Miksi vanhemmat hukuttavat lapset leluihin ja roinaan?
Toisessa ketjussa joku kertoi, kuinka lapsen kaverilla on 100 erilaista LOL-hahmoa. Mun lapsen kaveripiirissä puolestaan on poika, jolla on varmaan kaikki mahdolliset Ryhmä Hau ja Batman -figuurilelut. Siis erilaiset auto-setit sun muut varusteet. Yksi kotiäiti-kaverini ostelee lapsilleen jatkuvasti torista uusia leluja, kuten LOLleja ja legoja, vaikka heidän asunto on jo nyt täynnä lasten roinaa. Lapsia on perheessä viisi.
Mikä näitä vanhempia oikein vaivaa? Miksi leluja täytyy haalia tuollaiset määrät, kun ei lapsi niillä kuitenkaan kaikilla edes leiki ja kiinnostuksen kohteet vaihtuvat nopeasti? Esim. LOLlit ovat vielä ihan järjetöntä muovikrääsää, jota itse en edes haluaisi kotiini.
Kommentit (31)
No onhan niitä kokoelmia ennenkin kerätty. Anna ihmisten ostaa mitä ostaa. Tämä on taas tälläistä oman kruunun kiillotusta lähinnä.
Materian antamisella korvataan oikeaa vanhemmuutta.
Ne on kuule sukulaiset jotka sitä roinaa kantaa.
Mun lapsen läheisimmällä kaverilla oli varmaan lähemmäs tuhat littlest per shop-figuuria. Ja dvd-levyjä varmaan 800.
Ostin lapselleni sitten niitä leluja myös ihan liikaa, mutta en lähellekään tuota määrää.
Mutt kyllä lapsellani on varmaan 300 littlest pet Shop-hahmoa ja 300 dvd-levyä.
Eli keskimäärin ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ne on kuule sukulaiset jotka sitä roinaa kantaa.
Jep ja kaverisynttäreillä saa.
Vierailija kirjoitti:
Materian antamisella korvataan oikeaa vanhemmuutta.
Ja ainakin jotkut äidit, jotka ovat näitä netissä pyöriviä "lastenvaatefriikkejä" ja "lelufriikkejä", täyttävät varmaan jotain tyhjiötä haalimalla lapsille koko ajan uutta tavaraa ja vaatetta...siis reippaasti yli tarpeen.
Tässä kun ympärilleni katson, niin leluista n. 5-10% on meidän vanhempien ostamia.
Kysymys lienee, miksi isovanhemmat ja muut sukulaiset hukuttavat lapset leluihin.
Ainakin meidän tapauksessa.
Toivotaan varmaan että lelujen antamisella saadaan lapselle tekemistä, jolloin voidaan itse jatkaa somettamista.
Mulla on lapset jo teinejä ja olen viimeisen kahden vuoden aikana köynyt meidän kaikki kaapit läpi.
Noin 90 prossaa lasten tavaroista on sukulaisten tänne kantamia.
Meillä on jo osakkeita, kiinteistöjä, pari kesämökkiä ja muutama auto. Miksi en siis saisi ostaa lapsille leluja, jos siihen on varaa vaarantamatta lasten perustarpeiden tyydytystä? Mihin minä sinun mielestäsi saisin rahani käyttää?
Me otettiin käyttöön sääntö: kun uusi lelu tulee, vanha lähtee. Eivät lapset enää edes osaa kunnolla leikkiä leluillaan, jos niitä on ihan liikaa. Eikä uuden saaminen tuota iloa kuin pienen hetken ajan, sitten sekin on jo osa roinakasaa.
Vastuullisiksi kuluttajiksi lapset eivät ainakaan opi, jos heidät ympäröidään tavaravuorilla ja saavat kaiken mitä keksivät haluta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jo osakkeita, kiinteistöjä, pari kesämökkiä ja muutama auto. Miksi en siis saisi ostaa lapsille leluja, jos siihen on varaa vaarantamatta lasten perustarpeiden tyydytystä? Mihin minä sinun mielestäsi saisin rahani käyttää?
No säästä ne rojurahat vaikka lapsellesi tulevaisuutta varten.
Jonkun sarjan kerääminen on vielä ihan normaalia. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun on kasa petsejä, pehmoleluja, legoja, 10 eri tuotesarjan pikkusälää, jne. Tutkitusti liika lelumäärä on haitaksi lapsen kehitykselle, koska on liikaa vaihtoehtoja. Leikki katkeaa useammin ja siten keskittymiskykykin on huonompi.
Etkö tiedä että Petsejä ei voi olla liikaa.
Lapselleni oli 150 petsiä ja 7 taloa, paljon kaikkia pikkutavaroita. Ne oli ostettu 5-6 vuoden aikana ja suurin osa saatu lahjoina/ostettu lahjarahoilla.
Ihania leikkejä ja videoita - yksin tai kaverien kanssa!
Kun tyttäreni kasvoi vanhemmaksi, hän myi/antoi lelut pois ja sai ”omansa takaisin” ja ne rahat on nyt säästössä ja uusissa leluissa. Joten oli myös erittäin hyvä sijoitus.
Ei vanhoja pehmoja tai barbeja saa myytyä samaan hintaan käytettynä!
Minusta leluja oli liikaa, mutta petsileikit kestivät päiväkausia ja tuottivat valtavasti iloa lapselle ja kavereille, joten luovuin tiukkapipoisuudestani ja nautin leikeistä lasten kanssa :)
Vierailija kirjoitti:
Jonkun sarjan kerääminen on vielä ihan normaalia. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun on kasa petsejä, pehmoleluja, legoja, 10 eri tuotesarjan pikkusälää, jne. Tutkitusti liika lelumäärä on haitaksi lapsen kehitykselle, koska on liikaa vaihtoehtoja. Leikki katkeaa useammin ja siten keskittymiskykykin on huonompi.
Meilläkin tytöllä on Schleich-hevosia. Mutta en suostuisi siihen, että löytyisi niiden lisäksi vielä kaiken maailman petsit ja shopkinsit ja barbit ja lollit ja... Pehmoleluja olen kieltänyt sukulaisiakin ostamasta, samoin turhia lautapelejä on viety kirpparille.
Vierailija kirjoitti:
Toivotaan varmaan että lelujen antamisella saadaan lapselle tekemistä, jolloin voidaan itse jatkaa somettamista.
Tämä!!! Alapeukuttajia asia varmaan kovasti närkästyttää!!!
Omat ovat syntyneet 2001 ja 2005.
Käytiin retkillä, ulkona. Luin lapsille. Tehtiin pihahommia yhdessä. Pulkkamäessä. Kalassa. Vanhemmat olivat oikeasti läsnä ja olemassa.
Otin tänään sydänfilmiä pieneltä lapselta, jonka äiti oli luurinsa kanssa koko sen ajan.
Ne aidot ihanat lapsuudenmuistot ovat itselläkin syntyneet juuri noista kokemis -ja tekemismuistoista. Nykylapsilla ei ole muuta muisteltavaa kuin vanhempien somettaminen. Ja henkinen yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jo osakkeita, kiinteistöjä, pari kesämökkiä ja muutama auto. Miksi en siis saisi ostaa lapsille leluja, jos siihen on varaa vaarantamatta lasten perustarpeiden tyydytystä? Mihin minä sinun mielestäsi saisin rahani käyttää?
Minä, minä, minun, meillä.
Minä minä.
Tarve hankkia lapselle kaikki, mitä tämä "niin kovasti haluaa"?