Kertokaa isovanhemmistanne

Hyvä jos etunimet tiedän. Kuolivat kaikki ennen syntymääni.

Puheeksi ei koskaan tullut, miten isovanhemmat olivat toisensa tavanneet. Äidin vanhemmat olivat pienviljelijöitä, mummo oli läheisempi lapsenlapsille, paappa sairasti ja oli sellainen vetäytyvä lasten touhuista.

Isän vanhemmista taas paappa oli lasten kanssa hassutteleva (myöhemmin ymmärsin sen johtuvan ainakin osittain alkoholista)  ja mummo jäyhä ja etäinen. Mummo kävi nuorempana tehtaassa töissä ja paappa oli sekatyömies. Kaikki isovanhempani olivat syntyneet 1900-luvun alussa.

Pappani oli kovin rikas, mummo kovin kaunis. Nuoruuden kuvissa mummo näyttää aivan Marilyniltä joten en ihmettele miksi pappa ihastui häneen. Pappa oli mummoa useampia vuosia vanhempi.

Papan perhe vastusti viljelijäperheestä tulevaa mummoa. He pääsivät naimisiin vasta kun papan äiti kuoli, Mummo oli silloin jo 40. He saivat vain yhden lapsen.

Pappa kuoli ennen syntymääni, mutta hän oli mummon mukaan hyvä mies. Mummo ei edes ajatellut muita miehiä, ja eli lähes 100 vuotiaaksi, vuosikymmeniä yksin. Hän jutteli usein papalle, vaikkei pappaa enää ollut. Mummon koti oli kovin siisti ja antiikkia täynnä. Siellä tuoksui mahonki, ruusu ja palasaippua. Mummolla oli valtava omaisuus, mutta hän eli hyvin vaatimattomasti.

Pappani rahoja ja maita on edelleen meillä ja lapsillamme. Ilman isääni suku olisi sammunut. Meitä on 5 sisarusta ja 20 lastenlasta.

Äidin isä ajoi taksia ennen sotaa 30 luvulla ,vaimonsa hoiti isoa lapsi katrasta kotona.

Isän vanhemmat olivat maan viljelijöitä .

Kuolivat 60 luvulla

Isovanhempani asuivat samalla pienellä paikkakunnalla, mummon veli oli samassa työpaikassa vaarini kanssa.  Pyörivät samoissa porukoissa ja päätyivät parikymppisten alussa.

Olivat kuin paita ja pehva, kaikki meni todella yksiin heidän kanssa. Heillä oli selkeät omat roolit parisuhteessa ja kumpikaan ei koskaan valittanut omastaan; mummo siivosi, kokkasi, leipoi ja teki vaatteet. Vaari teki puusavotat, lämmitti kodin, saunan, leikitti lapset, korjasi mitä oli korjattava, pesi autot.  Yhdessä hoitivat kasvimaat ja liikkuivat luonnossa keskenään.

Jälkikäteen tajusin vanhoista kuvista että ovat menneet naimisiin kun mummo on ollut viimeisimmillään raskaana, joten varmaan järkiliitto ollut alunperin. Täysin yhteen sitten kasvoivat ja elivät hauskassa symbioosissa jota oli mukava seurata.

Itse olen heiltä oppinut sen että parisuhteessa kannattaa jakaa kotityöt sen mukaan, että molemmat tekevät itselle mieluisimmat tehtävät itse ja ne ikävimmät/ raskaimmat/ haastavimmat tehdään yhdessä.

Kaikki isovanhempani asuvat/asuivat samalla paikkakunnalla. Vaari oli vakava ja hiljainen, sotaveteraani. Sodassa vammautunut ja siksi hiljainen kun jatkuvissa kivuissa. Minusta hän piti eniten kaikista meistä lapsista koska olin hiljainen. Hän aina puhui minulle ystävällisesti pehmeällä äänellä ja tarjosi sisu pastilleja. Menehtyi lopulta vammoihinsa, ainoa ihminen kenen hautajaisissa olen itkenyt.

Mummo, vaarini vaimo menehtyi vuosi sitten. Oli kätilö ammatiltaan. Puheistaan sain kuvan, että oli nuorena aika villi. Topakka, mutta ystävällinen ihminen. Leipoi aina karjalan piirakoita, joiden maku oli todella herkullinen. Opetti minutkin tekemään niitä. Häneltä minulla on paljon lapsuuden kesämuistoja. Muistan parhaiten kun teimme yhdessä vohveleita, joita söimme kesällä mansikoiden kanssa. Vietin mummon luona paljon aikaa lapsena ja autoin kotihommissa.

Pappaa en ole koskaan tavannut. Kuoli syöpään ennen syntymääni. Mummu on ainoana yhä elossa. Virkeä kuten aina. Todella hauska ihminen. Kun aloin seurustella naisen kanssa ei hän hätkähtänyt. Tokaisi vain, että "V*ttu ku ois ite syntynyt lesboksi, naisen kanssa olisi varmaan ollut helpompaa. Miehiä en ala enää passuuttamaan ja kattomaan perään." :D

Sanansa ei vain pitänyt. Meni ja iski miehen hautuumaalta. Otti myös hienosti vastaan sen, että serkkuni on trans. Todella muut hyväksyvä ja avaramielinen vanhaksi ihmiseksi. Pitääkin soittaa tämän ketjun innoittamana mummulle ja kysyä kuulumisia.

Isän isäni oli naimisissa äidinäitini kanssa. Ukki oli suutari ja mummi kotiäiti.

15 lasta tässä uusperheessä.

Isäni ja äitini avioituvat ennen kuin mummini ja ukkini.

Siis kaikki lapset olivat lähes aikuisia.

Nuorin enoni oli aivan pieni tuolloin.

Siitä sisarusparvesta on ko eno enää elossa ja pian 90 v.

Köyhydestä ja kurjuudesta huolimatta kaikki elivät suht. vanhoiksi.

Sodassa kuoli pari isäni veljeä.

Isovanhempani äidin puolelta. Juoppo pienviljelija, joka kuoli kun olin 4v. En muista olleeni missään tekemisissä hänen kanssaan. Äidinäiti kuoli hieman päälle 40-vuotiaana, pientilan emäntä. Kummastakaan en tiedä juuri mitään.

Isän puolelta isovanhemmat olivat eronneet ja lapset jäivät juopolle papalle. Hurjia tarinoita ankeasta lapsuudesta. Papan nuoruus rintamalla ja isovanhempien ero ovat jättäneet katkerat jälkensä isääni. Mamma oli hyväntuulinen, erilainen tuuliviiri ja menehtyi kun olin 22.v. Isäni ei koskaan voinut sietää häntä.

Sukulaissuhteet ovat jääneet etäisiksi, luulen että syyt juontavat vanhempieni lapsuudenkodin köyhyyteen, alkoholiin ja epämääräisiin kasvuolosuhteisiin.