Miksi ystävällisyys ja kohteliaisuus aiheutta halveksuntaa?
Olen peruskohtelias ihminen eli lapsena opetettu käytöstavat. Törmään jatkuvaan halveksuntaan niin oman kumppanin kuin muidenkin osalta. Katsotaan tympeästi, ei tervehditä ja ikäänkuin ylhtäältäpäin katsotaan halveksuen. En minäkään tietysti kaikista tykkää mutta silti pyrin lähellä olevia ihmisiä edes tervehtimään ja olemaan kohtelias.
Jatkuvasti koen että olen jotenkin alempiarvoinen kuin muut heidän käytöksensä takia. Sitten jos joskus olen huonolla tuulella esim. kotona niin miehen pasmat sekoaa täysin eikä siedä mitään sellaista käytöstä mitä esim. hänellä itsellään on eli ärtyisyyttä jne.
Onko ihmiset niin narsistisia vai miksi ihmeessä joku kuvittelee olevansa parempi kuin joku toinen ja osoittaa sen ylhäisellä käytöksellään? Samalla viivalla tässä elämässä kaikki on.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkäyttäytyvä ihminen käyttäytyy aina hyvin, riippumatta siitä miten muut reagoi.
Tämä lause ei pidä mielestäni paikkaansa ollenkaan. Olen nähnyt liikaa tämän viljelyä ilman lisäselvittelyä.
Kyllä hyväkäytöksisellä kiltilläkin voi ja saa palaa hermot töykeisiin ihmisiin.
Tarkoitin vaan hyvää käytöstä ohimenevissä tilanteissa. Esim kaupan kassalla, naapurien moikkaaminen, työkaverit. Nopea ystävällinen tervehdys vieraille ja puolitutuille.
Muuten pitää olla jämäkkä. Voi olla sekä luja että lempeä samaan aikaan. Kuspäiden kohdalla vaan luja ja poistua paikalta. Feidata elämästä kokonaan.
Narsistisesti häiriintyneet yrittää kiusaamalla saada toiset käyttäytymään huonosti. Ilmiön voi kuitenkin oppia tunnistamaan, eikä tietenkään pidä mennä mukaan siihen pimeään.
Seinäjoella, kaupan kassajonossa, takaa tuli aivan siististi pukeutunut pariskunta. Mies sanoi VÄISTÄ. Tässä on varmasti alueellisia eroja mutta noista huomaa, miten yksittäisillä sanoilla ja hetkillä on suuri vaikutus.
Jotkut näkevät ilkeyttä kaikkialla. Kerran kävi niin, että joku avasi minulle oven, kun kannoin painavia kauppakasseja. Yllätyin tästä kohteliaasta eleestä, ja kun sanoin kiitos, ääneni olikin käheä ja hiljainen, ja hukkui ympäristön ääniin, eikä tämä auttaja kuullut sitä. Tympääntyneenä ”kiittämättömyydestäni”, tämä kohteliaisuuden perikuva huusi perääni ivallisesti ja kovaa että ” KIiTOS vaan!” Olisi vaan jättänyt sen oven sitten avaamatta kokonaan, koska tuosta vasta paha mieli tulikin.. vaikka minä se ilmeisesti olin muka tapahtuman pahis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkäyttäytyvä ihminen käyttäytyy aina hyvin, riippumatta siitä miten muut reagoi.
Tämä lause ei pidä mielestäni paikkaansa ollenkaan. Olen nähnyt liikaa tämän viljelyä ilman lisäselvittelyä.
Kyllä hyväkäytöksisellä kiltilläkin voi ja saa palaa hermot töykeisiin ihmisiin.
Missä te törmäätte näihin töykeisiin ihmisiin? Olen yli nelikymppinen nainen ja eteeni osuu hyvin hyvin harvoin töykeitä ihmisiä. En edes muista koska niin olisi viimeksi tapahtunut.
Autoillessa näkee joskus tylsimyksiä, mutta mitä väliä, jos he eivät aiheuta muita kuin pikaista ärsytystä? Kaupoissa ja muualla saan yleensä hyvää tai erittäin hyvää palvelua. Olen yrittäjä ja hyvä työssäni, joten siinäkin saan vain hyvää.
