Lue keskustelun säännöt.
Lapsen viivästynyt kehitys + en halua mennä paikkoihin lapsen kanssa, koska kaikki vain ihmettelee mikä vika lapsessa on
23.01.2020 |
Kaikki puistot, perhekerhot, muskarit ja vastaavat on kokeiltu ja erittäin ikäviksi todettu. Lapseni kehitys on viivästynyt, eikä hän liiku ikätasonsa mukaisesti (saadaan siihen apua, joten sitä asiaa ei tarvitse kommentoida). Aina kun mennään jonnekin, jossa on muita äitejä ja lapsia, niin nämä muut äidit alkaa ääneen kyselemään ja ihmettelemään mikä vika lapsessani on tai jotenkin muuten kauhistelemaan, että miten voi olla mahdollista ja kyllä minun lapsi teki sitä ja sitä jo sen ja sen ikäisenä. Tai sitten kauhistelemaan miten kamalaa mahtaa olla kun lapsi on niin jäljessä. En haluaisi puhua vieraiden ja puolituttujen kanssa asiasta yhtään mitään. Nyt emme sitten käy missään paitsi joka päivä paikoissa, joissa on vain aikuisia. Mikä siinä on, että äiti-lapsi- paikoissa eli kerhoissa ym ei voi jättää muiden asioita rauhaan?
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ikä?
Täytti juuri kaksi vuotta. Ap
Vielä vaikeampaa on sitten myöhemmin esim. teininä, jos lapsesi kehitysviiveet ovat yhtä pahoja vielä silloinkin. Teini joka näyttää tavalliselta, mutta käyttäytyy kuin pikkulapsi ei saa ymmärrystä osakseen. Onnekkaampia ovat ne, joilla on kasvoissaan joitain kehitysvammaisuuden piirteitä. Heille sallitaan paljon enemmän normista poikkeavaa käyttäytymistä. Mieti vaikkapa kioskin jonossa häröilevää nuorta aikuista. Tavallisen näköinen saa turpaansa sellaisesta käytöksestä, joka vielä sallitaan kehitysvammaisen näköiselle.
Ota vastaan kaikki mahdollinen kuntoutus mitä vaan saatte, jotta lapsesi saisi muita kiinni.
Ymmärrän. Minä kävin lievästi cp-vammaisen esikoisen kanssa perhekerhossa muutaman kerran, mutta lopetin juuri tuon takia. ”Siis mitä?? Noin vanha eikä vielä nouse ylös?? Meillä jo käveltiin!!!” Juu no kiva teille. En vaan jaksanut enää, aina tuli paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama tilanne. Toimintaterapiat ja puheterapiat apuna. Nyt harkitsen pois ottamista liikuntapainotteisesta kerhosta juuri tämän asian vuoksi. Tuntuu, että lapsen itsetuntoon vaikuttaa jo kun toiset lapset kyselevät, että etkö osaa sitä ja tätä. Äidinkin sydän särkyy.
Kaikki perhekerhot ym. ovat painajaisia, mutta kannattaa aktiivisesti etsiä sellaista jossa ilmapiiri on hyvä. Me olemme nyt käyneet puoli vuotta sellaisessa perhekerhossa, jossa on erityisen hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri.
Lapsi on vielä ikäistään reilusti pidempi, joten monet luulevat 1-2 vuotta vanhemmaksi. Ihmettelevät sitten ääneen kaksi kertaa enemmän näitä vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vielä vaikeampaa on sitten myöhemmin esim. teininä, jos lapsesi kehitysviiveet ovat yhtä pahoja vielä silloinkin. Teini joka näyttää tavalliselta, mutta käyttäytyy kuin pikkulapsi ei saa ymmärrystä osakseen. Onnekkaampia ovat ne, joilla on kasvoissaan joitain kehitysvammaisuuden piirteitä. Heille sallitaan paljon enemmän normista poikkeavaa käyttäytymistä. Mieti vaikkapa kioskin jonossa häröilevää nuorta aikuista. Tavallisen näköinen saa turpaansa sellaisesta käytöksestä, joka vielä sallitaan kehitysvammaisen näköiselle.
Ota vastaan kaikki mahdollinen kuntoutus mitä vaan saatte, jotta lapsesi saisi muita kiinni.
