Miksi ystävällisyys ja kohteliaisuus aiheutta halveksuntaa?
Olen peruskohtelias ihminen eli lapsena opetettu käytöstavat. Törmään jatkuvaan halveksuntaan niin oman kumppanin kuin muidenkin osalta. Katsotaan tympeästi, ei tervehditä ja ikäänkuin ylhtäältäpäin katsotaan halveksuen. En minäkään tietysti kaikista tykkää mutta silti pyrin lähellä olevia ihmisiä edes tervehtimään ja olemaan kohtelias.
Jatkuvasti koen että olen jotenkin alempiarvoinen kuin muut heidän käytöksensä takia. Sitten jos joskus olen huonolla tuulella esim. kotona niin miehen pasmat sekoaa täysin eikä siedä mitään sellaista käytöstä mitä esim. hänellä itsellään on eli ärtyisyyttä jne.
Onko ihmiset niin narsistisia vai miksi ihmeessä joku kuvittelee olevansa parempi kuin joku toinen ja osoittaa sen ylhäisellä käytöksellään? Samalla viivalla tässä elämässä kaikki on.
Kommentit (60)
En ymmärrä. Minäkin olen kohtelias, eikä kukaan halveksi. Joskus ihmiset ovat vain omissa ajatuksissaan, eivätkä reagoi samalla tavalla takaisin. Mutta eihän se ole halveksuntaa.
Se aiheuttaa halveksuntaa lähinnä heissä, jotka eivät itse ole erityisen sulavakäytöksisiä tai mukavia ja joita siksi ärsyttää luontevan kohtelias ja ystävällinen ihminen. Hämmästyttävän moni tulkitsee hyväkäytöksisyyden teeskentelyksi, mielistelyksi tai manipuloinniksi. Olen yllättäen törmännyt tähän asenteeseen enemmän yli nelikymppisten keskuudessa kuin esim. parikymppisillä.
Suomalaiset eivät ole kohteliaita nykyään, ainakaan kadulla. Vähän sama kuin nuorena ei osannut vastata kysymykseen: "Onko sinulla uusi takki?" mieluusti vastasin, että ei ole "onhan tämä ollut jo pitkään" tuntui jotenkin omalta vastaukselta.
Ehkei ole totuttu kohteliaisuuteen. Samoin hiljattain "Anteeksi" kun kaupassa jotenkin kiersin rouvaa ja oli ahdasta. Hän jotenkin naurahti. Jossain muualla on tapana sanoa "Eksjuuskme" ja se kuuluu asiaan. Suomalainen ei osaa sanoa kiitosta, jos joku oven avaa.
Monilla ihmisillä vain on todella huonot tavat eikä se johdu sinusta. Kuten tuolla jo sanottuu, niin jotkut voivat myös ymmärtää kohteliaisuuden väärin. Ikävää, että olet saanut taukin miehen, jos ei ole lapsia niin kannattaa miettiä löytäisitkö sinua enemmän arvostavan miehen.
Koska kommunitit toivat sen perinteen NL stä että hyvyys on heikkoutta.
Voidaan hymähdellä jos on liiallista tai tilanteeseen sopimatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla ihmisillä vain on todella huonot tavat eikä se johdu sinusta. Kuten tuolla jo sanottuu, niin jotkut voivat myös ymmärtää kohteliaisuuden väärin. Ikävää, että olet saanut taukin miehen, jos ei ole lapsia niin kannattaa miettiä löytäisitkö sinua enemmän arvostavan miehen.
Miksi minä en näe ikinä huonokäytöksisiä ihmisiä? Miksi heitä ei tule koskaan minun eteeni? Miksi miehenikin on aivan ihana ja kultainen mies?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, aina.
Minäkin ihmettelen näitä vastauksia täällä...
Riippuu kehonkielestä. Todennäköisesti sinulla se on sellaista, että ihmiset saavat sinusta kuvan, että laitat itsesi vapaaehtoisesti heidän alapuolelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla ihmisillä vain on todella huonot tavat eikä se johdu sinusta. Kuten tuolla jo sanottuu, niin jotkut voivat myös ymmärtää kohteliaisuuden väärin. Ikävää, että olet saanut taukin miehen, jos ei ole lapsia niin kannattaa miettiä löytäisitkö sinua enemmän arvostavan miehen.
