Mistä tietää, jos toinen valehtelee?
Mistä tiedätte tai epäilette, että toinen ei puhu teille totta? Osuuko vaistonne oikeaan? Epäilen, että yksi tuttavani ei puhu täysin totta. Tämä tunne on ollut mulla jo pitkään, mutta en saa siitä sen enempää kiinni. Joitakin ristiriitoja on puheidensa ja elämänsä välillä. Se tunne vain vaivaa jatkuvasti, jos kuuntelen häntä. Aivan kuin välissämme olisi jokin näkymätön "verho", jotenkin vaistoat, että jotain on, mutta et tiedä täysin mikä se on ja miksi. Kyse on ehkä enemmänkin muunnellusta totuudesta. Hänen on vaikea myös sietää eriäviä mielipiteitä. Keskustelun sävy saattaa muuttua hetkessä, jos kertoo eriävän mielipiteen tai tuo ilmi ristiriidan hänen puheissaan.
Kommentit (14)
Kaikki varmasti sortuvat silloin tällöin puhumaan jotain, mikä ei pidä paikkaansa. Mun mielestä valehtelu vaan on tosi vastenmielistä. Varsinkin, jos sillä haetaan sääliä tai jotain selkeää etua itselle.
Puheet ristiriitaisia. Mikroilmeet ja -eleet.
Riippuu paljon siitä vastapuolesta, koska joitain vain pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa ja toisista ei saa irti yhtään mitään. Jos tuntee ihmisen paremmin, silloin valehtelun huomaaminen on helpompaa. Voi seurata esimerkiksi, miten ihminen elehtii ja käyttää ääntään puhuessaan totta ja miten nämä muuttuu, kun aletaan laskeskella palturia.
Vierailija kirjoitti:
Mikroilmeistä.
Juurikin tämä. Jokaisella on oma yksilöllinen ilme/tapa josta paljastuu valehtelu. Vaikkakin jalan heilutus hermostuneesti, korvan raapiminen tai silmäkulman nykiminen.
Tuon tunteen lisäksi on myös semmoista kummallisuutta, mikä tuntuu vähän kuin sumutukselta. Tilannetta voisi vertailla vähän siihen, että joku vaikka pukeutuu aina ja jatkuvasti pelkkään punaiseen, tilaa postimyynnistä aina punaisia vaatteita ja ottaa jatkuvasti kuvia uusista punaisista vaatteistaan. Sitten kun tekee päätelmän, että punaiset vaatteet ovat hänen lempivaatteitaan ja kommentoi kuvia, niin asia ei olekaan kuulemma yhtään merkittävä tai tärkeä ja hetken päästä tulee taas valokuva uudesta punaisesta vaatteesta.
Onko tästä valehtelusta jotain haittaa sinulle tai muille? Jos ei, niin kannattaa vain jättää patologiset valehtelijat omaan arvoonsa.
En voi sietää valehtelua tai että sillä haetaan itselle sääliä ja muita palveluksia.
Mikroilmeitä et näe, eleet voi olla mitä vaan. Valehtelija ei ole yleensä hermostuneen oloinen vaan näyttää itsevarmalta, toisin kuin aina yritetään opettaa. Kokenut ja hyvä valehtelija on tyyni ja 100 pros uskottava. Hermostunut ihminen on vaan hermostunut ja jännittynyt muista syistä. Kauan on yritetty tehdä viattomista jännittäjistä valehtelijoita koska he koskettelevat paljon kasvojaan puhuessaan.
Katso video kolmesta luisteluvalmentajasta, yksi valehtelee parissa kohdassa mutta sitä ei hänestä mitenkään huomaa. Valehtelu paljastuu muiden ihmisten todisteluista, videotallenteista, kertomusten ristiriitaisuuksista yms. Valehtelija tietysti yrittää vierittää syyllisyyden toisen niskaan ja varmasti usein onnistuukin siinä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tästä valehtelusta jotain haittaa sinulle tai muille? Jos ei, niin kannattaa vain jättää patologiset valehtelijat omaan arvoonsa.
Aina kun ihminen valehtelee toisesta ihmisestä tai edes sivuten toista niin siitä ON haittaa ja vahinkoa. Vaikka se valehtelijasta tuntuisi pieneltä ja viattomalta tempulta. Oma äitini valehtelee usein ja on saanut koko perheen ihmissuhteet pilalle. Vaikka ne on useimmiten pieniä sivulauseita, tahallisia väärinymmärryksiä ja liiotteluja. Häntä on alkanut vanhemmiten kaduttaa ja sanoo itsekin ettei saa ottaa vakavasti mitään mitä hän sanoo.
Yleensä valehtelu on seurausta jostain muusta. Ei kukaan huvikseen valehtele. Tunnen henkilön, joka valehtelee menneisyyden traumojensa (parisuhde väkivaltaa, raiskaus yms) takia sekä itselle että muille. Valehtelu liittyy lähinnä hänen omiin saavutuksiinsa ja tekoihinsa. Esimerkiksi ei jaksa aina tehdä asioita, koska sairastaa masennusta, mutta pitää meitä siinä uskossa että elämä rullaa.
Olen tukenut ja ymmärtänyt häntä ja pikkuhiljaa uskaltaa olla avoimempi ja kertoa myös ikävistä asioista suoraan.
Joskus valehtelu on siis oire jostain paljon vakavammasta taustalla. Patologinenkin valehtelu on mielenterveyden häiriö, joka ei ole henkilön oma päätös..
Mutta sitten kysymykseen!
Ap, valehtelijoita on yhtä monenlaista kuin on ihmisiäkin. Jotkut eivät koskaan saa tietää totuutta lähimmäistensä valheista, jotkut huomaavat ne samantien.
Vaikea tuohon on yhtä oikeaa tapaa sanoa miten valehtelun tunnistaa.
Itse luotan intuitiooni. Sekin voi tosin olla joskus väärä!
Ehdottaisin vain rohkeasti ottamaan asian puheeksi kyseisen tuttavasi kanssa.
Jos itse olet avoin ja rehellinen hänelle, ehkä hänkin pystyy siihen kanssasi.
Et voi tietää miksi hän on valehdellut mikäli niin on tehnyt.
Joistakin ihmisistä sen näkee siitä, että niiden huulet liikkuu.
Oikeastaan ongelma on mielestäni laajempi, kuin pelkästään se, että epäilee toisen puheita. Olen esim. ollut menossa maksulliseen tapahtumaan, jota olen odottanut. Juuri ennen tapahtuman alkua soi puhelin (tiesi hyvin, että olen tapahtumassa) ja antaa ymmärtää että olisi isokin ongelma, johon tarvitsee tukea. Kun sitten olen valmis uhraamaan osan tapahtuman alusta kuullakseni ongelman (luulin että kyse on läheisen terveydentilasta), on ongelma kirjaimellisesti luokkaa, "mitä tänään syötäisiin". Kun käsken ratkaisemaan asian itse, koska tapahtuma on jo alkanut, saan syytteet henkisestä väkivallasta. Tätä syyttelyä jatkuu koko ilta. Sitten on monen viikon tauko yhteydenpitoon, jolloin taas muistutus asiasta. Koskaan ei ole tullut anteeksipyyntöä tuosta. Aina toiminta ei ole suoraa valehtelua vaan myös harhaanjohtamista.
Lähden siitä, että kaikki valehtelee. Suurinmaksi osaksi niistä ei ole mitään haittaa, joten en tee niistä sen suurempaa numeroa.