Lapseni ei ole kehitysvammainen millään tavalla eikä sellaisesta ole kyse. Ja ollaan otettu kyllä vastaan kaikki apu mitä on tarjottu ja itse hankittu lisää selvityksiä ja erikoislääkäriä. Eli asia on ihan hoidossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni oppi seisomaan 1 v 3 kk iässä ja kävelemään huonolla tasapainolla 1 v 6 kk. Eikä minua haitannut, vaikka vauvakerhossa tiesivät. Pientä ihmettelyä oli, mutta sain myös hyviä neuvoja erittäin kokeneilta äideiltä.
Sen jälkeen kehitys on edennyt normaalisti. On runsas sanavarasto, laulaa, tekee vaativia palapelejä, legoleikkejä ja osaa piirtää ikäisekseen hyvin. Hienomotoriikka on hyvää ja karkeamotoriikka kehittyy koko ajan, on varmaan jo keskitasoa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne. Toimintaterapiat ja puheterapiat apuna. Nyt harkitsen pois ottamista liikuntapainotteisesta kerhosta juuri tämän asian vuoksi. Tuntuu, että lapsen itsetuntoon vaikuttaa jo kun toiset lapset kyselevät, että etkö osaa sitä ja tätä. Äidinkin sydän särkyy.
Kaikki perhekerhot ym. ovat painajaisia, mutta kannattaa aktiivisesti etsiä sellaista jossa ilmapiiri on hyvä. Me olemme nyt käyneet puoli vuotta sellaisessa perhekerhossa, jossa on erityisen hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri.
Lapsi on vielä ikäistään reilusti pidempi, joten monet luulevat 1-2 vuotta vanhemmaksi. Ihmettelevät sitten ääneen kaksi kertaa enemmän näitä vaikeuksia.
Sama kokemus, mutta yllättäen muskarissa kukaan ei kysynyt mitään, kaikki vain iloitsivat kun 2 vuotias alkoikin yhtäkkiä kävellä tuen kanssa :) ihania ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, meillä sama, lopetin käymästä perhekerhoissa. En jaksanut ihmettelyä ja vertailua.
Pahinta myös että isovanhemmat (eritoten omat) taivastelivat kovaan ääneen ja ihan törkeitä kommentteja.
”Saadaan hävetä silmät päästä kun lapsi on tuollainen”, ”taitaa olla vammaisen näköinen, en kyllä kehtaa kuvia esitellä”, ”niin ollaan pettyneitä kun X on sellainen”. Jne jne kaikki mahdolliset v*ttuilut olen kuullut.
Sanomatta selvää että kertaakaan eivät ole hoitaneet lasta 10v sisällä ja eivät soittele tai käy, aniharvoin nähdään ja aina sen jälkeen tulee noita haukkumispuheluita. V*tuttaa.
Ihmisillä hirveä tarve pisteyttää ja arvostella lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä sama, lopetin käymästä perhekerhoissa. En jaksanut ihmettelyä ja vertailua.
Pahinta myös että isovanhemmat (eritoten omat) taivastelivat kovaan ääneen ja ihan törkeitä kommentteja.
”Saadaan hävetä silmät päästä kun lapsi on tuollainen”, ”taitaa olla vammaisen näköinen, en kyllä kehtaa kuvia esitellä”, ”niin ollaan pettyneitä kun X on sellainen”. Jne jne kaikki mahdolliset v*ttuilut olen kuullut.
Sanomatta selvää että kertaakaan eivät ole hoitaneet lasta 10v sisällä ja eivät soittele tai käy, aniharvoin nähdään ja aina sen jälkeen tulee noita haukkumispuheluita. V*tuttaa.Ihmisillä hirveä tarve pisteyttää ja arvostella lapsia.
Sama täällä koskien omia isovanhempia. En halua heitäkään enää tavata. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä sama, lopetin käymästä perhekerhoissa. En jaksanut ihmettelyä ja vertailua.
Pahinta myös että isovanhemmat (eritoten omat) taivastelivat kovaan ääneen ja ihan törkeitä kommentteja.