Miksi minä en näe ikinä huonokäytöksisiä ihmisiä? Miksi heitä ei tule koskaan minun eteeni? Miksi miehenikin on aivan ihana ja kultainen mies?
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, aina.
Ekö ikinä? - Taida olla onnekkaampi kuin tiedostatkaan. Hyvä kysymys on minusa se, etä millaisa käytöstä voi odottaa toisilta. Onko se minun vikani jos joku toinen ei halua vastata tervehdykseeni, vaikka varmasi huomasi sen tai lausua kiitos saadessaan jotain.
Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan "susia", eli paikka lauman hierarkiassa pitää osoittaa aggressiivisuudella ja ystävällinen käytös on heistä heikkouden ja alistumisen merkki, jota he siis halveksivat. Oma kumppanikin voi kokea sinut hiirulaiseksi kun et ole määrätietoinen komentaja.
Ystäväpiirissä ghostaisin ne, jotka tuovat epämukavuutta
TYökeverissa välttelisin heitä jos mahdollista, ollen samalla kuitenkin asiallinen
Kumppanissa ottaisin asian puheeksi ja jos ei puhumalla ratkea, antaisin kenkää
Olen se vähän liian asiakeskeinen työkaveri, joka aina joutuu hyväkäytöksisten ja nauravaisten työkaverien ikeeseen. Siis joka työpaikassa tulen toimeen kaikkien muiden paitsi yhden ihmisen kanssa. Ja mitä mielenkiintoisempaa - minä tulen toimeen hänen kanssaan, mutta hän ei minun.
Kuvio on aina samanlainen: työkaveri on suulas ja nauravainen. Olen häntä kohtaan peruskohtelias, mutta joudun välillä esim keskeyttämään hänet voidakseni palata töiden pariin.
Työkaveri alkaa naureskella ääneen, kuinka huono työntekijä on ja alkaa piilottaa työpisteelleni iloisia viestejä ja vitsejä. Ajattelen, että onpas mukava ja itsensä hyväksyvä tyyppi. Jatkamme työkaveruutta entiseen tapaan.
Tässä vaiheessa alan saada inhottavia sivukommentteja. "Jos et viihdy meidän työpaikalla niin olet vapaa lähtemään." "Tee jotain piristävää joskus, älä möllötä koko aikaa!" "On ihan oma moka jos et viihdy meillä, yrittäisit edes!"
Hämmästyttävintä on, että olen oikeasti viihtynyt näissä paikoissa! Jopa kehunut ilmapiiriä ja työkavereita heille itselleen! Mutta tuo jatkuva valittaminen ja huomauttelu latistavat työn iloni aika tehokkaasti :( Olen ihan normaali työntekijä, jolla on perhe, harrastuksia ja kavereita.
Jokin minussa saa tietyn ihmistyypin repeämään liitoksistaan.
Ehkä tällä ihmistyypillä on poikkeuksellisen suuri tarve tuntea olonsa hyväksytyksi ja huomatuksi, ja työpaikalla työn valitseminen heidän seuransa sijasta koetaan loukkaavana? Ja että neutraali ilme on heidän mielestään jo "liian negatiivinen"?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kehonkielestä. Todennäköisesti sinulla se on sellaista, että ihmiset saavat sinusta kuvan, että laitat itsesi vapaaehtoisesti heidän alapuolelleen.
Mitä helskuttia minä just luin.
Ei ristus.
Voi olla ap, että tulkitset helposti toisten käytöksen alentavaksi itseäsi kohtaan, vaikkeivat sitä itse sellaiseksi tarkoita. Usein projisoimme muihin omia tunteitamme.
En muuten oikein ymmärrä, miksi kaikki kohtelisivat sinua noin. Mieti lapsuudenkokemuksiasi, kumpuaako sieltä tällaisia omia kokemuksia, jotka kuljetat mukanasi myös aikuisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä näet halveksuntaa muissa, todennäköisesti halveksut muita tiedostamatta sitä itse. Minä olin tällainen eli ajattelin että kaikki halveksivat minua, vaikka ongelma oli siinä, että minä halveksin kaikkia.
