Lue keskustelun säännöt.
Miten elämä muuttui kun täytit kolmeviisi, neljäkymmentä tai viisikymmentä?
16.01.2020 |
Neljäkymmentähän on sellainen raja jonka jälkeen oma elämä alkaa hidastua luonnostaan vai onko se kaikkien kohdalla niin? Kokemuksia.
Kommentit (13)
Itse olen 41. 35-vuotiaana huomasin olevani ilmaa miehille ja nelikymppisenä se ei enää haittaa pätkääkään. Tarkkailen syömisiäni toisin kuin nuorempana, mutta lihon pelkästään reseptikirjaa selatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisikymppinen. En ole huomannut mitään elämän hidastumista. Päin vastoin. Kaikki menee kamalalla vahdilla.
Elämä muuttuu vasta vaihdevuosissa. Sitä ei pysty tajuamaan etukäteen.
35-v: ei mitenkään, tai no, palasin työelämään kotiäitivuosien jälkeen, että olihan se tietysti erilaista, kiireempää, mutta toisaalta lapset olivat jo isompia, joten oli helpompaa.
40-v: yhtäkkiä kaikki muuttui vielä parempaan, perustin yrityksen ja se alkoi heti menestyä. Parisuhde alkoi kukoistamaan ihan uudella tavalla, aloin harrastamaan liikuntaa ja opiskelin uusia juttuja työhön liittyen. Tutustuin uusiin ihmisiin, elämä tuntui antavan kaikkein parastaan.
50-v: vaihdevuodet alkoivat, aloin nukkua huonommin, väsyä helpommin ja päähän on tullut kaikenlaisia ajatuksia liittyen tulevaisuuteen. Eli haluanko painaa töitä tätä tahtia, menestyä, ansaita paljon rahaa yms.? Tätäkö elämä on? Kaipaan jotain muutosta, suurta muutosta. Lapset ovat aikuisia, parisuhde voi hyvin, olen terve, siis kaikki on hyvin, mutta jotain kaipaan, en vain oikein tiedä mitä. Tuntuu kuitenkin, että jotain hyvää odottaa nurkan takana.
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttuu vasta vaihdevuosissa. Sitä ei pysty tajuamaan etukäteen.
Miten se muuttuu? Minulla se aika alkaa olla ovella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttuu vasta vaihdevuosissa. Sitä ei pysty tajuamaan etukäteen.
Jep, mulla muuttui entistä paremmaksi!
1
Vierailija kirjoitti:
Elämä muuttuu vasta vaihdevuosissa. Sitä ei pysty tajuamaan etukäteen.
Miten niin muuttuu? Ei mulla ole muuttunut. Menkat jäi pois mutta muuten tuntuu kutakuinkin samanlaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Ja miten niin hidastuu, päin vastoin, aikahan suorastaan juokseen.
t: 50v
Koen niin, et olen nyt 39.v hitaampi kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään.
Samanlaista kuin ennenkin, miten se nyt sen kummemmaksi muuttuisi.
Kun täytin 50, niin päätin alkaa suunnitelmallisesti toteuttamaan kaikkia niitä asioita, joita olin siihen asti lykännyt. Kun jotenkin vielä selkeemmin silloin tajusi, minkä ikäinen on, niin otin ohjenuoraksi vielä tiukemmin sloganin "Elämä on nyt!"
Eka sijalla oma terveys, mitä olin laiminlyönyt kymmeniä vuosia. Jumpparyhmiä, että peruskunto pysyy ja venyttelyä että kengät ja sukat saa jatkossakin jalkoihin. Ekat x hypyt sai huomaamaan, että alapäätäkin pitää muistaa jumppauttaa, niin ehkä vältytään vanhuksina lirahdusongelmilta ☺️
Uuden oppiminen - kansalaisopistossa alkoi syksyllä ukulelen alkeet. Siispä vaikka vähän hirvittikin, niin sinne siis. Ja hauskuus jatkuu jatkokurssin merkeissä...
Uusia elämyksiä mielelle- Savonlinnan oopperajuhlat. Koko elämäni olin luullut inhoavani oopperaa, mikä olikin väärä luulo. Ihastuin! Eikä tuo ole mikään rikkaiden juhla, pajatsolippuja saa ihan edullisesti ja farkuissa voi mennä.
7 itsenäistä ja yksin asuttua vuotta- pari vuotta seurustelua ja nyt samassa huushollissa tämän miehen kanssa.
Samoissa töissä kohta 15v- lähiaikoina uutta alaa töiden ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35 v ei merkittävää muutosta. Tai toisaalta olen onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin.
35v:nä tapasin nykyisen mieheni, hän oli minun uusi esimieheni. Reilua vuotta myöhemmin aloimme seurustelemaan ja se oli heti menoa. Mulla oli 3 valmista lasta mutta eipä tuo häirinnyt. Nyt jo 24v takana yhteistä taivalta:) Eli elämä muuttui paljon paremmaksi! Tuntuu että vasta tuossa vaiheessa olin kauneimmillani ja aloin jo olemaan kypsän itsevarmakin.
Nelikymppisenä (ts 41v:nä) sain kuopukseni ja aloitimme vauvaperhe-elämän alusta:) Olimme jo rakentaneet ensimmäisen talomme ja elimme keskiluokkaisen mukavaa elämää. Ei todellakaan hidastanut vauhtia elämässä!
50:vnä nautin ehkä eniten elämästäni eniten, kuopus oli jo koulussa, minun urani balanssissa ja parisuhde kunnossa, varaa jo matkustella enemmän jne. Toinen talokin oli rakennettu muutamaa vuotta aiemmin.
Nyt olen 59v eikä aikomustakaan hidastaa. Työpaikka on vaihtunut viimeisen 9v aikana 3x aina parempaan. Terveys reistailee mutta yritän pitää itsestäni huolta jatkossakin.