Isovanhemmat, jotka 'on jo omat lapsensa hoitanee'

Ei ketään voi pakottaa mihinkään. Itse en edes alentuisi pyytämään apua isovanhemmilta, jos asenne on tuo. Pystyn kyllä hoitamaan omani.

Hoidin. En myöskään ole katkera siitä, vaikka en halua (tulevia) lapsenlapsiani hoitakaan. En vain ole pikkulapsi-ihminen, en ylipäätään pidä lapsista. Sen lisäksi sairastan.

Mä kuulun siihen ikäpolveen, jonka vanhemmat muuttivat maalta kaupunkeihin enkä sen vuoksi ollut koskaan isovanhemmillani hoidossa. Mummoloissa käytiin pari kertaa vuodessa, mutta aina koko perhe. Äitini sisko oli joskus lapsenvahtina, mutta ei edes joka vuosi. Muut vanhempieni sisarukset olivat eri puolella maata ja maailmaa (Ruotsissa ja Kanadassa). Naapuri eli parhaan kaverini äiti otti joskus muutamaksi tunniksi hoitoon, mutta en koskaan ollut yökylässä kenenkään luona. 

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. En myöskään ole katkera siitä, vaikka en halua (tulevia) lapsenlapsiani hoitakaan. En vain ole pikkulapsi-ihminen, en ylipäätään pidä lapsista. Sen lisäksi sairastan.

Miksi hankit omia lapsia?

Meidän ikäluokka (nelikymppiset) hoiti kyllä pitkälle ihan itse itsensä aika pienestä asti. Ulkona juostiin ja sisälle tultiin nukkumaan.

Vaikeaa tuota on asennetta on kyllä käsittää, kun tuntuu, että lapsenlapset on suurimmalle osalle isovanhemmista niitä omiankin lapsia tärkeämpi asia, mutta kukin tavallaan.

Ei kannata hankkia lapsia, jos ei tarvittaessa pysty itse hoitamaan. Tukiverkkoja on tottakai hyvä olla, mutta niiden varaan ei kannata laskea. Täytyy myös ottaa huomioon, miten pärjää mikäli tulee ero.

Aiemmin isovanhempien tarjoama lastenhoito oli sitä, että lapselle annettiin ruokaa ja välillä käytiin katsomassa pihasta, vieläkö se on siellä. Sisällä isovanhemmat puuhasivat omiaan ja lapset omiaan. Ei voi verrata entisajan "hoitamista" nykypäivän hoitamiseen. 

Suurten ikäluokkien lapset ovat kyllä olleet niitä avain kaulassa-lapsia, ja lapset ovat pitäneet toisistaan ja kavereistaan huolen. Ei meitä 1970-lukulaisia kyllä mummot ja papat vahtineet. En käsitä, mikä velvoite isovanhemmilla on hoitaa lapsenlapsiaan. Jos hankkii muksuja, itse ne on loppujen lopuksi hoidettava ja kasvatettava. Se ei ole isovanhempien, päiväkodin tai edes koulun vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. En myöskään ole katkera siitä, vaikka en halua (tulevia) lapsenlapsiani hoitakaan. En vain ole pikkulapsi-ihminen, en ylipäätään pidä lapsista. Sen lisäksi sairastan.

Miksi hankit omia lapsia?

Yhteinen päätös miehen kanssa, hoidimme yhdessä. Heistä kasvoi isoja. En tokikaan kadu. Pidän kyllä _ihmisistä_, en _vihaa_ lapsia, en vain ole pikkulapsi-ihminen. Iän myötä yhä vähemmän.

Vanhempani hoisivat itse minut ja sisarukseni. Minä omat lapseni. Lapseni ovat sanoneet, että minä saan napsia lapsenlapsista rusinat pullista,veli viettää aikaa heidän kanssa ilman hoitovadtuuta

Vierailija kirjoitti:

Meidän ikäluokka (nelikymppiset) hoiti kyllä pitkälle ihan itse itsensä aika pienestä asti. Ulkona juostiin ja sisälle tultiin nukkumaan.

