Te joilla on tempperamenttinen aiti, please vastatkaa. Tarkoitan tempperamenttisella sellaista joka hermostuu melko helposti, korottaa aantaan ja leppyykin nopeasti.

Ajattelin että kun teen jotain väärin mulle huudetaan heti. Joskus joku huusikin muttei siihen tyyliin kun olin kotona " tottunut" . Mun äiti oli tosin muutenkin tunnekylmä ihminen.

olen aina ollut tosi herkkä. Ja se jätti muhun syvät arvet. Vieläkin pelkään äitiäni, ja vanhempia hyvin itsevarmoja naisia.

Se ei ole kivaa, joskus tuntuu etten haluaisi olla väleissä äitiini enään ollenkaan.

Halveksin sitä piirrettä yhä äidissäni. Itsessäni on myös samaa, mutta koetan hillitä sitä (halveksin sitä piirrettä itsessänikin).



Välini äitiini ei ole vieläkään lämpimät, koska koen, että hän ei pohjimmiltaan rakasta minua. Se ei ole totta, tiedän sen, mutta koska hän kohteli minua sillä tavalla ollessani lapsi, tunnetasolla hän jäi etäiseksi.



Isä ei koskaan suuttunut minulle sillä tavoin (epäoikeudenmukaisesti) ja vaikka hän oli elämässäni läsnä vähemmän työn takia, koen hänet tunnetasolla läheisemmäksi kuin äidin.

Toivottavasti en aiheuta tuollaisia traumoja lapselleni... Ehkä aiheutankin. Pitäisiköhän asiaan hakea apua? Kun ei tiedä missä mittasuhteissa 2 ja 3 teidän äitinne ovat äksyilleet minuun verrattuna. Ja mistä sitä apua saisi? Joltain kiukunhallintaan erikoistuneelta psykologilta?



ap

Voi kuulostaa hullulta, mutta ihan oikeasti liikunta, laihdutus ja sokerin välttäminen auttaa tuohon äkkipikaisuuteen. Näin ainakin itselläni. En ole kovasti ylipainoinen, mutta olen huomattavasti tasaisempi ollessani vielä 10 kg hoikempi ja liikkuessani paljon.



Äitinikin on ylipainoinen ja on kertonut, että hermostuminen ajoittuu aina alhaiseen verensokeriin.



Jos et ole jo kokeillut, testaapa kuntoilua!

minulla myös samaa kuin 4:llakin.

Isäni asui muualla, ja oli alkoholisoitunut (lievästi), ja näin ollen hänenkään kanssaan ei aina mennyt " nappiin" , mutta hän oli kuitenkin paljon läheisempi ja rakkaampi, kun juuri se että äiti suuttui epäoikeudenmukaisesti, ei antanut ilmaista mielipidettäni eikä liiemmin kuunnellut. Hän on niin vahva luonne, ja hänhän on aina oikeassa!

Jos uskalsin väittää vastaan ja puolustaa omaa kantaani, niin hän antoi kyllä kuulua! Ja vaiensi minut.

Itse en ole yhtään sellainen. Niin pahalta tuntuu vieläkin, että en omalle lapselleni sellaista tee.

Kylläpäs tuli taas ikävä olo, kun näitä alkoi muistelee..

olen kärsinyt ja paljon. en voi sietää huutamista, menen ihan lukkoon ja alan itkeä.



Monesti ihmiset eivät edes tajua korottaneensa ääntä ennen kun tärisen ja vetäydyn kuoreeni. Pelkään

Kakkonen lisää että mun äiti oli laiha eikä syönyt makeaa juuri ollenkaan. Huutaminen oli sellaista hallitsematonta ja haukkuminen hävytöntä ja kiroilemista. Normaali perhe meillä oli muuten, isä tasainen ja rauhallinen eikä käyttänyt mitään päihteitä. Sisareni on mielenterveyspotilas, oli herkempi kuin minä joka on jotenkin pärjännyt elämässään.

ja hienoa sinussa ap on ainakin yksi ero äitiini, jos lohduttaa:

Äitini ei edes tajua sitä piirrettään, sinä pohdit kuitenkin ja tunnistat että et ehkä toimi " oikealla" tavalla. Äitini ei koskaan olisi kysynyt keneltäkään onko ns. normaalia/voisiko tai kannattaisiko hakea apua. Koska hän ei koskaan tee väärin. Hän on aina oikeassa.

Asiaa pahensi se,kun olin 4v yhdessä väkivaltaisen miehen kanssa.



En osaa puolustaa itseäni missään tilanteessa,en edes esim. töissä tms. Olen vain hiljaa.



Väsyneenä toki saatan töksäyttää mutta tietoisesti en ole halunnut jatkaa äidin " linjaa" .

t.3!! :)

ja kun hälle huomauttaa, hän huutaa että " enhän minä huuda" . Äitini kanssa ei voi neuvotella. Se tuntuu pahalta, mutta muuten meillä on hyvät välit, koska hän on varsinainen leijonaemo ja tekee meidän lastensa puolesta mitä tahansa. Paljon enemmän kuin useimpien ystävieni äidit, siis silloin kun apua tarvitaan - ei ole mitenkään tyrkky muuten.



