Parhaat ajatukset tavarasta luopumisen tueksi?
Kun käyt tavaroita läpi luopumismielessä, mitkä ovat parhaat tsemppilauseet, oivallukset ja mantrat? Olen lukenut ja tutustunut kyllä esim konmariin ja se metodi onkin ihan toimiva.. Silti välillä luopuminen tökkii vaikka tavaraa ei nyt mitenkään valtavasti olekaan.. Se on kuitenkin turhaa kun sitä ei näytä käyttävän eikä sillä ole muutakaan järjellistä funktiota.. Kuten vaikka muistoesine tms..
Mutta varmasti muitakin löytyy samassa tilanteessa, eli tsempataan toisiamme, parhaat ajatukset jakoon!
Itse mietin että nyt kun hävitän tämän (joko myymällä, lahjoittamalla tai kierrätykseen/roskiin, pääasia ettei ole kotona enää sen jälkeen), mun ei tarvitse enää ikinä tehdä ko. Asialla mitään, ei siirtää siivotessa, luopua siitä uudestaan, täyttää sillä kaappia jne.. Auttaa aika paljon :)
Kommentit (17)
Miksi ihmeessä luopuisit tavarasta kun kohta joudut menemään kauppaan kuitenkin. "Kon marikin" myy nyt omassa kaupassaan törkyhintaista tavaraa heille joiden kodit onnistui ensin tyhjentämään. Älytöntä touhua.
Se on prosessi. Laitat pois vain sen mitä koet turhaksi. Kannattaa käydä koti-irtaimisto sopivankokoisissa erissä lävitse vaikka puolivuosittain. Vähin erin sitä huomaa pärjäävänsä aina vaan vähemmällä, ja joka kerralla sitä poistettavaa löytyy. Todennäköisesti ei siis todellakaan tule kerralla valmista, ja se on erittäin ok.
Mä en tarvitse tätä. Koska muka olen viimeksi käyttänyt tätä? En edes muista. Niinpä. Pois vaan.
No jos huomaa kokevansa velvollisuutta säilyttää jotain, siitä huomaa sen olevan turhaa taakkaa. Esineitä pitää säilyttää, jos ne ovat tarpeellisia tai mieluisia, ei muuten.
”Minä olen onnellisempi ilman tätä rojua. Se ei ole osa minua.”
Ja olin myös. En tarvinnut sitä mihinkään, en halunnut muistaa tavaroiden/kuvien/etc kautta. Minulla tosin hengellinen prosessi tämän alla.
Kirjoista ajattelen, että se kirja ei ole hävinnyt maailmasta, vain minun hyllystäni. Voin aina lainata sen kirjastosta, tai vaikka ostaa uudelleen jos kova hätä iskee (olen kierrättänyt satoja kirjoja, en ole koskaan ostanut samaa kirjaa uudelleen).
Vierailija kirjoitti:
No jos huomaa kokevansa velvollisuutta säilyttää jotain, siitä huomaa sen olevan turhaa taakkaa. Esineitä pitää säilyttää, jos ne ovat tarpeellisia tai mieluisia, ei muuten.
Tää on kyllä niin totta.. :( noi velvollisuus-tavarat on kyllä ihan vihoviimesiä...
-ap
Tavarat vievät älyttömästi aikaamme koska ne vaikeuttavat siivoamistakin. Jokaisen kannattaisi laskea, että kuinka paljon enemmän saisi elää jos eläisi vähemmällä materialla. Ei joutuisi järjestelemään, siivoamaan eikä yleensä murehtimaan omistamiensa tavaroiden kohtaloa.
Sitten voi mielessään pohtia että mitä kivaa voi sillä säästyneellä ajalla ja rahalla tehdä kun laskee elämää olevan yhtä paljon kuin keskiverto elinikä suomalaisella.
Minua ahdistaa jo pelkkä kaupoissa kiertely nykyään. Nuorempana halusin löytää jotain ”kivaa” ja ravasin kaupoissa joka viikko. Nykyään ostan suunnilleen lähinnä ruokaa ja hygieniatarvikkeita.
Positiivisia ajatuksia tulee heti kun on enemmän tilaa.
Elämä on paljon selkeämpää ilman liikoja tavaroita.
Viime muuton yhteydessä kolmisen vuotta sitten konmaritin asuntomme lattiasta kattoon. Ihan hirveä homma myönntettäkööt käydä joka ikinen tavara yksitellen läpi. Minimalistia minusta ei tullut, mutta järjestelmällisesti tulee viikottain silmäiltyä onko jotain mitä vois laittaa kiertoon ja pidettyä huolta että ns ylimääräistä ei ole ja jokaisella on oma paikkansa. Mitään romuröykkiöitä meillä ei enää ole lipastojen päällä tai laatikoissa.
Mutta ette arvaa miten ihana oli nyt viikonloppuna muuttaa, kun pysty vaan pakkaamaan tavarat lähes sellaisenaan muuttolaatikkoon. Ei tarvinnut tehdä inventaariota mitä tarvii mitä ei. Mies oli iha ihmeissään myös että mikä muutto se tällainen on (ollaan muutettu tosi usein joten kaaos muutot ovat meille tuttuja) kun ei ole mitään säätämistä pakkailun suhteen.
Eilen tosiaan alettiin pakkailemaan vanhaa kotia (ei mennyt muuttopakkaamisessa todellakaan kauaa vaikka 6 hengen lapsiperhe ollaan) ja tänään purettiin muuttolaatikot uudessa kodissa. IHAN LUKSUSTA tämä tällainen muutto kun ei ole turhaa roinaa missäkään ja kun jokaiselle tavaralla on se paikkansa :)
Täällä on aiheesta hyvä ketju Tavarapaljous.
Teen tavallaan kuolinsiivousta nyt. En ole siis kuolemassa, toivottavasti, vielä pitkään aikaan. Mutta siivoan nyt itseni ulos kodistani, siis ettei minusta jää jälkeäkään. En tarvitse, en käytä, en halua.
Kuolinsiivous buumi nyt menossa konmarittamisen jälkeen.
Minua on auttanut se, että tajusin ettei tavarasta tarvitse luopua. Voin pitää sen, se ei ole vihollinen. Minulla on lupa omistaa tavaraa, lupa muistaa.