Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti, tekeydyitkö raskausaikana raihnaisemmaksi kuin oikeasti olit?
Raskaana
15.01.2020 |
Koska oli ns. syy. Tuntuu että moni jättäytyy töistä pois heti kun on viikkoja 20 mittarissa.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, miksi olisin? En ollut mitenkään "raihnainen", ihan normaalia elämää elin.
Ei tarvinnut, iski iskias selkään, kun maha kasvoi.
En. Olin oikeasti jopa vähän ylpeä siitä, että pystyin tekemään asioita samalla tavalla kuin normaalistikin. En harrastanut edes ankkakävelyä.
En. Odotin yksin lastani joten ei olisi ollut ketään mun raihnaisuus-showta katsomassa. Päinvastoin jouduin jaksamaan tavallista enemmän kun hoidin kaikki valmistelut yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Painoin täysillä menemään vielä synnytystä edeltävänä päivänä.
En, mutta minua kohdeltiin kuin raihnaista. Hyvää tarkoittaen toki.
Olin kyllä normaalia enemmän kuulolla oman vointini suhteen ja hölläsi tahtia heti, kun sille tuntui olevan tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Sen sijaan tein enemmän, kuin olisin oikeasti jaksanut tai olisi ollut järkevää.
Mulla sama. Olin töissä äitiysloman alkuun asti enkä ollut yhtään sairaslomalla, vaikka olin aika stressaantunut ja vatsaa kiristi. Aivan älytöntä, en ymmärtänyt, että jatkuva stressi voi olla lapselle pahasta.
Jokainen on yksilö. Ärsyttää nämä "minäpä painoin päivä ennen synnytystä tuolla ostoksilla, se on ihan mielentilakysymys kuinka väsynyt on". Minulla ei ole lapsia, joten en osaa omasta kokemuksesta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En teeskennellyt mitään. Ekassa raskaudessa olin oikeasti aika raihnainen, toisessa taas elämäni voimissa. Niin ne on erilaisia.
En. Olin töissä töissä äityisloman alkuun asti enkä ollut raskausaikana päivääkään sairaslomalla. 5km lenkillä kävin vielä samana päivänä kun synnytin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Itse olin raskausaikana ns. elämäni kunnossa. Ei ollut myöskään mitään vaivoja, kipuja tai oksentamista. Vatsa oli kyllä aika iso ja painoa kertyi turhan paljon, mutta hyvin pystyin esim. kyykimään jne. ihan loppuun asti.
Ainoastaan tietoisesti nostelin pienempiä määriä tavararoita, kuin normaalisti (vrt. täysi limukori vs. muutama yksittäinen pullo).
Raskauden loppuvaiheessa tein tietoisia rentoutusharjoituksia esim. makasin työnpäivän päätteeksi sohvalla ja silittelin vauvavatsaa ja nautin vain olemisesta.
Kaikki eivät ole näin onnekkaita ja tsemppiä niille, jotka kärsivät erilaisista kivuista jne.
Enemmistö raskaana olevista naisista on ainakin kaksi kuukautta raskaudestaan sairauslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oli niin hirveää aikaa, ettei tarvinnut esittää. Koko ajan paha olo(oksensin vähintään kerran päivässä), vatsa painoi, Jalat turposi, supisteli ihan jatkuvasti ja kaiken maailman särkykivut olivat hirveitä. Kuntosalikin piti lopettaa jo rv 32, kun olo oli kuin vanhuksella. Näytin rantapallolta, vaikka normaalisti olen urheilullinen ja solakka. Synnytys oli infernaalinen, vaikka kaikki meni tosi hyvin. Tunnen kipua kuulemma herkemmin kuin ihmiset keskimäärin. Onneksi halusinkin vain yhden lapsen. Ei tarvinnut edes miettiä toista.
En mutta työtoveri kyllä tuomitsi multa kaikki nostelut, kyykistymiset ja muut hötkyilyt. Rasittavaa...
Kyllä, sain hyvän tekosyyn vi'ttuilla miehelleni ja syödä kuin porsas.
Jäin esikoisen raskausaikana puolivälissä sairaslomalle ennenaikaisten supistusten ja vuodon vuoksi. Siihen saakka olin ollut elämäni kunnossa. Minusta minun ja odottamani lapsen terveys oli tärkeämpää kuin töissäolo. Loppuraskaudesta sairastuin raskausmyrkytykseen.
Kuopuksen odotusaikana esikoisen synnytyksessä tulleet vammat haittasivat kävelyä ja aiheuttivat järjetöntä kipua puolivälistä eteenpäin ja pärjäsin ainoastaan vahvojen kipulääkkeiden voimalla. Onneksi lapsi syntyi terveenä.
Olen todella onnellinen niiden äitien puolesta jotka ovat loppuraskaudestakin kyenneet olemaan aktiivisia ja liikunnallisia, harmi etten itse kuulunut tähän joukkoon, mutta eipä tuo onneksi loppuelämää määrittänyt.
En, miksi ihmeessä olisin tekeytynyt? Oli oikeasti aika perseestä ne SI-nivelvaivat jotka alkoi heti rv 12 ilmeisesti hormonien takia ja sitten myöhemmin jatkuvat supistukset jotka teki jopa tuolista nousemisesta hankalaa. Turha haaveilla mistään 5km lenkeistä kun jo 1km kävely aiheutti sen ettei kohta päässyt kunnolla nousemaan... En kyllä ollut saikulla missään vaiheessa, kun työ ei ole mitään fyysisesti raskasta.
Ei tarvinnut teeskennellä kun raskausmyrkytys uhkasi, ja mies hakkasi minua.
En. Sen sijaan tein enemmän, kuin olisin oikeasti jaksanut tai olisi ollut järkevää.