Hei sinä pienten lasten äiti, miten olet valmistautunut jos satut kuolemaan lasten ollessa alaikäisiä?

en mitenkään, oletko itse?

Minulla on henkivakuutus. Toivon, ettei lapsia laitettaisi isälleen, jolla haasteita elämänhallinnassa, mutta meillä on yhteishuoltajuus ja se huolettaa, jos sattuisin menehtymään.

Meillä on miehen kanssa henkivakuutukset, joissa edunsaajina puoliso ja lapset. Jos miehen kanssa kummatkin kuoltaisiin yhtä aikaa, lapset saisivat koko potin 300 000 e. Siskon kanssa on myös sovittu, että sellaisessa tilanteessa pidettäision huolta toinen toistemme lapsista.

Varautukaa oikeasti näihin tilanteisiin etukäteen ja sitten vaan toivotte, ettei suunnitelmia tarvitse koskaan toteuttaa.

Ei oikein ole mitään keinoa varautua. En omista mitään, asumme vuokralla. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä joka on Kelan minimi. Siitä ei juurikaan säästellä, varsinkin kun saadaan toimeentulotukea jonka kanssa ei tietenkään edes voi säästää (muuta kuin patjan alle). Jos nyt kuolen, niin lapsi jatkaa elämää sitten isänsä kanssa. Eipä siinä muuta.

Minulla on säästössä sen verran, että hautajaiskulujani ei tarvitse yhteiskunnan pussista pistää ja lapselle jää pieni summa (n. 6000 €).

Toivon, ettei mitään satu seuraavaan kahdeksaan vuoteen.

Jos sattuu, en minä siitä sitten enää tiedä.

Henkivakuutus, joka menee lasten isälle korvaamaan mun siinä tilanteessa loppuvat palkkatulot. Omaisuus on yhteistä eli siitä lapset tietenkin perii omat osansa. Kun sitten mies kuolee, lapset saa rahansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on miehen kanssa henkivakuutukset, joissa edunsaajina puoliso ja lapset. Jos miehen kanssa kummatkin kuoltaisiin yhtä aikaa, lapset saisivat koko potin 300 000 e. Siskon kanssa on myös sovittu, että sellaisessa tilanteessa pidettäision huolta toinen toistemme lapsista.

Varautukaa oikeasti näihin tilanteisiin etukäteen ja sitten vaan toivotte, ettei suunnitelmia tarvitse koskaan toteuttaa.

Tuollaista asiaa lasten hoidosta/huollosta ei voi sopia, mutta se on hyvä laittaa johonkin virallisiin tietoihin toiveena näkyviin.

Meillä on keskinäinen testamentti jolla lapset saa käteistä, me perimme toistemme osuuden sijoitusomaisuudesta jolloin lasten edunvalvontaa ei tarvitse sekoittaa kaikkeen päätöksen tekoon. Minä toivon tuhkauksen ja ripottelun mereen, hautajaisia arkkuineen en.

Meillä on miehen kanssa hyvät henkivakuutukset. Taloudellinen puoli ei tuota huolta.

Mies hoitaa lapsia yhtä paljon kuin minäkin ja pärjää heidän kanssaan mainiosti. Meillä on tuntitolkulla videoita meistä molemmista vanhemmista sekä satoja valokuvia joista voi muistella vanhempia. Olen koittanut olla lapsille läsnä mahdollisimman paljon jättääkseni heille eläviä muistoja itsestäni. Samoin mies omalta osaltaan.

Meillä on vahvat tukiverkot lähellä: isovanhemmat, kummeja, meidän molempien sisarukset. Kauhean surullistahan se olisi jos meistä jompi kumpi tai molemmat menehtyisivät, mutta meillä on asiat niin hyvin järjestyksessä kuin pystyy olemaan siinä tilanteessa.

Lapset lähtevät huostaan, todennäköisesti laitokseen, koska eivät kelpaa millekään perheelle. Jos ex-mies haluaa lapset itselleen, niin lapset lähtevät huostaan kuukauden, parin viiveellä. Toivon eläväni ainakin kymmenen vuotta vielä, että saisin nämä aikuisiksi. 

Lasteni isät saisi homman toimimaan. Ei ne nytkään minua paljon tarvitse kun voivat keskenään asioista sopia. En ole huolissani lasteni tulevaisuudesta kun heillä olisi kuitenkin kaksi välittävää vanhempaa.

Ei oikeastaan mitenkään... Mutta lapset perisivät satoja tuhansia, ja asunto on velaton, joten eivätköhän he pärjäisi isänsä kanssa.

Valitsemalla lapsille hyvän isän. Toki vanhemman menetys on lapselle rankka tilanne mutta mieheni pärjäisi taloudellisesti ja myös muutoin hyvin yksinhuoltajanakin.

Olen valinnut lapselle hyvän isän.

Aiemmin oli henkivakuutus, nykyisin on testamentti (puoliksi lapselle ja isälleen). Näin lapsi saa tarpeeksi ison pesämunan ja mies varallisuutta jonka turvin elättää lapsi.

Jossain tietokoneen nurkalla on kirje lapselle. Pitäisi tehdä uusi, edellinen on pikkulapsiaikana tehty, nyt koululaiselle vois kirjoittaa uuden.