Ei mulle ole mitään traumoja jäänyt. Ainut on se että olen itse huomannut myös että korotan ääntäni melko helposti, varsinkin jos olen vähänkin väsynyt tai stressaantunut. Se harmittaa ja yritän siitä eroon päästä, mutta se on niiiiiiiiin vaikeaa.

Toivottavasti tämä herättää tarpeeksi ja saan paikattua tehtyjä tuhoja edes hieman.

mutta epäoikeudenmukainen oikeastaan eniten isälleni jolle niitä ihan käsittämättömän typeriä kiukkuja sitten tuleekin olan takaa (kuinka sä voit olla niin typerä että liukastuit jne jne jne). Ihme jäkätystä ja huutoa järjettömistä asioista.



Meillä kaikille hyvät välit nykyään mutta se aiheutti sen etten kertonut äidilleni juuri mitään asioitani ja kaikki nuoruuden rankatkin kokemukset selvitin itse koska tiesin että äitini vaan huutaa.



Joten ehkä sulle voisi tehdä hyvää esimerkiksi hypnoterapia jolla saan itsesi hiukan paremmin kuriin ettei lasten tarvitse pelätä äitiään.

meinaa mä olen miettinyt tuota samaa.. Sillä olen itse myös aika temperamenttinen.. Mitäköhän traumoja jätän lapsilleni, olen myös pohtinut. Toisaalta jos joskus olen suuttunut ihan siihen huutamispisteeseen asti, niin pyydän kyllä anteeksi.. ap, taidat silti olla aika normaali - kaipa sitä itse kukin joskus ääntään korottaa.. luulisin näin. Eikä se temperamenttisuus paha asia ole, kun on se rakkautta osoittava puoli myös.. Ainakin kun kysyn mieheltäni että huudanko hirveesti niin saan vastauksen " aijaa--milloin?" eli siitä päätelleen positiivisella puolella ollaan. Lisäksi on varmaan lapsen parasta että saa kokea kaikkia tunteita - hyviä ja huonoja..

koska kuitenkin myös osaat ja näytät rakkauttasi paljon. itselläni myös oli paljon huutava, äkkipikainen ja ankara äiti, jota pelkäsin lapsena ja vielä pitkästi yli parikymppisenäkin. Mutta erona sinuun, että myöskään hellyyttä ei juuri näytetty, ei fyysisesti tai edes puheen tasolla. Joten en usko, että sulla on suurta huolta.



Yksi mikä myös kannattaa tehdä, on opetella pyytämään lapsilta anteeksi sitten kun on rauhallisempi. " Äiti oli väsynyt ja äitiä suututti kun..., mutta äiti silti rakastaa teitä tosi paljon ja pyytää anteeksi sitä, että huusi liikaa." Näin lapsi oppii, että huutaminen ei ole maailmanloppu. Ja on sanottu myös, että tunteiden näyttäminen on kuitenkin aina parempi asia, kuin niiden tukahduttaminen.

Eipä tuo ole vaikuttanut muhun mitenkään, koska olen itse samanlainen kuin isäni, ollut jo lapsesta asti.

Räjähdän helposti, mutta myös lepyn äkkiä. Varsinkin väsyneenä " ruutitynnyri" räjähtää helpommin ja nopeammin. Nyt aikuisena olen kyllä oppinut laskemaan kymmeneen ennen kuin räjähdän, mutta aina se ei auta..

oon kyllä sitä mieltä, että jos tuon tunteen purkauksen jälkeen pyydät aina anteeksi ja osoitat muutenkin olevasi pahoillasi, niin asia on täysin eri, kuin se, mitä monet täällä ovat kokeneet tempperamenttisilta äideiltä; tunnekylmyyttä...

Mutta joka päivä ja jokaisesta vähänkin erilaisesta mielipiteestä aiheutunut huutaminen melko varmasti aiheuttaa kohteelle traumoja, riippuu tietysti paljon lapsen luonteesta miten tuollainen vaikuttaa. Jos ainoa kontakti kaikessa on se että äiti huutaa tai että pelkää että äiti huutaa niin jälkensä jättää aivan varmasti.

Tosin en minä muista yhtään että äiti olisi esim. koskaan pitänyt sylissä (isä kyllä) tai silittänyt tai suukottanut... Halasi silloin jos me lapset käytiin pyytämässä jotain tuhmuutta anteeksi. Joskus harvoin kun olin äidin kanssa kahdestaan liikkeellä esim. kaupungilla tai lääkärireissulla tms. niin piti kädestä kiinni. Siinä kaikki. Ikinä en muista että äiti olis sanonut että olen ihana tai rakas, oikeastaan päinvastoin... Lapsena sairastuin pahasti eikä kukaan tiennyt asiasta (psyykkinen sairaus jonka kätkin kun en halunnut huolestuttaa äitiä ja isää), mutta kun asiat on aikuisena tulleet esille on äiti korvannut lapsena kokemani tunnekylmyyden (vai miksi sitä voisi sanoa) ruhtinaallisesti. Ihan totta itse tunnen että olen saanut nyt aikuisena niin paljon hoivaa, etten syytä äitiänin lapsuuden kokemuksistani. Plus että ymmärrän suurimmaksi osaksi hänen väsymyksensä, jota on tuolloin kokenut. Onneksi isä kyllä antoi hellyyttä lapsena, se ehkä on helpottanut minun tilannettani.



T. sen leijonaemo-ärtysäkin tytär numero jotain about 8 tms...