Kiusattu lapsuus

Onkohan kenelläkään muulla samaa kokemusta omasta lapsuuden perheestään. Meitä lapsia oli useampi. Perhedynamiikka vähän outo. Ensinnäkin äiti oli väsynyt. Lapsista hänellä oli omat suosikkinsa. He saattoivat tehdä vaikka mitä ja pääsivät aina kuin koira veräjästä. Useimmiten syy ja haukut näiden suosikkien teoista lankesivat meille vähemmän pidetyille tapauksille. Suosikit käyttivät tätä härskisti hyväkseen. He paistattelivat kehuissa ja kannustuksessa, meille tuli kaikki haukut.
Toisaalta äidillä oli myös tapana ystävilleen valittaa meistä avoimesti. Oli aina jotenkin häpeällistä, kun vieraita tuli kylään ja hekin alkoivat aika nopeasti karsastamaan, koska olimme jo valmiiksi heidän silmissään "vaikeita" ongelmatapauksia. Jatkuva nolaaminen muiden edessä oli arkipäivää.
Myöhemmässä elämässä on ollutkin sitten suuria vaikeuksia. Oma suojautumiskeino on ollut vetäytyä kuoreen. Luottamus ihmisiin nollassa. Vaikea päästää ketään lähelle.