Kotona joskus teinit saattavat olla hieman pahalla tuulella, mutta pääsääntöisesti hekin ovat asiallisia ja mukavia. Sama juttu miehen kanssa, hänkään ei ole minulle ikinä töykeä tai vihamielinen ja sellaista käytöstä en edes hyväksyisi. Ystäväni ovat ystäviäni ja tottakai heidän kanssaan on mukavaa.
Missä siis kohtaatte töykeitä ihmisiä?
Oletan, että nämä ihmiset tulkitsevat muiden eleitä jotenkin erityisen negatiivisesti. Esimerkiksi tervehdys ilman selkeää hymyä on jäykkää ja kylmää (pieni hymy ei riitä ja hymyttömyys on jo törkeää). Pelkkä kiitos ei riitä, vaan samalla pitää hymyillä selkeästi ja lausua jokin pikkukehu kiitoksen "lisukkeeksi". Ja niin edelleen.
Äitini on tällainen ja itse olen joutunut opettelemaan tällaisen vuolaan "perus"kohteliaisuuden tietoisesti. En edes näe käyttäytymisessä kaikkia niitä sävyjä, joihin äitini voi ihastua tai vihastua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä samaa. Olen erittäin kohtelias ihminen, Suomessa asunnut 10 vuotta, toisesta EU:n maasta tullut. Koen jotenkin, että minua ravintoloissa ja kaupoissa jatkuvasti palvellaan huonosti, koska pyydän liian nätisti ja en suutu heti kaikesta. Esim. jos jonkun tiedon hakeminen kestää ja työntekijä pyytää anteeksi, sanon, että ei ole mitään kiirettä. Sen jälkeen kuitenkin saan tosi ala-arvoista palvelua. Onko niin, että minun käytöstä tulkitaan jonkinlaiseksi heikkoudeksi?
Sanoisin, että olet liian hiirimäinen ja nöyristelevä ja huomaamaton tyyppi, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Olet joillekin ihmisille vain ilmaa, et yhtään enempää.
Olen asunut monta vuotta aikuisena ulkomailla ja olen saanut joka paikassa aina hyvää palvelua. En ole saanut milloinkaan mitään ala-arvoista palvelua ja tuskinpa saankaan. Olen ihminen, jota ei sivuuteta helposti, vaan olen läsnä ja katson silmiin. En luimistele ja nöyristele ikinä.
Itseä työpaikalla ottaa päähän, kun ihmiset ei tervehdi takaisin, eivätkä tosiaankaan ole mitään "ylempiä toimihenkilöitä", vaan perusduunareita. Mulla puoli vuotta koeaikaa pian täynnä, sitä ennen häivyn koko paikasta (duuni jo tiedossa), eikä tule ikävä!
Vierailija kirjoitti:
Seinäjoella, kaupan kassajonossa, takaa tuli aivan siististi pukeutunut pariskunta. Mies sanoi VÄISTÄ. Tässä on varmasti alueellisia eroja mutta noista huomaa, miten yksittäisillä sanoilla ja hetkillä on suuri vaikutus.
Ja sinähän sitten luikahdit edestä kuin hiirulainen? Vikisit vaan mennessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Itseä työpaikalla ottaa päähän, kun ihmiset ei tervehdi takaisin, eivätkä tosiaankaan ole mitään "ylempiä toimihenkilöitä", vaan perusduunareita. Mulla puoli vuotta koeaikaa pian täynnä, sitä ennen häivyn koko paikasta (duuni jo tiedossa), eikä tule ikävä!
Olin nuorena ison kansainvälisen firman aulassa töissä ja minua tervehtivät niin johtoportaan tyypit kuin ihan tavalliset rivityöntekijätkin. Tietenkin.
Huono itsetunto, tyhmyys, vähäinen elämän kokemus, junttimaisuus ja kateus teettää sellasta halveksuvaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Seinäjoella, kaupan kassajonossa, takaa tuli aivan siististi pukeutunut pariskunta. Mies sanoi VÄISTÄ. Tässä on varmasti alueellisia eroja mutta noista huomaa, miten yksittäisillä sanoilla ja hetkillä on suuri vaikutus.
