Lue keskustelun säännöt.
Isän ja lapsen tapaamiset
20.01.2020 |
Isä i ole tavannut lastaan kuukausiin, kaikkea olen ehdottanut. Nyt ehdotin, että voisin viedä lasta mummolaan ja isä voisi sinne tulla tapaamaan, jos ei halua vain tavata minua. Mies piti ideasta. Vaadin kuitenkin, että tapaamisista pitäisi tulla säännöllisiä, vaikka edes 1x/kk, mutta siten kuitenkin, että voin etukäteen lapselle kertoa ja lapsi tottuisi siihen. Mies alkoi siitä narisemaan, haluaisi, että hän sanoo milloin sopii ja meidän pitäisi ilmestyä paikalle. Ja hänen tapansa siis samana päivänä ilmoittaminen, max edellisenä iltana. Minusta se ei ole sopivaa, koska minulla on aina kalenterit täynnä viikloja etukäteen.
Luin myös jostain, että jos aikaa on kulunut tapaamisten välillä kauan, olisi lähivanhemman hyvä olla alussa tapaamisissa mukana, jotta lapsella olisi turvallinen olo.
Mitä mieltä? Onko kokemuksia? Haluaisin, että tapaisivat ja isä tuntuu haluavan sitä myös, mutta hänen järkkymättömyytensä tuossa aikataulutuksessa ja säännöllisyyden luomisessa vaan ei tunnu minusta hyvältä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kommenttia haluat? Mies haluaa yhtä ja sinä toista. Ei tuohon ole kommentoitavaa.
Jos menisitte lastenvalvojalla sopimaan, niin sieltä tuskin saisi kannatusta tuo miehen ehdotus. Lapsi kaipaa elämäänsä ennakoitavuutta ja rutiineja. Teidän arkenne kärsii, jos teidän on koko ajan oltava valmiudessa, että koska mies keksii ilmoittaa, että NYT puolen tunnin kuluttua haluaa tavata.
Meillä ex yritti tuota. Lähti, kun lapsi oli pieni vauva. Sovittiin tapaamiset aluksi kahden viikon sykleissä, mutta hän saattoi ilmoittaa vaikka 15 min siitä, kun tapaamisen olisi pitänyt alkaa, että pääseekin vasta tunnin kuluttua. Tunnin päästä tuli tekstari että tuleekin tapaamiseen 2 tunnin kuluttua. Silloin totesin, että tämä peli ei vetele.
Sen jälkeen olen pitänyt kiinni tapaamisajoista. Toki etukäteen voidaan tarvittaessa sopia ja vaihtaa päivää tai kellonaikaa, mutta aina välillä ex yrittää, että tulisi ja menisi ex tempore silloin, kun sattuu huvittamaan. Täysin piittaamatta siitä, että lapsella on ruoka-ajat, päiväuniajat, nukkumaanmenoajat. Ei sellainen epävarmuus ole lapsenkaan etu.
On kokemusta. Lopetin isässä roikkumisen ja lapsi ei osannut kaivata poissa olevaa kun hänestä ei tehty numeroa. Pappa ja veljeni otti isompaa roolia ja teki kaikkia "isi" juttuja. Terveitä aikuisia on kautta aikojen kasvanut yhden vanhemman perheistä ja lapsille riittää yksi kyllin hyvä vanhempi, joka on läsnä.
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte lastenvalvojalla sopimaan, niin sieltä tuskin saisi kannatusta tuo miehen ehdotus. Lapsi kaipaa elämäänsä ennakoitavuutta ja rutiineja. Teidän arkenne kärsii, jos teidän on koko ajan oltava valmiudessa, että koska mies keksii ilmoittaa, että NYT puolen tunnin kuluttua haluaa tavata.
Meillä ex yritti tuota. Lähti, kun lapsi oli pieni vauva. Sovittiin tapaamiset aluksi kahden viikon sykleissä, mutta hän saattoi ilmoittaa vaikka 15 min siitä, kun tapaamisen olisi pitänyt alkaa, että pääseekin vasta tunnin kuluttua. Tunnin päästä tuli tekstari että tuleekin tapaamiseen 2 tunnin kuluttua. Silloin totesin, että tämä peli ei vetele.