”Saadaan hävetä silmät päästä kun lapsi on tuollainen”, ”taitaa olla vammaisen näköinen, en kyllä kehtaa kuvia esitellä”, ”niin ollaan pettyneitä kun X on sellainen”. Jne jne kaikki mahdolliset v*ttuilut olen kuullut.
Sanomatta selvää että kertaakaan eivät ole hoitaneet lasta 10v sisällä ja eivät soittele tai käy, aniharvoin nähdään ja aina sen jälkeen tulee noita haukkumispuheluita. V*tuttaa.Ihmisillä hirveä tarve pisteyttää ja arvostella lapsia.
Aivan hirveää!! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä sama, lopetin käymästä perhekerhoissa. En jaksanut ihmettelyä ja vertailua.
Pahinta myös että isovanhemmat (eritoten omat) taivastelivat kovaan ääneen ja ihan törkeitä kommentteja.
”Saadaan hävetä silmät päästä kun lapsi on tuollainen”, ”taitaa olla vammaisen näköinen, en kyllä kehtaa kuvia esitellä”, ”niin ollaan pettyneitä kun X on sellainen”. Jne jne kaikki mahdolliset v*ttuilut olen kuullut.
Sanomatta selvää että kertaakaan eivät ole hoitaneet lasta 10v sisällä ja eivät soittele tai käy, aniharvoin nähdään ja aina sen jälkeen tulee noita haukkumispuheluita. V*tuttaa.Ihmisillä hirveä tarve pisteyttää ja arvostella lapsia.
Sama täällä koskien omia isovanhempia. En halua heitäkään enää tavata. Ap
Tää on tosiaan meillä johtanut siihen että eipä olla enää omien vanhempien kansaa tekemisissä, ei appivanhempien (he vertailevat meidän lasta tyttärenlapseen) eikä sen kälyn kanssa jolla tää unelmalapsi on. Ei ole enää oikein ystäviäkään.
Oma sisko sentään vielä elämässä mukana ja on ainoa joka ei päin naamaa arvostele.
T. Sama jota lainasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä täytyy ihmetellä muiden ihmisten käytöstä taas! Siis ihanko oikeasti muut äidit ääneen ihmettelevät ja kommentoivat?
Älä missään nimessä lopeta käymistä. Haluaisin ajatella että olet sattunut törmäämään vain ääliöhin. Meidän leikkipaikkojen ja harrastusten piirissä on monenlaista lasta, ja kaikkiin on suhtauduttu mielestäni hyvin ja lämmöllä. Ehkä tekin löydätte vielä mukavan porukan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy ihmetellä muiden ihmisten käytöstä taas! Siis ihanko oikeasti muut äidit ääneen ihmettelevät ja kommentoivat?
Älä missään nimessä lopeta käymistä. Haluaisin ajatella että olet sattunut törmäämään vain ääliöhin. Meidän leikkipaikkojen ja harrastusten piirissä on monenlaista lasta, ja kaikkiin on suhtauduttu mielestäni hyvin ja lämmöllä. Ehkä tekin löydätte vielä mukavan porukan.
No tuo arvostelu on normisettiä. Kun ne omat ”läheisetkin” nälvii ja haukkuu ja arvostelee niin niillä etäisemmillä/tuntemattomilla kynnys arvostella on vieläkin alhaisempi. Äitipiireissä (perhekerhoissa) on uskomatonta julmuutta ja ulos sulkemista.
T. Äitikerhon sisäpiirin ulkopuolelle suljettu
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä sama, lopetin käymästä perhekerhoissa. En jaksanut ihmettelyä ja vertailua.
Pahinta myös että isovanhemmat (eritoten omat) taivastelivat kovaan ääneen ja ihan törkeitä kommentteja.
”Saadaan hävetä silmät päästä kun lapsi on tuollainen”, ”taitaa olla vammaisen näköinen, en kyllä kehtaa kuvia esitellä”, ”niin ollaan pettyneitä kun X on sellainen”. Jne jne kaikki mahdolliset v*ttuilut olen kuullut.
Sanomatta selvää että kertaakaan eivät ole hoitaneet lasta 10v sisällä ja eivät soittele tai käy, aniharvoin nähdään ja aina sen jälkeen tulee noita haukkumispuheluita. V*tuttaa.Ihmisillä hirveä tarve pisteyttää ja arvostella lapsia.
