ADD tukitoimet (tomuus)?
Seiskaluokkalaisen koulussa tehdään viikoittain projekti-ja ryhmät mitä. Matematiikassa ei ole opettajan antamaa opetusta lainkaan,vaan oppi haetaan opetusvideoista ja laskuja lasketaan parityönä.
Ryhmät ja parit määräävät opettajat.
Luokan motivoituneimpiin, tunnollisimpiin, aktiivisimpiin ja määrätietoisimpiin kuuluva poika on jatkuvasti laitettu työskentelemään sellaisen luokkakaverin kanssa, jolla ei ole motivaatiota, joka ei jaksa keskittyä, tavoitteita ei ole tai mielenkiintoa saavuttaa niitä, työskentelutaidot ovat heikot ja erityisesti ongelmia on äidinkielessä, englannissa ja matikassa. Hän on myös kärkäs arvostelemaan luokan innokkaimpia. Harrastuksia hänellä ei ole, mutta hän uppoutuu kotona pelaamiseen, jota.myös tuetaan kotona.
Etevä on kokonut työskentelyn yhdessä todella haastavaksi ja raskaaksi. Hän on itkenyt loukkaavia kommentteja ja frustroitunut, kun hommista ei tunnu tulevan mitään. Hän on ottanut oma-aloitteisesti ongelmat esiin eritellen eroja työskentelytavoissa ja asenteessa. Opettajat ovat syyllistyneet häntä: jokaisen kanssa pitää oppia tulemaan toimeen. Tukea hän ei ole saanut.
Nyt selvisi,että tällä toisella on diagnosoitu ADD. Sitä ei kuitenkaan saa ottaa koulussa vanhempien kiellon takia esiin. He eivät halua,että poikaa kiusattaisiin.
Tilanteesta kärsivät molemmat. Onko todella olemassa jotakin.perusteluja siitä,että 13-vuotiaan pitäisi osata tukea ja tsempata add-diagnosoitua koulutyössä lähes päivittäin ja täysin ilman tukea diagnoosista tietämättä tai tietäenkään? Ei kai voi teinin orastavan oman myllerryksen keskellä olettaa tai vaatia, että hän motivoisi toista, jonka asenne on ettei voisi vähempää kiinnostaa? Miten ja kenen oppimista edistää 5-6 matikan tasoisen ja 9-10 tasoisen parityöskentely?
Tässä menee molempien itsetunto rikki ja epäonnistumisen kokemuksia tulee päivittäin.
Kommentit (21)
Ottakaapas koulukuraattori mukaan tilanteeseen. Oikeastihan tuo toinen oppilas tarvitsisi aikuisen tukea, ei teidän nuorenne! Kunta säästää!
Vierailija kirjoitti:
Ottakaapas koulukuraattori mukaan tilanteeseen. Oikeastihan tuo toinen oppilas tarvitsisi aikuisen tukea, ei teidän nuorenne! Kunta säästää!
Vastasit itse omaan ketjuusi, säälittävää.
Lopetin lukemisen kohtaan "frustroitunut".
Satunnaisesti tälläisessä työskentelyssä on järkeä. Motivoitunut ja osaava oppilas saa syventää osaamistaan, kun hahmottaa mikä on olennaisinta ko. asiassa. Heikompi tasoinen taas saa henkilökohtaista vertaisohjausta ja onnistumisen kokemuksia. Molemmat saa harjoitusta sosiaalisissa taidoissa ja oppivat työskentelemään sellaisen oppilaan kanssa, jolla erityyppinen tapa tehdä asioita.
Opettajan aika riittää paremmin, kun hänen ei kokoaikaisesti tarvitse antaa henkilökohtaista ohjausta heikompitasoiselle ja keksiä lisätehtäviä/eriyttää ylöspäin osaavaa. Luultavasti parityöskentely myös parantaa luokan työrauhaa.
Kuten poikasi kohdalla näkyy, tälläuinen työskentelytapa ei ole kokoaikaisesti perusteltu. Taitavampi kaipaa muutakin eriyttävää opetusta, kuin apuopettajana toimiminen. Heikompitasoinen hyötyy tietyn matkaa vertaisopetuksesta, mutta tarvitsee myös oikeaa opetusta. Vuorovaikutustaitojen harjoittelu hyvin erityyppisen henkilön kanssa kokoaikaisesti on raskasta.
