Lue keskustelun säännöt.
Miten tunteita säädellään?
26.01.2020 |
Kysyn ihan tosissani. Kotiolot oli sen suhteen puutteelliset. Esimerkiksi miten säätelette häpeän tunnetta joka menee koko kehon yli? Esimerkiksi julkisella paikalla. Esim. Itse olen vähävarainen ja välillä häpeän habitustani.
Kommentit (8)
Hengitän syvään. Aistin jalkani maata vasten. Pidän itseäni kädestä tai taputtelen mahaani. Se on lohduttavaa sisäiselle lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtämällä ettei tuollaisilla asioilla ole mitään merkitystä.
Kun ahdistuskohtaus/paniikki meinaa iskeä, apuna toimii keskittyminen hengittämiseen. Sisään - ulos - sisään.. kaikki muut ajatukset pitää hylätä
No kun on surullinen tai pelkää, niin lohduttaa ja rohkaisee itseään. Kun on yli-innostunut tai jännittää, rauhoittaa itseään. Kun on häpeissään, muistuttaa itselleen, mistä kaikesta kuitenkin selviää, köyhyydestään tai mikä se hävettävä juttunyt onkaan, huolimatta.
Häpeän kohdalla voi muistuttaa itselleen myös, että sitä on kahdenlaista, kuten on ylpeyttäkin. On hyvää häpeää ja hyvää ylpeyttä: ne johtuvat omista vääristä tai oikeista teoista. Nämä tunteet ovat hyväksi ja tekevät meistä siedettävämpiä ihmisiä. Sitten on toisenlaista häpeää (ja ylpeyttä) jotka johtuvat sellaisista asioista, jotka eivät ole omaa aikaansaannostamme tai omaa syytämme, olosuhteista sattumuksista, muiden teoista. Sellainen ylpeys ja häpeä ovat turhia ja liian pitkälle vietyinä vääriä. Mieti, kumpaan ryhmään sun häpeäsi kuuluu.
Minä puhuin julkisilla paikoilla kokemastani ulkonäkööni liittyvästä häpeästä psykoterapiassa. Psykoterapeutti totesi lakonisesti, että olenko katsonut muita ihmisiä. En ollut katsonut, olin vaan keskittynyt omaan itseeni ja häpeääni. Aloin katsella muita ihmisiä. Huomasin, ettei monetkaan ole aina niin edustavassa kuosissa liikenteessä. Samalla itseni tarkkailu ja häpeään keskittyminen vähenivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää pysähtyä mielessään ja antaa sen tunnetilan vain mennä ohi. Taitoa voi ihan opetella. Eli päästät irti negatiivisesta ajatuksesta / tunteesta. Vaistomainen reaktiohan saattaa olla juuri päinvastoin, jolloin se negaatio vain vahvistuu. Tämähän on esim. ihan buddhalaisuuten liittyvä perusoppi (tai varmaan moneen muuhunkin filosofiaan).
Annat niiden olla. Jatkat elämääsi niistä huolimatta. Tunteilla on oikeus olla olemassa, mutta ne eivät saa kontrolloida elämääsi. Anna niiden olla, anna häpeän ravistella kehoasi ja sitten päästä niistä irti. Kun negatiiviset tunteet saavat luvan olla olemassa, ne laimenevat. Jos tukahdutat ja pullotat niitä, ne räjähtävät, ne tekevät kaikkensa päästäkseen ulos.
Pillereillä.