Missä seurakunnassa on rento meininki, eikä tuomita ketään, eikä paasata vaan keskitytään olennaiseen?
Vapaaseurakunta? Ainakin entisellä lapsuudenkotikunnalla oli rentoa porukkaa, mutta onkohan niin kaikkialla?
Kommentit (14)
Sitä minäkin ajattelin ehdottaa. Käy kokeilemassa.
Tule meille ortodoksien seurakuntaan.
Missään nimessä ei vapaaseurakunnassa! Tai joo, voihan siellä olla persoonaltaan rempseitä ja letkeitä ihmisiä, mutta toisin ajattelevia todellakin tuomitaan.
Jos haluat liberaalia menoa, niin suosittelen ev.lut.kirkon johtoa lähellä olevia piirejä. Eli Helsingin ydinkeskustan tai pk-seudun varakkaiden alueiden seurakuntia.
Riippuu seurakunnasta, mutta vapaaseurakunta on usein hyvä. Toki siellä on kirjaimellisempi raamatun tulkinta kuin ev. lut.
Ev. lut. ei tuomitse... millään tavalla.. ja se on joskus ihan ongelmakin kun usko hämärtyy ja on tulkittavissa niin paljon. Jos se ei haittaa niin ev. lut. on kyllä usein lämmin rento meninki ja omaa vapautta on.
Mielestäni myös adventistit ovat lempeitä, ystävällisiä, tuomitsemattomia. Tosin olen kuullut kritiikkiä heidän joistain käsityksistä, mm. helvettikäsitys ei kaikkien mielestä ole raamatullinen.
sinä vääräuskoinen piru joka levittää Jeesuksen sanaa, belsebupin hengessä. Vihki vettä päällesi, sinä kirottu.
Lentävän Spagettihirviön seurakunnassa.
Etsit siis seurakuntaa jossa synnit hyväksytään? :D Mitähän järkeä siinä olisi?
Karhun kansa yhdyskunta on sulle just sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Etsit siis seurakuntaa jossa synnit hyväksytään? :D Mitähän järkeä siinä olisi?
Näinköhän joku etsii sellaista seurakuntaa? Ajattelen että jos ihmisellä on tarve uskovien yhteyteen, hänellä varmaankin on Pyhä Henki, ja sellainen ihminen tuskin etsii hyväksymistä synneilleen (joita meillä kaikilla ikävä kyllä on enemmän kuin riittävästi).
Itsellä on ainakin tullut vaelluksen aikana sen verran kuraa vaatteisiin, etten ihan kovin lakihenkisiin hihhuliporukoihin hingu. Ei psyyke kestä sekä omantunnon että muiden uskovien syytöksiä.
Onneksi on Jeesus.
Mun kokemus:
Luterilaiset: Hiljaista, introverttiä, rauhallista ja hillittyä menoa. Kukaan ei ns. kyttää muiden elämän perään. Luotetaan omaan harkintakykyyn. Toimintaa on paljon, kaikki ei tunne toisiaan. Osa pitää luterilaisia messuja tylsinä.
Helluntailaiset: Vahvaa, väkevää hengen ravintoa. Vahvoja persoonia, tunnekuohuja ja riitojakin jäsenten välillä. Iloiset voimalliset kokoukset, joissa Jumala selkeästi vaikuttaa. Tehdään paljon avustus- ja evankeliointityötä. Tiivis yhteys ja suurin osa tuntee tai ainakin tietää toisensa. Sieltä saa paljon mutta mielestäni myös siellä sanattomasti vaaditaan paljon.
Ortodoksit: Koristeellista ja messuissa lauletaan puheosuuksiakin. Aika hillittyä ja usko saa kehittyä omaa tahtiaan hieman kuten ev. lut.:kin. En kovin tarkasti tunne tätä suuntausta.
Vapislaiset: Rennon oloista, osa käy satunnaisemmin ja osa tiiviimmin kokouksissa ja tapahtumissa. Uskon ilmaisemisessa on kuitenkin hieman samaa väkevyyttä kuin hellareilla, muttei ihan yhtä voimakkaana. Painotetaan raamatun päivittäisen lukemisen tärkeyttä ja sanan mukaan ojentautumista.
Baptistit: Hyvin saman tyyppistä kuin helluntailaisuus, mutta ehkä ihan aavistus hillitymmin.
Laittaisin nämä rentousjärjestykseen näin:
1. ev. lut.
2. ortodoksit
3. vapaaseurakunta
4. baptistit
5. hellarit
Vierailija kirjoitti:
Etsit siis seurakuntaa jossa synnit hyväksytään? :D Mitähän järkeä siinä olisi?
Synti on henkilön ja ko. Jumalolennon välinen asia, paitsi jos siinä yhteydessä satutetaan jotakuta, silloin poliisin asia.
Ei siihen tarvita ylimääräisiä paheksumaan ja juoruamaan.
Ei missään. Uskolliset yhteisöt ovat eittämättä kaikki aivan persiistä.