Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko lemmikkivanhempia?
20.01.2020 |
Tai oletko itse?
Minulle aivan uusi termi. Minulle eläimet ovat eläimiä ja olen niiden hoitaja ja omistaja, en vanhempi.
Kommentit (3)
Tunnen. Työkaverilla (sinkkunainen, noin 40-vuotias) on viisi kissaa. Kalliita rotukissoja, ei siis mitään "maatiaisia". Face täynnä "mamman kulta" kuvia. Päivittää kuvia ja asioita kissoista usean kerran päivässä. Käyttää kaikki rahansa kissoihin, rahoittaa myös hätäkissalaa.
Tämä alkoi kuusi vuotta sitten, kun ex-miehensä jätti hänet ja sen jälkeen hankki nämä kissat. Tämän jälkeen ei miestä ole ollut (enkä yhtään ihmettele, miksi ei).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Työkaverilla (sinkkunainen, noin 40-vuotias) on viisi kissaa. Kalliita rotukissoja, ei siis mitään "maatiaisia". Face täynnä "mamman kulta" kuvia. Päivittää kuvia ja asioita kissoista usean kerran päivässä. Käyttää kaikki rahansa kissoihin, rahoittaa myös hätäkissalaa.
Tämä alkoi kuusi vuotta sitten, kun ex-miehensä jätti hänet ja sen jälkeen hankki nämä kissat. Tämän jälkeen ei miestä ole ollut (enkä yhtään ihmettele, miksi ei).
Naisen onnellisuusaste taisi kuitenkin nousta?
Minä varmaan jonkun muun mielestä, omastani en. Suhteeni eläimiin perustuu sille, että olen tasa-arvoinen eläinten kanssa. Eläimet ovat perheenjäseniä ja ystäviä näin ihmisten kielellä ilmaistuna. Tähän kuuluu myös eläinten lajityypillisten ominaisuuksien kunnioittaminen.
Minulla on tällä hetkellä kolme koiraa. Tyttöystävälläni on koira ja kaksi kissaa. Haaveilemme maatilasta, jolla voisimme viljelllä ekologisesti ja pitää myös isompia eläimiä: hevosia, shetlanninponeja, vuohia, lampaita, ankkoja, kanoja ja kaneja.
Olemme pesco-ovo-lacto-vegetaristeja, joten emme kasvata perheenjäseniämme ruuaksi.