Ensin yhteys opettajaan, jolle tuo napakasti esille, että opetuksessa on käytettävä monipuolisesti eri opetusmenetelmiä eli itsenäinen parityöskentely ei voi olla koko vuoden juttu. Toisakseen parien on vaihduttava säännöllisesti, jotta kaikki pääsee harjoittelemaan sosiaalisia taitoja erilaisten ihmisten kanssa. Jos tämä ei toimi, niin yhteys rehtoriin ja tarvittaessa koulutoimenjohtajaan.
Vierailija kirjoitti:
Olipas Porvoossa taas hommat huonosti.
Mikä tästä aloituksesta tekee porvoolaisen?
Ihan asiallinen ihmettely, mutta koska itselläni ei ole kokemusta tämän enempää enkä ole kasvatustieteilijä tai osaa neuropsykologiaa niin kysyn täältä mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottakaapas koulukuraattori mukaan tilanteeseen. Oikeastihan tuo toinen oppilas tarvitsisi aikuisen tukea, ei teidän nuorenne! Kunta säästää!
Vastasit itse omaan ketjuusi, säälittävää.
Todella ikävää, jos poikani joutuu myös tällaisen kiusaamisen kohteeksi (vrt. asiallinen versus asiaton kommentointi).
Eikö täällä ole ketään,jolla olisi kokemusta ADD:sta ja tukitoimista koulussa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole ketään,jolla olisi kokemusta ADD:sta ja tukitoimista koulussa?
Tämä aloitus ei vaan ole uskottava. Miksi ihmeessä tietäisit lapsesi koulukaverin diagnoosit ja vanhempien kannan siihen? Ja miksi vaivautuisit?
Jos omallasi on add ja kyselet tukitoimia, kyselet väärästä paikasta.
Normaalilapset on jo pitkään joutuneet ns. tukilapsiksi kaikenlaisille ”erityis”tapauksille. Koko nimitys ” erityislapsi ” kaikista häiriintyneistä ja vajaaälyisistä ym. on harhaanjohtava ja syrjivä nornaalijärkisiä ja normalikäytöksisiä lapsia kohtaan. Ns. erityislapsille on kaikenlaista tukitoimea tarjolla ja sen lisäksi ne päästetty normilasten taakaksi nykyisille jättiluokille. Erityislapsia ja vammaisia aina korotetaan jalustalle ja kehutaan.
Normaalilapset eivät saa mitään tukea ja heitä vielä kehdataan syyllistää näiden ongelmalasten syrjimisestä. En itsekään jaksaisi työskennellä adhd-aikuisen kanssa joka päivä.
Olisi aika alkaa panostaa fiksuihin ja kykeneviin lapsiin ja ottaa erityisluokat takaisin. Erityisluokkia voisi sitten olla erilaisia, ettei siellä joutuisi väkivaltaiset ja muut samaan tilaan.
Koulu toimii väärin. Jos tuolla oppilaalla on diagnosoitu add, on hänellä myös hoitokontakti olemassa. Hoitavan tahon kuuluu yhdessä koulun kanssa suunnitella tarvittavat tukitoimet. Lääkitys pitäisi ilman muuta aloittaa jos sitä ei ole. Tosin se ei ole koulun päätettävissä oleva asia. Koulu voi kuitenkin määritellä tuen tason (tehostettu/ erityinentuki) ja tukitoimet (pienluokka opetus, avustajaresurssin kohdentaminen kyseiselle oppilaalle, kuulosuojaimet, sermit, istumapaikka luokassa, kuvallinen tuki jne). Ei ole todellakaan toisten oppilaiden tehtävä korvata yksilöllisiä tukitoimia ja tehdä opettajan/ erityisopettajan työtä. Jos olet jo (tuloksetta) keskustellut opettajan kanssa, ole yhteydessä rehtoriin. Jos sekään ei auta, niin sitten koulutoimenjohtajaan. Eihän tuo voi jatkua! Kuten sanoit, se on väärin molempia osapuolia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen kohtaan "frustroitunut".
