Mikä on ystävän ja kaverin ero?

Sanoisin, että ystävyys on "vakavampaa" kuin kaveruus. Välttmättä tämä raja ei aina ole kovin selvä.

Oikeasti kysyt?! Ystävät on niitä rakkaita, joihin luottaa. Kaverit on kavereita. Täälläkin usein viestejä, että kaveri lainasi rahaa eikä maksa, kaveri vaatii takaisin lahjaa. Kaveri loisii ym. Ystävien välillä on kunnioitus. Kaverit vaihtuu elämäntilanteen mukaan. Ystävät pysyy.

Ystävälle kelpaat sellaisena kuin olet.

Kaverille ei kannata kertoa ihan kaikkea, koska voi kohdata kateutta ja selän takana arvostelua ja naureskelua. Ystävyyteen ei kuulu kateus

Koettu on tosielämässä

Ystävät tulevat hautajaisiini, kaverit kuulevat kuolemastanikin vasta hautajaisten jälkeen ja tuttavat joskus paljon myöhemmin tai eivät koskaan. Eli ystävät ovat osa elämääni ihan eri tavalla kuin kaverit.

Ystävät ovat sellaisia, jotka pysyvät mukana elämän ylä- ja alamäissä. Kaverit tipahtavat helposti pois elämästä. Aika harvalla on oikeasti hyviä ystäviä. Ei vain ole sattunut vielä kohdalle niitä vastoinkäymisiä, missä ystävyys testataan. 

Jos niiden välillä on ero, pitäisikö erikseen aina sopia suusanallisesti, onko kyseessä ystävyys vai kaveruus? Jos sitä ei sovi, toinenhan saattaa pitää suhdetta kaveruutena, kun taas toinen pitää sitä ystävyytenä.

Vierailija kirjoitti:

Jos niiden välillä on ero, pitäisikö erikseen aina sopia suusanallisesti, onko kyseessä ystävyys vai kaveruus? Jos sitä ei sovi, toinenhan saattaa pitää suhdetta kaveruutena, kun taas toinen pitää sitä ystävyytenä.

Taidat olla vähän yksinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat sellaisia, jotka pysyvät mukana elämän ylä- ja alamäissä. Kaverit tipahtavat helposti pois elämästä. Aika harvalla on oikeasti hyviä ystäviä. Ei vain ole sattunut vielä kohdalle niitä vastoinkäymisiä, missä ystävyys testataan. 

Mitä se "mukana pysyminen" tarkoittaa? Sitäkö että kuuntelee vaikka masentuneen ystävän narinaa niin paljon kuin tämä vaatii? Toisaalta, onko sellainen ystävä ensinkään, joka vaatii narinojensa kuuntelua loputtomasti?

Vierailija kirjoitti:

Jos niiden välillä on ero, pitäisikö erikseen aina sopia suusanallisesti, onko kyseessä ystävyys vai kaveruus? Jos sitä ei sovi, toinenhan saattaa pitää suhdetta kaveruutena, kun taas toinen pitää sitä ystävyytenä.

Tämä on niitä asioita, jotka kuuluisi vaan tietää. Varmasti on tilanteita, joissa yksi kaveri kuvittelee suhteen olevan läheisempi kuin onkaan ja esim. päätyy tilittämään vaikka avioeroaan samalla kun toinen vieressä miettii, että miksi tuo kaataa murheensa mun niskaan, eihän nämä mun ongelmia ole?

Itselläni on useita kavereita ja tasan kaksi ystävää. Ero on siinä, että ystävältä uskaltaa vaatia enemmän -- koska hän tietää, että vastavuoroisesti myös annan hänelle enemmän. Hänelle voi kumota huoletta sen pahan olon lemmikin kuolemasta tai avioerosta, ja kun hän tarvitsee tukea, sinä sekä olet valmis, että osaat antaa sitä. Kavereiden kanssa se suhde on pinnallisempi. Vähän voi puhua, jos joku juttu harmittaa, mutta muuten esitetään, että kaikki on hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jos niiden välillä on ero, pitäisikö erikseen aina sopia suusanallisesti, onko kyseessä ystävyys vai kaveruus? Jos sitä ei sovi, toinenhan saattaa pitää suhdetta kaveruutena, kun taas toinen pitää sitä ystävyytenä.

Tästähän on jatkuvasti aloituksia palstalla. Aloittaja kertoo tukeneensa ystävän tavoin, mutta "ystävällä" ei ole koskaan aikaa. Ehkä tosiaan pitäisi sopia asiasta, ainakin joidenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat sellaisia, jotka pysyvät mukana elämän ylä- ja alamäissä. Kaverit tipahtavat helposti pois elämästä. Aika harvalla on oikeasti hyviä ystäviä. Ei vain ole sattunut vielä kohdalle niitä vastoinkäymisiä, missä ystävyys testataan. 

Mitä se "mukana pysyminen" tarkoittaa? Sitäkö että kuuntelee vaikka masentuneen ystävän narinaa niin paljon kuin tämä vaatii? Toisaalta, onko sellainen ystävä ensinkään, joka vaatii narinojensa kuuntelua loputtomasti?