Tyypillinen eteläpohjalainen wannabe-kovis. Jos olisit rähähtänyt jotain samalla äänensävyllä takaisin, niin olisi vetänyt kasvihuoneellisen herneitä nenään ja lähtenyt känisten karkuun. Ne on machon kuorensa alla todella herkkähipiäisiä mamman kultapossuja.
Hienovaraisuus ja hienotunteisuus ovat paljon vahvempia arvoja monessa muussa maassa. Tämä taitaa selittyä parhaiten maamme syrjäisellä sijainnilla ja hyvin samanarvoisella historialla, jossa talonpoikaa suurempia herroja oli hyvin vähän suhteutettuna väestön määrään.
Olen töissä (ja muutenkin) kohtelias ja mukava työkavereille ja asiakkaille. Työkaverit pitää minua tämän takia vissiin vähän yksinkertaisena kun en koko ajan puhu pahaa muista selän takana. Ehkä sitten olenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä (ja muutenkin) kohtelias ja mukava työkavereille ja asiakkaille. Työkaverit pitää minua tämän takia vissiin vähän yksinkertaisena kun en koko ajan puhu pahaa muista selän takana. Ehkä sitten olenkin.
Vissiin vissiin vissiin. Ehkä todellakin olet hieman yksinkertainen, mutta heitäkin tarvitsee.
Eniten ihmetyttää se, että miksi hyviä käytöstapoja edes opetetaan jos kohteliasta ihmistä pidetään heikkona? Mä olen kotelias vain mikäli mua kohtaan ollaan. En tervehdi naapureita, paitsi niitä jotka tervehtii minua ensin. Kaupassa jos pitää kysyä neuvoa niin jätän sen "anteeksi" pois kysymyksestä ja kysyn suoraan että "missä teillä on tuote x" ja vastauksen saatuani lähden pois sanomatta kiitos.
Mua alettiin yhdessä paikassa kiusaamaan kun sanoin jollekin samankastiselle duunarille "moi". Nykyään oon varautunut enkä kerro itsestäni töissä liikaa mitään. Moikkaan myös joitain mutten kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen sitä samaa. Olen erittäin kohtelias ihminen, Suomessa asunnut 10 vuotta, toisesta EU:n maasta tullut. Koen jotenkin, että minua ravintoloissa ja kaupoissa jatkuvasti palvellaan huonosti, koska pyydän liian nätisti ja en suutu heti kaikesta. Esim. jos jonkun tiedon hakeminen kestää ja työntekijä pyytää anteeksi, sanon, että ei ole mitään kiirettä. Sen jälkeen kuitenkin saan tosi ala-arvoista palvelua. Onko niin, että minun käytöstä tulkitaan jonkinlaiseksi heikkoudeksi?
Sama kokemus, asunut ulkomailla ja palatessa suomalaisten tylyys iski vasten kasvoja.
Outoa. En minä ole kohdannut vastaavaa. Useimmiten ihmiset ovat kohteliaita. Jopa Hesassa käydessä (en asu siellä) MIES* piti minulle ovea auki! Useammin kuin kerran! (Ja minä myös - naisille sekä miehille, olen nainen.)
* sarkasmia koska av-palstan mukaan naisille ei enää saa avata ovea, raivostuvat muuten ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkäyttäytyvä ihminen käyttäytyy aina hyvin, riippumatta siitä miten muut reagoi.
Tämä lause ei pidä mielestäni paikkaansa ollenkaan. Olen nähnyt liikaa tämän viljelyä ilman lisäselvittelyä.
Kyllä hyväkäytöksisellä kiltilläkin voi ja saa palaa hermot töykeisiin ihmisiin.
Jostain syystä kuitenkin sitten kun sen harvinaisen kerran sillä hyväkäytöksisellä kiltillä käpy kärvähtää (aiheestakin), se onkin sitten muiden mielestä jotain ihan kamalaa. Hyi kauheeta, kuin se nyt tolleen huonosti käyttäytyy, on sillä varmaan jotain mt-ongelmia tai jotain.
Sitten samaan aikaan jatkuvasti epäkohteliaat törkimykset vaan mennä porskuttaa kun nehän on vaan räväköitä/temperamenttisia/persoonallisia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvinkäyttäytyvä ihminen käyttäytyy aina hyvin, riippumatta siitä miten muut reagoi.