Mun oli pakko lukea loppuun, että tuleeko jotain vielä pahempaa.
T. Masokisti.
Tukilasten äiti kirjoitti:
Normaalilapset on jo pitkään joutuneet ns. tukilapsiksi kaikenlaisille ”erityis”tapauksille. Koko nimitys ” erityislapsi ” kaikista häiriintyneistä ja vajaaälyisistä ym. on harhaanjohtava ja syrjivä nornaalijärkisiä ja normalikäytöksisiä lapsia kohtaan. Ns. erityislapsille on kaikenlaista tukitoimea tarjolla ja sen lisäksi ne päästetty normilasten taakaksi nykyisille jättiluokille. Erityislapsia ja vammaisia aina korotetaan jalustalle ja kehutaan.
Normaalilapset eivät saa mitään tukea ja heitä vielä kehdataan syyllistää näiden ongelmalasten syrjimisestä. En itsekään jaksaisi työskennellä adhd-aikuisen kanssa joka päivä.
Olisi aika alkaa panostaa fiksuihin ja kykeneviin lapsiin ja ottaa erityisluokat takaisin. Erityisluokkia voisi sitten olla erilaisia, ettei siellä joutuisi väkivaltaiset ja muut samaan tilaan.
Joko olet poloinen joka oikeasti kadehtii erityislapsia, tai sitten olet trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole ketään,jolla olisi kokemusta ADD:sta ja tukitoimista koulussa?
Tämä aloitus ei vaan ole uskottava. Miksi ihmeessä tietäisit lapsesi koulukaverin diagnoosit ja vanhempien kannan siihen? Ja miksi vaivautuisit?
Jos omallasi on add ja kyselet tukitoimia, kyselet väärästä paikasta.
Vanhemmat käyttivät diagnoosia perusteluna tämän pojan kiusattua minun poikaani. Hänen käytökseensä ei heidän mukaansa voi myöskään puuttua, koska hän on niin yliherkkä eikä pysty näkemään kokonaisuuksia (sanovat vanhemmat ja koulu myötäilee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen kohtaan "frustroitunut".
Mun oli pakko lukea loppuun, että tuleeko jotain vielä pahempaa.
T. Masokisti.
Voisitko perustella?
Opettajat toistavat, että koulussa yksi tärkeimmistä oppimistavoitteista on opetella tekemään kaikkien kanssa töitä. Vastuu on kuitenkin etevämmällä. Täysin. Hänet syyllistetään. Ryhmä- ja parityöskentelyä on lähes joka päivä jollakin tunnilla.
Kiitos asiallisista kommenteista. Olisiko lisää?
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole ketään,jolla olisi kokemusta ADD:sta ja tukitoimista koulussa?
Meillä on 9v ADD poika. Hänelle on tehty erityisen tuen suunnitelma (vai mikä tämä nyt onkaan nimeltään). Luokassa käyttää istuintyynyä (joka auttaa keskittymään ja pitämään yllä vireystilaa). Istuu luokan etuosassa, jotta opettajan on helppo aktivoida tarvittaessa. siirtymätilanteissa ja retkillä on aina niin, että opettajan tai avustajan on helpoo valvoa (eli jonon etu tai takaosassa). Kokeisiin saa lisäaikaa tarvittaessa. Viime vuonna kävi eritysiopettajan tunneilla 1-2 kertaa viikossa, mutta tällä hetkellä tuolle ei ole tarvetta. Eli varsin pieniä asioita, mutta hänelle tärkeitä ja näillä keinoilla on pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole ketään,jolla olisi kokemusta ADD:sta ja tukitoimista koulussa?
