Lue keskustelun säännöt.
En sovi uuteen työyhteisöön
14.01.2020 |
Aloitin uuden työn pari kuukautta sitten, ja on käynyt selväksi, että minusta ei juuri pidetä työyhteisössä. Ensin luulin sen johtuvan vain yleisestä alkukankeudesta ja sopeutumisen tarpeesta, mutta ei siitä voi enää olla kysymys.
Taitaa vain johtua persoonastani, en varmaan ole kovin helposti lähestyttävä, puhelias avautuja. Se sitten tulkitaan kai niin, että en halua jutella ollenkaan, yhtään mistään. Saa katsoa kauanko jaksan tätä. Ei ainakaan ihan heti ole varaa ottaa karenssia päättämällä työsopimus koeajalla, mutta alan katsella muita töitä. Ehkä heilläkin on samat mietteet, eroon minusta ennen koeajan loppua.
No, ei tästä märehtimällä mihinkään pääse. Se tulee mikä on tullakseen.
Kommentit (12)
Meillä uusi työntekijä koki vastaavaa, hän puhui siitä esimiehelle me, joka "pakotti" sitten tiimin ryhmäytymään uudelleen. Teki ihan hyvää kaikille. Joskus oma pää on niin kiinni töissä, ettei tajua ottaa uutta tyyppiä huomioon ja se näyttää ulospäin siltä, ettei viihtyisi henkilön seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän.
Minäkään en sovi nykyiseen työympäristööni lähinnä siksi, että teen asioita mielestäni oikein, siten, minkä opin entisessä duunissani.
Tsemppiä.
Mistä päättelet että muita ei kiinnosta? Usein tulkitsemme muiden eleitä/ilmeitä ja aikomuksia turhankin negatiiviseen sävyyn.
Varmaan joku naisvaltainen työpaikka. Opettajainhuoneet yms. voivat olla karseita paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai tuosta syystä irtisanouduta, jos kyse ei kuitenkaan ole mistään kiusaamisesta.
Mullakin meni varmaan kolmisen vuotta ennen kuin aloin tuntea kuuluvani työyhteisööni 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet että muita ei kiinnosta? Usein tulkitsemme muiden eleitä/ilmeitä ja aikomuksia turhankin negatiiviseen sävyyn.
No ei se nyt sellaista tietenkään ole, että "kaikki lähtevät, kun tulen kahvihuoneeseen", mutta jotenkin tuntuu, että ensin siellä kuuluu iloinen puheensorina, kun kaikki tuntevat toisensa jo melko hyvin, mutta kun minä uusi tulen sinne, niin aletaan vähän varomaan mistä keskustellaan. On kai se ihan luonnollista, että ei ole samanlainen tuttavallisuus tai luottamus, että minun kuullen ihan mitä tahansa omia asioita haluaisi kertoa, mutta silti siinä tulee vähän sellainen... pökkelömäinen tunnelma?
Ehkä se ajan kanssa paranee. Ja saatan olla liian herkkis, en ole itsekään taas vähään aikaan (4 vuotta) tottunut olemaan uudessa työympäristössä uusien työkavereiden kanssa. En oikein osaa miettiä etukäteen mitään aiheita, joista alkaisin juttelemaan, kun spontaani on minusta parempi. Mutta sitä spontaania ei ole kovin sujuvasti ainakaan vielä tapahtunut.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muut sitten puheliaita? Olen itsekin hiljainen ja joudun vieraiden ihmisten parissa pinnistelemään vähän ja puhumaan enemmän kuin tykkäisin. Löydätkö työpaikalta ketään, jonka kanssa olisi helppo alkaa juttelemaan ja sitä kautta pääsemään työyhteisöön "sisälle"?
Miten esimiehesi suhtautuu sinuun? Arvostaako hän työpanostasi ja -taitojasi? Työtähän sinut on sinne palkattu tekemään, eikä seurustelemaan. Hyvä ja avoin työilmapiiri lisääkin työhyvinvointia ja sitä kautta lisää työtehoa. Siihen hyvään työilmapiiriin kuuluu kuitenkin eilaisten temperamenttien hyväksyminen - myös hiljaisten tai varautuneiden.
En tajua miksei työyhteisössä huomioida jo rekrytointivaiheessa, että miten se uusi henkilö saadaan sisään porukkaan. Meillä on työpaikalla luontaisesti muutamia sellaisia ihmisiä, jotka älyävät ja haluavat napata sen uuden tulokkaan aina tauoille mukaan. Ja sitä jatketaan, kunnes alkaa pärjäilemään. Siitä hyötyvät kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä päättelet että muita ei kiinnosta? Usein tulkitsemme muiden eleitä/ilmeitä ja aikomuksia turhankin negatiiviseen sävyyn.
No ei se nyt sellaista tietenkään ole, että "kaikki lähtevät, kun tulen kahvihuoneeseen", mutta jotenkin tuntuu, että ensin siellä kuuluu iloinen puheensorina, kun kaikki tuntevat toisensa jo melko hyvin, mutta kun minä uusi tulen sinne, niin aletaan vähän varomaan mistä keskustellaan. On kai se ihan luonnollista, että ei ole samanlainen tuttavallisuus tai luottamus, että minun kuullen ihan mitä tahansa omia asioita haluaisi kertoa, mutta silti siinä tulee vähän sellainen... pökkelömäinen tunnelma?
Ehkä se ajan kanssa paranee. Ja saatan olla liian herkkis, en ole itsekään taas vähään aikaan (4 vuotta) tottunut olemaan uudessa työympäristössä uusien työkavereiden kanssa. En oikein osaa miettiä etukäteen mitään aiheita, joista alkaisin juttelemaan, kun spontaani on minusta parempi. Mutta sitä spontaania ei ole kovin sujuvasti ainakaan vielä tapahtunut.
-ap
Kerroit, että et ole helposti lähestyttävä puhelias avautuja. Ei sun tarvitsekaan olla. Olet kuitenkin ollut työpaikassasi vasta vähän aikaa, joten on ihan normaalia, että työkaverisi joutuvat miettimään, mitä sun seurassasi voi puhua ja mitä ei. Ei tässä ole mitään kummallista. Varmasti itsekin puhut vieraiden ihmisten kanssa erilaisista asioista ja eri tavalla kuin tuttujesi kanssa. Kun työkaverisi oppivat tuntemaan sinua vähän paremmin , hekin voivat puhua taas kuten ennenkin miettimättä, oletko paikalla vai et.
Minä en ole sopinut koskaan mihinkään yhteisöön.
Mä en sovi vanhaan työyhteisöön.