillä ihan kylmää, kun tajuan että olisin todella pystynyt parempaan, että mikähän piru minussa on asunut. En tiedä miksi en tehnyt niin miten nyt tekisin. Jälkiviisaus on parasta viisautta. Pelkään, että pahin on edessä ja sitten yritän toimia viisaammin ja otan vastuun. Se omissa traumoissa pyöriminen kannattaa todellakin yrittää minimoida ja keskittyä niihin lapsiin ja heidän tarpeisiin, jos vain kykenee. Siinä voi huomaamatta aiheuttaa vielä pahempaa heille kuin itse on kokenut.
Koita vähän piristyä.