Meillä on 9v ADD poika. Hänelle on tehty erityisen tuen suunnitelma (vai mikä tämä nyt onkaan nimeltään). Luokassa käyttää istuintyynyä (joka auttaa keskittymään ja pitämään yllä vireystilaa). Istuu luokan etuosassa, jotta opettajan on helppo aktivoida tarvittaessa. siirtymätilanteissa ja retkillä on aina niin, että opettajan tai avustajan on helpoo valvoa (eli jonon etu tai takaosassa). Kokeisiin saa lisäaikaa tarvittaessa. Viime vuonna kävi eritysiopettajan tunneilla 1-2 kertaa viikossa, mutta tällä hetkellä tuolle ei ole tarvetta. Eli varsin pieniä asioita, mutta hänelle tärkeitä ja näillä keinoilla on pärjännyt.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Oletteko uskaltaneet puhua diagnoosista ääneen? Mikä voi olla takana siinä, että vanhemmat kieltävät kertomasta? Sanoivat, että pelkäävät kiusaamista, mutta se, ettei tukea ole ollenkaan ettei sekään herättäisi kysymyksiä ei ole lapselle oikein.
Minkälaiset ryhmä- ja parityöskentelytaidot pojallasi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä ole ketään,jolla olisi kokemusta ADD:sta ja tukitoimista koulussa?
Meillä on 9v ADD poika. Hänelle on tehty erityisen tuen suunnitelma (vai mikä tämä nyt onkaan nimeltään). Luokassa käyttää istuintyynyä (joka auttaa keskittymään ja pitämään yllä vireystilaa). Istuu luokan etuosassa, jotta opettajan on helppo aktivoida tarvittaessa. siirtymätilanteissa ja retkillä on aina niin, että opettajan tai avustajan on helpoo valvoa (eli jonon etu tai takaosassa). Kokeisiin saa lisäaikaa tarvittaessa. Viime vuonna kävi eritysiopettajan tunneilla 1-2 kertaa viikossa, mutta tällä hetkellä tuolle ei ole tarvetta. Eli varsin pieniä asioita, mutta hänelle tärkeitä ja näillä keinoilla on pärjännyt.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Oletteko uskaltaneet puhua diagnoosista ääneen? Mikä voi olla takana siinä, että vanhemmat kieltävät kertomasta? Sanoivat, että pelkäävät kiusaamista, mutta se, ettei tukea ole ollenkaan ettei sekään herättäisi kysymyksiä ei ole lapselle oikein.
Minkälaiset ryhmä- ja parityöskentelytaidot pojallasi on?
Opettajalla on vaitiolovelvollisuus eli opettaja ei saa kertoa eli jos haluaisimme kertoa pojan luokkakavereille tai heidän vanhemmilleen, niin meidän pitäisi itse mennä koululle kertomaan tai vanhempainillassa ottaa asia esille. Tiedän, että opettaja on koulussa puhunut asiasta yleisellä tasolla tyyliin luokassa on erilaisia oppijoita ja erilaisia persoonia. Joidenkin on vaikemapi oppia tiettyjä taitoja, siksi luokassa osa oppilaista tekee välillä eri tehtäviä tai käy erityisopettajalla tai opiskelee osan tunneista pienluokassa. (Poikani ei ole luokan ainut erityinen). Emme ole kieltäneet lasta puhumasta asiasta, mutta en ole myöskään tuntenut tarvetta kertoa asiasta esim. vanhempainillassa (toisella lapsellamme on sairaus joka näkyy tiettyinä oireina, jotka voi vaikuttaa tartuntataudeilta (esim. ripulia) ja tästä kerroin ekassa vanhempainillassa, koska muuten joku voisi luulla, että laitamme lapsen kouluun, vaikka hänellä on tarttuva sairaus)
Poika on rauhallinen tuumailija ja sosiaalisesti hiukan kömpelö, mutta toisaalta erittäin auttavainen ja herttainen ja osaamiseltaan keskitason yläpuolella useimmissa aineissa (ei kuitenkaan ns. 10 oppilas). Hän on opettajan mukaan haluttu kaveri pari-ja ryhmätöihin osaamisensa ja auttavaisuutensa vuoksi. Työskentely onnistuu erityisen hyvin, jos hän saa parikseen jonkun hiukan räväkämmän ja johtamiseen kykenevän kaverin, mutta hän pystyy työskentelemään ongelmitta kaikkien luokkakavereiden kanssa.
Olipas Porvoossa taas hommat huonosti.