Mikä on ystävän ja kaverin ero?

Olet aika inhottavan oloinen ihminen

Vierailija kirjoitti:

Ystävään voit luottaa, että hän on puolellasi ja puhuu sinusta kauniisti, kun et ole paikalla. Ei nakerra hyvän olosi perustaa edessä eikä takana. Luotettava. Hänen seurassaan voit olla hiljaa ja tunnet, että hän pitää sinusta sellaisena kuin olet ja sinä hänestä.

Kaveruus on kevyempää.

Kaveruudesta voi kehittyä ystävyys ajan kanssa.

Juuri tämä tunne on muutamassa ystävässäni parasta. Toki olemme toisistamme antaneet todistuksia toisistamme vuosien varrella puolin ja toisin, mutta toisaalta ne ovat vain olleet totuudenmukaisia kommentteja siitä miten asiat ovat. Eli ei mitään pahantahtoista toisen alentamista. Minusta siitäkin voi tunnistaa hyvän ystävän että sanoo epämiellyttäviäkin asioita suoraan.

Nyt kun 30v ystävyyttä takana, niin tuo syvä kunnioitus on aika makea fiilis. Pidetään kaikki toisemme arvossa kunnioitettavina ihmisinä ja toivomme toisillemme aina hyvää.

Kaveria ja ystävää voi panna. mutta toveria ei. Tai voi kai sitä toveriakin jossain pioneerien vallankumousjuhlissa persiiseen kirnuta. 

Mitä jos on henkilö, joka pitää itseään ystävänä, mutta on toisen osapuolen mielestä kaveri tai vielä lähempänä tuttavaa, on valmis loukkaantumaan helposti, koska hänen mielestään ystävää pitää muistaa ja kohdella tietyllä hänen edellyttämällään tavalla, niin pitääkö hänelle selventää, että olemme VAIN kavereita? 

Voi yllättää, että toinen ei välttämättä olekaan varustettu normaaleilla sosiaalisilla taidoilla vaikka niin olisi luullut. 

Minä käytän noita samassa merkityksessä. Kaveri on vain epävirallisemman kuuloinen sana. Jos en pidä jotain ihmistä ystävänä, en sano häntä kaverikseni vaan tuttavaksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

keinotekoinen joattelu, suomen kielessä vain

 

Itseasiassa ei. "Soulmate" ja "friend" tarkoittavat myös englanniksi ihan eri asioita. 

Niin suomessakin sielunkumppani tarkoittaa eri asiaa kuin ystävä.

Saksan kielessä sana "ystävä" voi tarkoittaa myös seurustelukumppania. Suomessakin jotkut vanhat ihmiset puhuvat kumppanista "kaverina".

Sanon joskus että kaveria varten siivotaan, ystävä tulee luoksesi siivoamaan.

Selvennöksenä siis en pakota ystäviäni siivoamaan, mutta jos olisin sairaana tms. Ystävä tulisi ja auttaisi, kuin minä myös häntä. Tai jos menen ystävän luokse ja hän tuumaa, että on ollut kiire, ei ole ehtinyt tehdä sitä tai tätä, voin sanoa että autan sua siinä, yhdessä on nopeampi ja kivempi tehdä.

Kaveri on vieraampi, jota varten täytyy laittautua ja siivota.

Moi

Up

Moni käyttää sanoja kaveri, ystävä ja jopa tuttava synonyymeina. Puhutaan ystävistä, vaikka puhutaan kavereista. Eräs työkaveri käytti sanaa ystävä henkilöstä, jonka vasta tapasi samana iltana. Kyse ei ollut mistään yhden illan jutusta. Sain kerran etäältä kirjailijalta omistuskirjoituksen, jossa luki ’’Ystävälleni M . . . lle’’.

Lapsuudenaikainen ystäväni, joka on asunut vuosikymmenet ulkomailla ja jonka kanssa olemme yhteyksissä vain, kun hän käy Suomessa kerran vuodessa, käyttää edelleen Suomen aikaisista kavereista sanaa ystävä, vaikkei ole osaa nähnyt vuosikymmeniin.

Miehillä on vain kavereita ja siinä on vain yksi sääntö: kaveria ei kuseteta. Jos, niin se on sitten siinä eikä valitusoikeutta ole.

Kaveri-termi on mulle vähän vaikea, siis mulla on korkea kynnys korottaa tuttavat kavereiksi. Käytännössä tällaiseen asemaan päässeet ovat jo lähellä ystävää, ja saatamme käydä syvällisiäkin keskusteluja. Minulle ja monille kavereilleni kuitenkin peruskoulusta/lukiosta jääneet ystävät ovat niitä the ystäviä, ja aikuisiällä tulleet ystävyystyyliset suhteet jäävät kaverimaisemmiksi sikäli että ei koeta velvollisuudeksi pitää säännöllisesti yhteyttä eikä pyydetä kaasoiksi tai kummeiksi.

Varsinkin opiskeluaikana vaikkapa yliopiston harrastejärjestöissä oli sitten porukoita, joiden kanssa hengattiin ja pidettiin hauskaa vuosienkin ajan melko säännöllisesti ja käytännössä opittiin tuntemaan aika hyvin. En kuitenkaan näitä ihmisiä pitänyt kavereinani jos meidän välille ei muodostunut sellaista todellista kahdenvälistä suhdetta. Toki osa edellisessä kappaleessa mainituista kavereista tuli juurikin näistä piireistä. Nykyäänkin on työ- ja harrastuskavereita, joista tiedän paljon ja joiden kanssa viihdyn. Mutta ei tulisi mieleenkään vaikka vaihtaa whatsapissa heidän kanssaan kuulumisia muuten vain tai ehdottaa että mennään kahdestaan kahville. Mun mielestä sana tuttava kuvaa ihan hyvin tämäntyylistä suhdetta. Koska kun miettii, niin eihän nykyaikaisessa kaupunkiyhteiskunnassa muuten juurikaan edes olisi "aktiivisia" tuttavuussuhteita. Mun mielestä tuttavasta pitää tietää naama, nimi ja sellaiset perusasiat elämäntilanteesta. 

Ei niissä puhekielessä yleensä ole eroa. Mutta jos aletaan miettimään ja analysoimaan sanoja, niin ystäväksi luokitellaan kaikkein läheisimmät kaverit ja tutut ihmiset. Ystävä-sana siis on se ylin ilmaus, mitä käytetään, jos halutaan korostaa sitä, että suhde on luottamuksellinen ja kaikin tavoin hyvä suhde. Mutta monet puhuvat vain hyvästä kaverista, joka voi tarkoittaa ihan samaa kuin sana ystävä.

Ystävä on ihminen, jonka kanssa naurat ja itket yhdessä. Jaat ruokasi ja juomasi.

Kaveri jotain pinnallisempaa kanssakäymistä.

Olen köyhä ja vähän vammainen, eli ei kokemusta kummastakaan. 

Kelan ja sossun tyypeistäkään ei ole sellaisiksi. Enemmänkin vain hankaloittavat elämää. Vit tuilevatkin.