Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Ymmärrän, että ärsyttää. Ei tuolle varmaan mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sanoi kun keskustelit hänen kanssaan asiasta?
Anoppi vai mun mies?
Ap
Toistaiseksi kukaan ei ole saanut lasta pois sylistäni, joten oletko ihan kädetön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sanoi kun keskustelit hänen kanssaan asiasta?
Anoppi vai mun mies?
Ap
Kukakohan on hän, jonka käytöksen mahdollistat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sanoi kun keskustelit hänen kanssaan asiasta?
Anoppi vai mun mies?
Ap
Niin ei se itsenäinen rohkea nykynainen tarvitse sitä prinssiä pelastamaan itseään, joten eiköhän tässä ihan sitä anoppia tarkoitetä, jonka kanssa sinun nyt tulisi puhua tilanne läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat säilyttää välit anoppiin, niin ei tässä muu auta kuin keskustella asiasta. Miehesi kanssa olet varmasti puhunut? Onko niin, että anopilla ei ole kauheasti sosiaalista elämää?
Miehesi on kuitenkin tukenasi ja puhuu äitinsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sanoi kun keskustelit hänen kanssaan asiasta?
Anoppi vai mun mies?
Ap
Jos miestä ei tilanne häiriin niin kenen kanssa sinun tulisi keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on täälläkin käyty monta keskustelua. Ne rajat. Laitat ne nyt! Ei ole normaalia, että mummu kaappaa vauvan ja pitää sitä tietoisesti äidistään mahdollisimman kaukana. Tuo ei ole enää hellyttävää höpsähtämistä vaan todella kahjoa. Suojele itseäsi, äitiyttäsi ja lastasi. Mummeli pärjätköön aikuisena pettymyksensä kanssa.
Se, että miehesi pitää tuota kajahtanutta käytöstä normaalina johtuu varmasti siitä, että se anoppi on ollut enemmän tai vähemmän hullu aina. Varmasti anopille tyypillistä käytösä, mutta ei ollenkaan normaalia. Esim. tuo synnytykseen mukaan.... apua.
Meillä taas anoppi ei uskalla ottaa vauvaa edes syliin...noh parempi niin, kuin tämä vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo rajoista. Olette jo ennen vauvaakin mahdollistanneet rajattomuuden, siksi anoppi katsoo oikeudekseen ylittää rajat vauvankin kohdalla.
Jos vedetään omat rajat, niin ne pitää olla johdonmukaiset. Aikuinen oppii samoin kuin lapsikin.
Välit siinä voi kyllä mennä.
Ottaisin välimatkaa.
Tapaisin harvemmin, en vastaisi joka kerta puheluihin. Keskustelisin miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tyyppi, joka on käynyt 350 sivua anoppi ahistaa-keskustelua siinä yhdessä maailmanlopun ketjussa, jossa ainoastaan negatiiviset kommentit mummoista on sallittu.
Kunhan lapsi lähtee kävelemään tai viimeistään tulee uhmaikään, tai saatte lapsen tai pari lisää, mummon vouhotus loppuu.
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
Voi jestas. Anoppi passitti sinut nukkumaan ? Anoppi ottaa lapsen sinulta ? Oletko joku tahdoton robotti vai etkö saa suutasi auki ?
Sillä on nyt joku vauvahuuma päällä, mutta eiköhän se mene ohi.
Ihanaahan se on, että lapsella on rakastava isovanhempi, josta on varmasti myöhemmässä vaiheessa iloa teillekin.
Voit ihan ystävällisesti sanoa anopille, että nyt Tiina/Kalle voisi tulla äidin syliin ja ottaa lapsen takaisin.
Mitä hän sanoi kun keskustelit hänen kanssaan asiasta?