Näin se on usein huonoitsetuntoisilla ihmisillä. Heille kaikki muut ovat uhka ja kaikki muut ajattelevat heistä jotain, yleensä pahaa. Oikeasti aika harvalla on aikaa ja mielenkiintoa ajatella kenestäkään yhtään mitään.
Jos joku ei tervehdi, niin ehkä hänellä oli juuri silloin muitakin ajattelemista ja koko tervehdys meni ohi. Jos joku ei kiitä, niin sama juttu. Ainakaan minä en huomaa pahoittaa mieltäni tuollaisista asioista yhtään.
Sitten se ap:n mies. Hän on eri juttu taas kuin "kaikki muut". Jos ap ei pärjää miehensä kanssa ja mies on epäystävällinen, niin silloin ap miettii toisenlaista vaihtoehtoa elämäänsä, vaikka sitten eroa. Turha siinä on jäädä tuleen makaamaan, vaan tulee ihan itse poistaa ongelma elämästään. Jos ei sitä tee, niin ei voi valittaa.
Täällä toinen, joka ei enää jaksa huonosti käyttäytyviä ihmisiä Suomessa. Ja kyllä, ongelma koskee meitä suomalaisia ja erottaa meidät selkeästi länsieueooppalaisista. Varsinkin, jos joku tukkii kulkuväylän eikä huomaa siirtyä ja sanot "anteeksi" jne. saat usein pahoja katseita. Olen myös huomannut, että suuriin ikäluokkiin kuuluvissa naisissa on sellaisia, jotka eivät tällaisissa tilanteissa kertakaikkiaan siirry pois kulkuväylältä, vaan sanovat esim. "joooo'o" eivätkä hievahda senttiäkään. Hämmentävää
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kehonkielestä. Todennäköisesti sinulla se on sellaista, että ihmiset saavat sinusta kuvan, että laitat itsesi vapaaehtoisesti heidän alapuolelleen.
Niin, ihmisissä on niitä, jotka pyrkivät kohtelemaan toisia huonosti aina kun vain kokevat niin tehdä. Korppikotkat keskuudessamme.
Mutta toivoa on. On kerrottu, että mukavuus on nyt tavoiteltavaa. Uskotaan niin, täällä Suomessakin.
Mutta on Suomessa paljon aidosti kivoja ihmisiä. Onni sen, jonka piirit koostuvat suureksi osaksi mukavista lämpimistä ihmisistä. Väittäisin, että mukavuus kulkee aika tavalla suvuissakin.
Tuntuu että Suomessa todellakin pitää vain epäkohteliaasti punkea ihmisten ohi ja kauppajonossa tökkiä muita ihmisiä ostoskärryillä takaapäin
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät ole kohteliaita nykyään, ainakaan kadulla. Vähän sama kuin nuorena ei osannut vastata kysymykseen: "Onko sinulla uusi takki?" mieluusti vastasin, että ei ole "onhan tämä ollut jo pitkään" tuntui jotenkin omalta vastaukselta.
Ehkei ole totuttu kohteliaisuuteen. Samoin hiljattain "Anteeksi" kun kaupassa jotenkin kiersin rouvaa ja oli ahdasta. Hän jotenkin naurahti. Jossain muualla on tapana sanoa "Eksjuuskme" ja se kuuluu asiaan. Suomalainen ei osaa sanoa kiitosta, jos joku oven avaa.
On sinulla murheet, jos joku "jotenkin naurahtaa" kun tönit häntä ja pyydät anteeksi. Ja ei missään muualla tönäisty sano mitään "eksjuuskmeetä"... Voi tsiisus teitä mielensä pahoittajia, olette naurettavan noloja.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että Suomessa todellakin pitää vain epäkohteliaasti punkea ihmisten ohi ja kauppajonossa tökkiä muita ihmisiä ostoskärryillä takaapäin
Tuntuuko sinusta niin? Tuntuuko sinusta siltä, että vanne kiristää päätäsi?
Siis miten tää ilmenee? Moikkaatko tuntemattomia vai mitä tarkoitat?
En ainakaan itse koe halveksuntaa kohteliaasta käyttäytymisestä.