Sen jälkeen olen pitänyt kiinni tapaamisajoista. Toki etukäteen voidaan tarvittaessa sopia ja vaihtaa päivää tai kellonaikaa, mutta aina välillä ex yrittää, että tulisi ja menisi ex tempore silloin, kun sattuu huvittamaan. Täysin piittaamatta siitä, että lapsella on ruoka-ajat, päiväuniajat, nukkumaanmenoajat. Ei sellainen epävarmuus ole lapsenkaan etu.
Miten lastenvalvoja tuohon pystyi auttamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mitään mielipiteitä kyetä muodostamaan itse? Miksi aina pitää kysellä täältä?
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte lastenvalvojalla sopimaan, niin sieltä tuskin saisi kannatusta tuo miehen ehdotus. Lapsi kaipaa elämäänsä ennakoitavuutta ja rutiineja. Teidän arkenne kärsii, jos teidän on koko ajan oltava valmiudessa, että koska mies keksii ilmoittaa, että NYT puolen tunnin kuluttua haluaa tavata.
Meillä ex yritti tuota. Lähti, kun lapsi oli pieni vauva. Sovittiin tapaamiset aluksi kahden viikon sykleissä, mutta hän saattoi ilmoittaa vaikka 15 min siitä, kun tapaamisen olisi pitänyt alkaa, että pääseekin vasta tunnin kuluttua. Tunnin päästä tuli tekstari että tuleekin tapaamiseen 2 tunnin kuluttua. Silloin totesin, että tämä peli ei vetele.
Sen jälkeen olen pitänyt kiinni tapaamisajoista. Toki etukäteen voidaan tarvittaessa sopia ja vaihtaa päivää tai kellonaikaa, mutta aina välillä ex yrittää, että tulisi ja menisi ex tempore silloin, kun sattuu huvittamaan. Täysin piittaamatta siitä, että lapsella on ruoka-ajat, päiväuniajat, nukkumaanmenoajat. Ei sellainen epävarmuus ole lapsenkaan etu.
Vaikka olisi mitkä sopimukset isällä ei ole mitään velvollisuutta niitä noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ap:n tapauksessa lapsen isää ei oikeasti kiinnosta lapsen tapaaminen
Se mikä sinusta on sopivaa on ihan sama. On juridisesti säädetty, että muualla asuvan AINOA velvollisuus on maksaa elatusta. Keskity siihen teidän omaan arkeen iloineen ja suruineen ja lopetat sen aktiviisuuden isän suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö mitään mielipiteitä kyetä muodostamaan itse? Miksi aina pitää kysellä täältä?
Mistä sinä sitten keskustelupalstoilla keskustelet, ellet mielipiteistä? Politiikastako? Säästä?
Vanhemmat kun erosivat näin isääni kerran vuodessa tai kahdessa useamman vuoden ajan. Sitten olin muutaman päivän isän luona ja toistamiseen kun olin täysi-ikäinen. Silloin pistin välit kokonaan poikki, koska kyseinen henkilö ei ollut minun elämässä missään roolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte lastenvalvojalla sopimaan, niin sieltä tuskin saisi kannatusta tuo miehen ehdotus. Lapsi kaipaa elämäänsä ennakoitavuutta ja rutiineja. Teidän arkenne kärsii, jos teidän on koko ajan oltava valmiudessa, että koska mies keksii ilmoittaa, että NYT puolen tunnin kuluttua haluaa tavata.
Meillä ex yritti tuota. Lähti, kun lapsi oli pieni vauva. Sovittiin tapaamiset aluksi kahden viikon sykleissä, mutta hän saattoi ilmoittaa vaikka 15 min siitä, kun tapaamisen olisi pitänyt alkaa, että pääseekin vasta tunnin kuluttua. Tunnin päästä tuli tekstari että tuleekin tapaamiseen 2 tunnin kuluttua. Silloin totesin, että tämä peli ei vetele.
Sen jälkeen olen pitänyt kiinni tapaamisajoista. Toki etukäteen voidaan tarvittaessa sopia ja vaihtaa päivää tai kellonaikaa, mutta aina välillä ex yrittää, että tulisi ja menisi ex tempore silloin, kun sattuu huvittamaan. Täysin piittaamatta siitä, että lapsella on ruoka-ajat, päiväuniajat, nukkumaanmenoajat. Ei sellainen epävarmuus ole lapsenkaan etu.