Munkin lapsuudessa kasvatuksessa oli järki mukana. Kouluikäisen lapsen voi ihan hyvin jättää yksikseen joksikin aikaa. Pienemmät lapset voivat mennä ulos isompien kanssa.

Olen pian itse lastentekoiässä, ja ahdistaa jo valmiiksi, miten löytää ne sopivat rajat. Kun oma käytännön järki sanoo yhtä, mutta yhteiskunta ja muut vanhemmat toista. En kuitenkaan halua kasvattaa lapsistani avuttomia ja passattavia.

Ihanaa, miten hyvin vastataan siihen mitä kysytään =)

Ap.

Toivottavasti en saa lapsenlapsia. En jaksaisi yhtään lasta enää hoitaa. Työelämä ja kivut vie kaikki voimat

Kyllä hoisivat omat lapsensa täysin ilman apua, asuivat Helsingissä ja suvut jäi satojen km päähän. Äiti oli kotiäitinä kunnes nuorimmainenkin meni kouluun. Koskaan eivät ottaneet mitään "omaa aikaa" vaan aina oltiin yhdessä perheenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. En myöskään ole katkera siitä, vaikka en halua (tulevia) lapsenlapsiani hoitakaan. En vain ole pikkulapsi-ihminen, en ylipäätään pidä lapsista. Sen lisäksi sairastan.

Miksi hankit omia lapsia?

Yhteinen päätös miehen kanssa, hoidimme yhdessä. Heistä kasvoi isoja. En tokikaan kadu. Pidän kyllä _ihmisistä_, en _vihaa_ lapsia, en vain ole pikkulapsi-ihminen. Iän myötä yhä vähemmän.

Ahaa. Minua hämmensi, kun sanoit ettet pidä lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, miten hyvin vastataan siihen mitä kysytään =)

Ap.

Eikös olekin? =) pusipus ja upeaa loppuviikkoa kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti en saa lapsenlapsia. En jaksaisi yhtään lasta enää hoitaa. Työelämä ja kivut vie kaikki voimat

Hoisitko omat lapsesi ilman apua?

Mun vanhemmat ilmoitti jo raskausaikana että kertaakaan eivät sitten hoida vaikka mikä olisi, he ovat omat lapsensa hoitaneet ja KUKIN HOITAKOON ITSE lapsensa.

Joopa joo. Kun olimme lapsia, joka viikko oli jompikumpi mummo auttamassa, siis joka ikinen viikko. Olivat joskus päivän, joskus viikon.

Vanhemmat kävi 3 kertaa vuodessa Lomalla (ulkomailla) kaksin, mummot hoiti.

Yökylään laittoivat lapset kerran kuussa, mummot hoiti.

Koulujen kesälomat mummot hoiti. Vanhemmat viettivät omasta kesälomasta aina 2 vko kaksin, mummot hoiti.

Mummojen lisäksi monta kertaa vuodessa hoiti sedät, tädit, enot ja naapurit.

Sanosin että mun vanhempien osalta heidän lapsensa hoiti KAIKKI MUUT paitsi he itse. Mutta toki nyt voi viljellä tätä lausetta eteempäin ylevä miten itse on jo lapset muka hoidettu.

Sivuhuomautus: tajusin kyllä varhain että mun vanhemmat ei vaan pidä lapsista. Siksi ei ollut maailmanluokan ylläri että lapsenlapset on heille EVVK.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidin. En myöskään ole katkera siitä, vaikka en halua (tulevia) lapsenlapsiani hoitakaan. En vain ole pikkulapsi-ihminen, en ylipäätään pidä lapsista. Sen lisäksi sairastan.

Miksi hankit omia lapsia?

En ole se jolta kysyit, mutta ennenvanhaan niitä lapsia vain tuli - halusi tai ei. Lisäkdi sosiaalinen paine lisääntymiseen oli erittäin kova.