Tämä lause ei pidä mielestäni paikkaansa ollenkaan. Olen nähnyt liikaa tämän viljelyä ilman lisäselvittelyä.
Kyllä hyväkäytöksisellä kiltilläkin voi ja saa palaa hermot töykeisiin ihmisiin.
Missä te törmäätte näihin töykeisiin ihmisiin? Olen yli nelikymppinen nainen ja eteeni osuu hyvin hyvin harvoin töykeitä ihmisiä. En edes muista koska niin olisi viimeksi tapahtunut.
Autoillessa näkee joskus tylsimyksiä, mutta mitä väliä, jos he eivät aiheuta muita kuin pikaista ärsytystä? Kaupoissa ja muualla saan yleensä hyvää tai erittäin hyvää palvelua. Olen yrittäjä ja hyvä työssäni, joten siinäkin saan vain hyvää.
Kotona joskus teinit saattavat olla hieman pahalla tuulella, mutta pääsääntöisesti hekin ovat asiallisia ja mukavia. Sama juttu miehen kanssa, hänkään ei ole minulle ikinä töykeä tai vihamielinen ja sellaista käytöstä en edes hyväksyisi. Ystäväni ovat ystäviäni ja tottakai heidän kanssaan on mukavaa.
Missä siis kohtaatte töykeitä ihmisiä?
Oletan, että nämä ihmiset tulkitsevat muiden eleitä jotenkin erityisen negatiivisesti. Esimerkiksi tervehdys ilman selkeää hymyä on jäykkää ja kylmää (pieni hymy ei riitä ja hymyttömyys on jo törkeää). Pelkkä kiitos ei riitä, vaan samalla pitää hymyillä selkeästi ja lausua jokin pikkukehu kiitoksen "lisukkeeksi". Ja niin edelleen.
Äitini on tällainen ja itse olen joutunut opettelemaan tällaisen vuolaan "perus"kohteliaisuuden tietoisesti. En edes näe käyttäytymisessä kaikkia niitä sävyjä, joihin äitini voi ihastua tai vihastua.
Joskus varmaan näinkin ^ mutta usein myös tuntuu että monikaan ei juuri havainnoi ympäristöään ja kanssaihmisiään, saati heidän eletään ja ilmeitään tarkemmin. Silloin on helppo ihmetellä että missä muka on töykeitä ihmisiä, en mä vaan ole huomannut. Niin, kun et tosiaan kiinnitä muihin niin paljoa huomiota kuin sitten joku muu kiinnittääkin.
Ja nyt tähänkin varmaan joku tulee kommentoimaan että no mitä kiinnittää niin paljon huomiota muihin, keskity itseesi äläkä pällistele muiden tekemisiä niin paljon. Se vaan meinaa olla vähän vaikeaa on kun pienestä pitäen opetettu että muiden huomioon ottaminen on hyve niin tuollainen tulee suoraan selkärangasta ilman sen kummempaa tietoista toimintaa. Nykymaailmassa oletkin sitten kummajainen kun yrität huomioida muutkin :D
Missä te törmäätte näihin töykeisiin ihmisiin? Olen yli nelikymppinen nainen ja eteeni osuu hyvin hyvin harvoin töykeitä ihmisiä. En edes muista koska niin olisi viimeksi tapahtunut.
Autoillessa näkee joskus tylsimyksiä, mutta mitä väliä, jos he eivät aiheuta muita kuin pikaista ärsytystä? Kaupoissa ja muualla saan yleensä hyvää tai erittäin hyvää palvelua. Olen yrittäjä ja hyvä työssäni, joten siinäkin saan vain hyvää.
Kotona joskus teinit saattavat olla hieman pahalla tuulella, mutta pääsääntöisesti hekin ovat asiallisia ja mukavia. Sama juttu miehen kanssa, hänkään ei ole minulle ikinä töykeä tai vihamielinen ja sellaista käytöstä en edes hyväksyisi. Ystäväni ovat ystäviäni ja tottakai heidän kanssaan on mukavaa.
Missä siis kohtaatte töykeitä ihmisiä?