Me emme koskaan asuneet yhdessä. Miehestä paljastui hirveitä asioita raskausaikana. Hän kuitenkin alkoi kiristää ja uhkailla, mikäli alkaisin millään tavalla hankalaksi. Lopullinen miehen työntäminen pois elämästämme pahensi vainoa ja kontrollia entisestään.
Mies ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. Hän on luottotiedoton, pitkäaikaistyötön, harrastukseton, syrjäytynyt. Hänellä on kaikki aika fokusoida meidän elämämme demonisoimiseen. Siksi hän alkoi vaatia myös tapaamisia.
Lastenvalvojalla tehty sopimus ei pitänyt lainkaan. Hän soitteli ja viestitteli aikataulumuutoksista jatkuvasti. Se oli hänen keinonsa sabotoida meidän elämäämme. Minun oli pakko vaatia sekä sitä että me emme tapaisi vaihtotilanteissa, jotka olivat hirveitä mustasukkaisuusraivokohtauksia ja että saisimme rutiinit kuntoon. Hän ei suostunut näihin ja lastenvalvoja oikein rohkaisemalla rohkaisi miestä viemään asia oikeuteen. Hän sai oikeusavun ilmaiseksi ja tiesi siitä koituvan minulle kuluja ja huolta, niin tottakai teki niin.
Oikeus oli hirvittävä järkytys! En saa vaatia mitään. Minun pitää lähivanhempana joustaa. Pitää ymmärtää isän menoja ja aikatauluhaasteita (joita ei siis faktisesti ole, mutta hän kertoili kaikenlaista paikkansapitämätöntä). Oikeus antoi isälle kaikki oikeudet eikä yhtäkään velvollisuutta. Kukaan ei puolustanut lapsen oikeutta rutiineihin eikä perusturvaankaan. Moni lakimies on sanonut, että miehen käytöksen perusteella hänen olisi maksimissaan pitänyt saada valvotut tapaamiset, mutta samalla he ovat sanoneet, että suomalainen oikeuslaitos lapsiasioissa on lotto. Tuomarit päättävät omien mielipiteidensä ja kokemustensa perusteella mikä on totuus ja lapsen paras.
Lapsi oireilee ja voi huonosti. Hän ymmärtää, että isä kiusaa, ahdistelee, kuulustelee, raivoaa, kontrolloi, vaehtelee, manipuloi, sabotoi. Hän ymmärtää, että tapaa isää siksi, että isän uhkauksen mukaan muuten jotain vielä pahempaa tapahtuisi. Lapsi ei tiedä mitä se olisi, mutta häntä pelottaa.
Minä ehdotan, että mikäli isä ei ole kiinnostunut, anna olla. Dokumentoi kuitenkin ihan kaikki. Voi olla, että joudut vielä puolustautumaan tapaamisten estäjänä, vaikkei siitä olekaan kyse lainkaan, mutta isä voi heittäytyä hankalaksi, jos hän on katkera, kateellinen, mustasukkainen tai kostonhimoinen syystä tai toisesta tai ilman syytäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte lastenvalvojalla sopimaan, niin sieltä tuskin saisi kannatusta tuo miehen ehdotus. Lapsi kaipaa elämäänsä ennakoitavuutta ja rutiineja. Teidän arkenne kärsii, jos teidän on koko ajan oltava valmiudessa, että koska mies keksii ilmoittaa, että NYT puolen tunnin kuluttua haluaa tavata.
Meillä ex yritti tuota. Lähti, kun lapsi oli pieni vauva. Sovittiin tapaamiset aluksi kahden viikon sykleissä, mutta hän saattoi ilmoittaa vaikka 15 min siitä, kun tapaamisen olisi pitänyt alkaa, että pääseekin vasta tunnin kuluttua. Tunnin päästä tuli tekstari että tuleekin tapaamiseen 2 tunnin kuluttua. Silloin totesin, että tämä peli ei vetele.
Sen jälkeen olen pitänyt kiinni tapaamisajoista. Toki etukäteen voidaan tarvittaessa sopia ja vaihtaa päivää tai kellonaikaa, mutta aina välillä ex yrittää, että tulisi ja menisi ex tempore silloin, kun sattuu huvittamaan. Täysin piittaamatta siitä, että lapsella on ruoka-ajat, päiväuniajat, nukkumaanmenoajat. Ei sellainen epävarmuus ole lapsenkaan etu.