Meillä miehen isä on todennut mm. että ennen vanhaan tuommoiset oli tapana viedä saunan taakse ja lopettaa. Ja omista vanhemmista äiti on aina ollut kauhean kilpailuhenkinen, kun itsekin olin lapsi niin kovaa tsemppaamista että oltaisiin huippuja koulussa ja kaikessa, että voisi ylpeänä ystävättärille kertoa siitä miten MINUN tytär sitä ja sitä. Ja sitten kun syntyy lievästi kehitysvammainen lapsenlapsi niin se on kamala paikka. On mm. puhunut paljon siitä ettei lapsen ongelmista saa kertoa muulle suvulle, emmekä saa tulla mihinkään suvun juhliin, ettei häpeällinen salaisuus paljastu.
Vierailija kirjoitti:
Googlaapa mitä spartassa tehtiin retardeille ainakin legendan mukaan. Suosittelen näsinneulaa.
No se meidän ”retardi” on esimerksiksi erittäin älykäs mutta voimakkaasti aistiyliherkkä. Mietihän uudestaan ”neuvoasi”.
Mulla on sama tilanne! Tyttö on pian 1v 3kk ja oppi vasta kierähtämään ympäri, ei todellakaan nouse seisomaan edes tukea vasten eikä kävele edes tuella. Kävelee vain talutettuna. Fysioterapia on seurannut ja käynyt meillä, edelleen seurataan. Vauvana oli käsien käyttö toispuoleista. Nyt se on tasaantunut onneksi pois.
Raskasta, kun päiväkodissa yksi hoitaja jaksaa kauhistella koko ajan samaa asiaa, kun lapsi on hitaammin kehittynyt kuin muut. Joka päivä melkein tulee jotain sanomista ja kyselyä kehityksestä, ei huvita enää mikään. Hukutan murheet töihin ja yritän olla ajattelematta koko asiaa. Opettaminen ei auta, lapsi kypsyy hitaasti eikä vaan liiku, peppukiitää joka paikkaan, laiskasti raahautuu vatsallaan paikasta toiseen.
Meillä tyttö on pienempi kuin ikäisensä, joten julkisilla paikoilla ei ihmettelyjä tule, luulevat vielä vauvaksi. Mutta karttelen silti ihmisille kertomista lapsestani tai hänen iästään, en jaksa enää selittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä sama, lopetin käymästä perhekerhoissa. En jaksanut ihmettelyä ja vertailua.
Pahinta myös että isovanhemmat (eritoten omat) taivastelivat kovaan ääneen ja ihan törkeitä kommentteja.
”Saadaan hävetä silmät päästä kun lapsi on tuollainen”, ”taitaa olla vammaisen näköinen, en kyllä kehtaa kuvia esitellä”, ”niin ollaan pettyneitä kun X on sellainen”. Jne jne kaikki mahdolliset v*ttuilut olen kuullut.
Sanomatta selvää että kertaakaan eivät ole hoitaneet lasta 10v sisällä ja eivät soittele tai käy, aniharvoin nähdään ja aina sen jälkeen tulee noita haukkumispuheluita. V*tuttaa.Ihmisillä hirveä tarve pisteyttää ja arvostella lapsia.
Meillä miehen isä on todennut mm. että ennen vanhaan tuommoiset oli tapana viedä saunan taakse ja lopettaa. Ja omista vanhemmista äiti on aina ollut kauhean kilpailuhenkinen, kun itsekin olin lapsi niin kovaa tsemppaamista että oltaisiin huippuja koulussa ja kaikessa, että voisi ylpeänä ystävättärille kertoa siitä miten MINUN tytär sitä ja sitä. Ja sitten kun syntyy lievästi kehitysvammainen lapsenlapsi niin se on kamala paikka. On mm. puhunut paljon siitä ettei lapsen ongelmista saa kertoa muulle suvulle, emmekä saa tulla mihinkään suvun juhliin, ettei häpeällinen salaisuus paljastu.
Suvun pyyteetön rakkaus ja lämminhenkinen välittäminen. (Not).
Kun joku aloittaa asiasta,sanot vaan että en tykkää puhua asiasta ja asia on hoidossa,se on yksityisasia.