Hyväksytkö parisuhteessa väheksynnän ja haukkumisen?
Itse teen niin. Ja aloinkin miettimään, että näinhän vanhempanikin kohtelivat minua ja toisiaan. Aina olin huonompi kuin muut, ja en osannut heidän mielestään mitään. Äitini nälvi ja haukkui etenkin isääni, ja isä pääosin osoitti mieltään mököttämällä. Ne harvat kehut tulivat meille ilkikurisesti (sarkastisesti). Ja kun aloin miettimään, niin niinhän Ainot tuntemani isovanhemmatkin käyttäytyivät. Heillä etenkin heidän keskinäinäinen halveksunta toisiaan kohtaan oli todella hämmentävää. Mummani haukkui paappaani joka käänteessä ja paappaani oli lähinnä hiljaa, mutta katse olisi voinut tappaa, ja hän näytti kärsivältä. Itse olen koko ikäni (48) yrittänyt olla sanomatta kenellekkään mitään joka loukkaisi jotenkin. Tämä ei ole kuitenkaan estänyt mitenkään sitä, että esim. mieheni ja äitini tekee tätä lähes viikottain.
Kommentit (10)
En yhtään. Myös mun vanhempani ovat onnettomia, niinpäin et isä haukkui ja halveksi äitiä (joka on saanut kostonsa ollessaan nyt omaishoitaja). Minä valitsin niillä parisuhde-eväillä ensimmäisen puolison huonosti. Jossakin välissä kasvatin itsetunnon....toinen liitto onkin sitten onnistunut, ja nuori aikuinen tytär kasvatettu ymmärtämään parisuhde molempia osapuolia arvostavaksi.
En hyväksy. Mielestäni nuo ovat henkistä väkivaltaa. Henkinen väkivalta on yhtä tuomittavaa, juridisestikin, kuin fyysinen. Se on vaan monesti vaikeampi todistaa, joten sen käyttäjät eivät saa tuomioita ja rangaistuksia oikeudessa.
En hyväksy mutta olen ollut sokea itseeni kohdistuvalle kaltoinkohtelulle ja henkiselle väkivallalle parisuhteessa. Johtuen siitä että olen joutunut henkisen väkivallan kohteeksi lapsuudessani. Olen kokenut epämääräistä pahaaoloa ja syyllistänyt itseäni.
Olen ajatellut ansaitsevani huonon kohtelun niinkuin aikanaan lapsuudessa.
Nyt olen muutosprosessissa kohti parempaa elämää ja se tietää henkistä väkivaltaa harjoittavien ihmisten karsimista elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy mutta olen ollut sokea itseeni kohdistuvalle kaltoinkohtelulle ja henkiselle väkivallalle parisuhteessa. Johtuen siitä että olen joutunut henkisen väkivallan kohteeksi lapsuudessani. Olen kokenut epämääräistä pahaaoloa ja syyllistänyt itseäni.
Olen ajatellut ansaitsevani huonon kohtelun niinkuin aikanaan lapsuudessa.
Nyt olen muutosprosessissa kohti parempaa elämää ja se tietää henkistä väkivaltaa harjoittavien ihmisten karsimista elämästäni.
Onnea tiellesi. Suunta on vain parempaan; kun vihdoin tunnet voivasi hengittää vapaasti, et luovu siitä tunteesta enää. - 2.
Kutakuinkin vastakohta sille, mitä rakastavat suhteet minulle merkitsevät. Ymmärrän kyllä kuitenkin, miten tuollainen menneisyys voi vaikuttaa. Kuulostaa hyvin tutulta omastakin elämästäni, mutta jostain syystä kuitenkin aina tiesin, että ne muut ihmiset käyttäytyivät väärin. Nuorena aikuisena parantelin terapian avulla omia haavojani, jotten enää pujahda samanlaisiin tutuilta tuntuviin ihmissuhteisiin, jotka vain tuhoavat.
Kysytkö vakavissasi? Olen tyrmistynyt.
En hyväksy haukkumista missään suhteessa. En edes suhteessa lemmikkieläimeen.
En. Yksin on parempi kuin tuollaisissa suhteissa. Koko parisuhteessa olemisen syy on se, että se tekee elämästä parempaa ja saa jaksamaan kaikkea sitä paskaa, mitä maailmalla sataa niskaan. Kotona pitäisi saada rakkautta ja kehuja. Jos näin ei ole, on hauskempaa olla vapaa.
Parisuhteen pitäisi tehdä elämästä parempaa kuin yksin ollessa. Jokainen voi miettiä miltä tuntuu, kun puoliso tulee kotiin. Ilahdutko vai laskeeko mieliala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy mutta olen ollut sokea itseeni kohdistuvalle kaltoinkohtelulle ja henkiselle väkivallalle parisuhteessa. Johtuen siitä että olen joutunut henkisen väkivallan kohteeksi lapsuudessani. Olen kokenut epämääräistä pahaaoloa ja syyllistänyt itseäni.
Olen ajatellut ansaitsevani huonon kohtelun niinkuin aikanaan lapsuudessa.
Nyt olen muutosprosessissa kohti parempaa elämää ja se tietää henkistä väkivaltaa harjoittavien ihmisten karsimista elämästäni.Onnea tiellesi. Suunta on vain parempaan; kun vihdoin tunnet voivasi hengittää vapaasti, et luovu siitä tunteesta enää. - 2.
Kiitos 🙂
ok