Miten lastenvalvoja tuohon pystyi auttamaan?
No lastenvalvoja ei pystynyt meitä juuri auttamaan. Ne pari kertaa, kun siellä käytiin, niin kyseinen lastenvalvoja onnistui vain nostamaan molemmissa vanhemmissa sellaisen vastakkainasettelun pintaan, että vain pahensi välejä entisestään.
Auttoi lopulta se, kun vaan itse olin tiukkana. Ex ei halunnut tapaamissopimusta vaan että sovitaan keskenämme. Minä halusin ennakoitavat, tietyt tapaamispäivät. Nyt meillä on tilanne, että meillä on periaatteessa tietyt päivät, jolloin lapsi tapaa enää viikottain. Mutta tarpeen vaatiessa muutetaan niitä.
On toiminut suht ok, kun olen itse ollut jämäkkä. Exällä välillä meinaa lipsua siihen, että hän peruttelee tapaamisia, vaihtaa päivää - jonka sitten peruu taas. Kun olen huomauttanut asiasta, niin pitää taas jonkun aikaa kiinni tapaamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti miestä ei kiinnosta tavata lasta. Onkohan tuo hyvä lapselle, että väkisin raahataan jonkun puolitutun miehen luo, joka ei edes hänestä välitä. Ehkä voisit vain antaa asian olla? Voi olla lapsen etu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos menisitte lastenvalvojalla sopimaan, niin sieltä tuskin saisi kannatusta tuo miehen ehdotus. Lapsi kaipaa elämäänsä ennakoitavuutta ja rutiineja. Teidän arkenne kärsii, jos teidän on koko ajan oltava valmiudessa, että koska mies keksii ilmoittaa, että NYT puolen tunnin kuluttua haluaa tavata.
Meillä ex yritti tuota. Lähti, kun lapsi oli pieni vauva. Sovittiin tapaamiset aluksi kahden viikon sykleissä, mutta hän saattoi ilmoittaa vaikka 15 min siitä, kun tapaamisen olisi pitänyt alkaa, että pääseekin vasta tunnin kuluttua. Tunnin päästä tuli tekstari että tuleekin tapaamiseen 2 tunnin kuluttua. Silloin totesin, että tämä peli ei vetele.
Sen jälkeen olen pitänyt kiinni tapaamisajoista. Toki etukäteen voidaan tarvittaessa sopia ja vaihtaa päivää tai kellonaikaa, mutta aina välillä ex yrittää, että tulisi ja menisi ex tempore silloin, kun sattuu huvittamaan. Täysin piittaamatta siitä, että lapsella on ruoka-ajat, päiväuniajat, nukkumaanmenoajat. Ei sellainen epävarmuus ole lapsenkaan etu.
Miten lastenvalvoja tuohon pystyi auttamaan?
No lastenvalvoja ei pystynyt meitä juuri auttamaan. Ne pari kertaa, kun siellä käytiin, niin kyseinen lastenvalvoja onnistui vain nostamaan molemmissa vanhemmissa sellaisen vastakkainasettelun pintaan, että vain pahensi välejä entisestään.
Auttoi lopulta se, kun vaan itse olin tiukkana. Ex ei halunnut tapaamissopimusta vaan että sovitaan keskenämme. Minä halusin ennakoitavat, tietyt tapaamispäivät. Nyt meillä on tilanne, että meillä on periaatteessa tietyt päivät, jolloin lapsi tapaa enää viikottain. Mutta tarpeen vaatiessa muutetaan niitä.
On toiminut suht ok, kun olen itse ollut jämäkkä. Exällä välillä meinaa lipsua siihen, että hän peruttelee tapaamisia, vaihtaa päivää - jonka sitten peruu taas. Kun olen huomauttanut asiasta, niin pitää taas jonkun aikaa kiinni tapaamisista.
Meillä tämä johti vain silmittömään raivoon. Miehen mielestä minä en saanut vaatia mitään. Hän oli myös järjettömän huolissaan siitä, mitä kaikkea suunnittelin muuksi ajaksi, jos kerran oli niin tarkkaa ettei voisi aikatauluja vaihdella jatkuvasti. Hän vihasi kontrollin menetystä. Mikä pahinta, hän sai ymmärrystä sekä lastenvalvojalta että tuomarilta. Ihana isä (työtön, aikatauluton, vastuuton ja ilman vastuita eikä tietenkään elareitakaan ole maksanut koskaan), kun haluaisi tapaamisia ja hirveä äiti (hirveän parisuhteen jälkeen kuntoutumaan ja työllistymään yrittänyt, lapselle harrastuksia ja monipuolisen elämän mahdollistamaan pyrkinyt, monen aikataulun ja haasteen kuormittama), kun kiusaa vaatimalla aikatauluja.