Katso viestisi alta kommentti. Siinä on selitetty hyvin ystävyyden ja kaveruuden eroja. Sinä olet ihminen, jolla on vain kavereita. 

Minulla on kaksi sydänystävää (sielunsisarta) ja muutama hyvä ystävä. Joskus olen hätkähtänyt, kun joku kavereista esittelee minut ystävänään tai puhuu minusta ystävänään. Rimani on aika korkealla mitä ystävyyteen tulee. Rakastan ystäviäni, kavereista pidän.

Vierailija kirjoitti:

Jos niiden välillä on ero, pitäisikö erikseen aina sopia suusanallisesti, onko kyseessä ystävyys vai kaveruus? Jos sitä ei sovi, toinenhan saattaa pitää suhdetta kaveruutena, kun taas toinen pitää sitä ystävyytenä.

Jos toinen on normaaleilla sosiaalisilla taidoilla varustettu, niin mielestäni ei tarvitse.

Ystävät on niitä läheisimpiä kavereita. Mutta itse kyllä monesti sanon ystäviäkin kavereiksi. Kaikkia kavereita en tosin kutsu ystävikseni.

Ystävälle voi kertoa kaiken siis kaiken ja voi luottaa siihen ettei hän juorua tai ivaa sinusta muille. Kaverit on ajankulua eikä heille kannata uskoutua henkilökohtaisista asioista. Koettu on.

Mulla on vain ystäviä, ei kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat sellaisia, jotka pysyvät mukana elämän ylä- ja alamäissä. Kaverit tipahtavat helposti pois elämästä. Aika harvalla on oikeasti hyviä ystäviä. Ei vain ole sattunut vielä kohdalle niitä vastoinkäymisiä, missä ystävyys testataan. 

Mitä se "mukana pysyminen" tarkoittaa? Sitäkö että kuuntelee vaikka masentuneen ystävän narinaa niin paljon kuin tämä vaatii? Toisaalta, onko sellainen ystävä ensinkään, joka vaatii narinojensa kuuntelua loputtomasti?

Katso viestisi alta kommentti. Siinä on selitetty hyvin ystävyyden ja kaveruuden eroja. Sinä olet ihminen, jolla on vain kavereita. 

Miksi noin sanot?

8

Minulla ei ole enää nykyisin yhtään ystävää. Koska elämä muuttui, kun jäin työttömäksi vuosia sitten. Aiemmin oli neljä ystävää, muutoksen vuoksi masennuin ja ystävät eivät jaksaneet. Olin aiemmin ollut aina se aktiivinen ystävä, tosiasiassa taisivat kusettaa koko elämän ajan. Ystävä on mielestäni ihan eri juttu kuin kaveri, ystävän pitäisi kestää vähän enemmän ja jaksaa olla tukena kun elämä koettelee isolla kädellä. Kaverit on esim. naapureita tai työkavereita, niitäkin on ollut monia elämän aikana. Nykyisin on aika hiljaista. Tavallaan helppoa, ei tarvitse järjestellä illanviettoja ym. muuta kuin omalla perheelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat sellaisia, jotka pysyvät mukana elämän ylä- ja alamäissä. Kaverit tipahtavat helposti pois elämästä. Aika harvalla on oikeasti hyviä ystäviä. Ei vain ole sattunut vielä kohdalle niitä vastoinkäymisiä, missä ystävyys testataan. 

Mitä se "mukana pysyminen" tarkoittaa? Sitäkö että kuuntelee vaikka masentuneen ystävän narinaa niin paljon kuin tämä vaatii? Toisaalta, onko sellainen ystävä ensinkään, joka vaatii narinojensa kuuntelua loputtomasti?

"Pitääkö ystävän narinaa kuunnella?" 

Ei kukaan puhu noin ivallisesti ystävistään. Ette ole ystäviä. Tuskin edes kavereita. 

kyykkyyn kirjoitti:

Minulla ei ole enää nykyisin yhtään ystävää. Koska elämä muuttui, kun jäin työttömäksi vuosia sitten. Aiemmin oli neljä ystävää, muutoksen vuoksi masennuin ja ystävät eivät jaksaneet. Olin aiemmin ollut aina se aktiivinen ystävä, tosiasiassa taisivat kusettaa koko elämän ajan. Ystävä on mielestäni ihan eri juttu kuin kaveri, ystävän pitäisi kestää vähän enemmän ja jaksaa olla tukena kun elämä koettelee isolla kädellä. Kaverit on esim. naapureita tai työkavereita, niitäkin on ollut monia elämän aikana. Nykyisin on aika hiljaista. Tavallaan helppoa, ei tarvitse järjestellä illanviettoja ym. muuta kuin omalla perheelle. 

Luulit siis, että he ovat ystäviäsi, mutta he olivatkin kavereita? Jos olisit silloin työssä käyvänä ja terveenä ottanut puheeksi tämän ystävyys/kaveruus- asian, mitä luulet, olisivatko he sanoneet olevansa ystäviäsi vai kavereitasi?