Mitä lisäarvoa se tuo lapsen elämään, jos tämä tapaa (pakotettua) vanhempaa kerran kuussa? Tuolla tavalla et tavallaan jatka kuin sitä teidän parisuhdetta. Vaikka ällömyytti siitä, että lapset pärjää ja selviää kyllä pitäisi kumota, mutta kyllä siinä pieni totuus on. Lapsi pärjää kun tällä on niitä muitä välittäviä aikuisia ja perusarki kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä lisäarvoa se tuo lapsen elämään, jos tämä tapaa (pakotettua) vanhempaa kerran kuussa? Tuolla tavalla et tavallaan jatka kuin sitä teidän parisuhdetta. Vaikka ällömyytti siitä, että lapset pärjää ja selviää kyllä pitäisi kumota, mutta kyllä siinä pieni totuus on. Lapsi pärjää kun tällä on niitä muitä välittäviä aikuisia ja perusarki kunnossa.
Samaa minäkin olen aina kysellyt: miksi lapselle on hyväksi nähdä ihmistä, jolla ei ole häneen kiinnostusta?
Olen jutellut siasta muutaman ystäväni kanssa. Toinen tutustui isäänsä vasta reippaasti yli kaksikymppisenä ja toisen isä tuli ja meni miten halusi, jätti tulematta yms. Näistä kahdesta tuo menee-tulee isä on selvästi aiheuttanut enemmän pahaa ja siksi itsekin toivoisin, että isä vaan hiljalleen jäisi pois, kun lapsi vielä niin pienikin. Mutta isän sukulaiset hirveästi yrittävät puhua miehen puolesta. Ilman minua heillä ei olisi suhdetta lapseen ollenkaan, sillä minä olen aktiivisesti syntymästä saakka pitänyt heihin yhteyttä ja antanut lasta hoitoon. Aina kun tapaamme puhuvat siitä kuinka vaikeaa miehellä on ja hänelle pitäisi antaa aikaa, mutta eivät tunnu ymmärtävän, että miehellä on ollut tässä jo aika monta vuotta aikaa. En voi sanoa miehelle, että pysyisi vain poissa, koska silloin minä olen se erkaannuttaja äiti. Isä ei oma-aloitteisesti tee elettäkään pitääkseen yhteyttä lapseen. Kerran, kun lapsi ollut mummolla kylässä oli mummo soittanut isän sinne lasta tapaamaan. Lapsi on sosiaalinen ja iloinen, tulee tuntemattomienkin kanssa aina hyvin toimeen eikä ujostele, joten mummo oli aitä mieltä, että tapaaminen mennyt hyvin, mutta ei suostu uskomaan, että siitä seuraavan viikon lapsi roikkui sylissäni ja puhui vain siitä, kuinka isänsä pian tulee hänen luokseen, itki jatkuvasti, kun en osannut sanoa milloin seuraavan kerran näkee. Mummosta parempi edes silloin tällöin kuin ei ollenkaan ja minä en voi olla asiasta samaa mieltä. Tottakai lapsi ikävöi, adoptiolapsetkin haikailevat biologisten vanhempiensa perään, mutta kyllähän lasta attuu enemmän se, että isä jatkuvasti menee ja tulee miten sattuu. Kysyin mielipidettä ehkä siksi, että miehen suku tuntuu olevan niin vahvasti sen kannalla, että minun pitää yrittää enemmän, antaa miehelle enemmän aikaa, ymmärtää häntä, mutta miehelle he eivät sano mitään. Ja en kuitenkaan ole heidän elämästään lasta viemässä. Ovat rakastavia ja läsnäolevia. Viettävät paljon aikaa lapsen kanssa ja selvästi heille tärkeä. En halua olla se kakkaäiti, joka vie lapsilta isän, kun ei yritä tarpeeksi, mutta en tiedä mitä muuta enää tehdä. Ap
Up