Mitä loukkaavaa / nöyryttäävää vanhempasi ovat sanoneet sinulle? Oletko antanut anteeksi?

Toinen oli ammatinvalintaongelmat " ei susta sitä eikä tätä tule" . Opiskelen sellaista alaa, johon en äitini mielestä sopinut ollenkaan. Tosin ei ole kommentoinut mitenkään tulevaa ammattiani. En muista isäni sanoneen mitään vastaavaa, vaikkei hänkään mikään fiksun kasvattamisen ihme ollutkaan.

Äiti myönteli kaikkea mitä suunnittelin ammatiksekseni, että kyllä sä pääset, tottakai jokapaikkaan, hän tietää ja lupaa. YHTÄÄN EI AJATELLUT ETTÄ JOS HEITIN ETTÄ ALANPAS AIVOKIRURGIKSI, että mun todistuksella ei sellaiseen ikinä olisi mahdollisuuksia. Eipä se juuri mun koulunkäynnistä ollut perillä, sanoi aina että luottaa muhun että olen fiksu... heh. Olen tilittänyt siitä että olisin varmaan saattanut pärjätäkin jos vanhemmat olisivat huolehtineet että onko läksyt tehty tai kokeisiin luettu.

koska meillä ei ole yhteistä harrastusta. Kummasti olemme olleet jo 20 vuotta yhdessä ja olemme edelleen erittäin rakastuneita=)



Ilmoittaessani toisesta raskaudesta viikolla 5 (jouluna), isäni totesi " ai, no ei se nyt sitten vielä ole varmaa" . Se siitä ilosanomasta...



Onhan noita. Mitään kivaa ei tee mieli hänelle ilmoittaa, sillä aina hän kääntää kaiken huonoksi. Toisaalta hän kuitenkin haluaa olla vahvasti tukena ja mukana elämässämme, joten annan hänelle anteeksi hänen puheensa.

Olet kyllä niin tyhmä ettet ikinä korttia saa. Sainpas,äidillä ei ole.

Olin 15.

Sairastin 16v bulimiian ja anoreksiaan ja tähän asti kamppailen, olen 33v. En ikinä unohda sitä.

mm. Isä kysyi minulta kun sain ensimmäisen työpaikkani opintojen jälkeen, että eikö ollut muita hakijoita? Isä on kiltti, rauhallinen ja sovinisti viimeiseen hengenvetoon.



Äiti on mm. pohtinut minulle, että sisarelleni pitäisi varmaan palkata synnytykseen yksityislääkäri kun oli niin huolissaan siskoni selviämisestä. Minä olen kuulemma niin paljon vahvempaa tekoa. Ollaan kaksoset - sama ikä, koko, paino jne... Äiti ei varmaan edes tiedä (kun ei koskaan ole kysynyt) millainen minun synnytykseni oli kun istukka piti irrottaa leikkaussalissa. Äitini nuoruuden aikaan siinä oli mennyt henki.

oot tosi pahassa kusessa kun muutat pois kotoa, enkä oo enää auttamassa sua, oot tosi avuton, susta ei tuu kuitenkaan edes ylioppilasta (tässä vaiheessa kirjotukset jo menossa, läpimenon ois estänyt korkeintaan se, et oisin kuollut kesken...), älä luule itestäs liikoja (haen oikikseen), kukaan muu kuin minä ei rakasta sinua jne jne.



JOstain syystä masennuin kun olin 11v ja kävin terapiassa 13vuotiaasta 19v asti...



-HZ

Koulusta tulin kerran ja kerroin aidilleni,etta joku oli minua kiusannut,johon aitini vastasi." Kantelupukki se kaakattaa......" !



Ja toinen kun menin hyvastelemaan aitini,koska olimme muuttamassa ulkomaille,sanoi vain etta," tuleehan niita lapsen lapsia lisaa sitten" . tarkoittaen etta veljeni ja siskoni sitten tekevat!



No tulihan niita ja tulee edelleen,mutta menetti nelja!

Olet ihan mukava tyttö noin rumaksi olennoksi. Kun olin lähdössä treffeille hän kysyi onko sillä miehellä joku läskipakkomielle.

ja tämän minä kuulen aina, kun äitini tulee kylään... Joskus se satutti, mutta nyt kuittaan sen nauraen.

Äitini siivosi joitain vuosia ammatikseen ja meillä kotona pestiin lattiat 7 krt viikossa ;)

Mä myönnän kyllä, etten osaa siivota läheskään yhtä hyvin ja tehokkaasti kuin äitini, mutta ihan siisti koti meillä on.

Nykyään äitini sanookin vain, että meillä ei ole paskaista, mutta meillä on sekaista ;) Äitini mielestä ei ole siistiä, jos keittiön pöydällä on lehtipino ;)

" Ei sinusta tule ikinä ylioppilasta"

" Et saa ikinä itsellesi ammattia"



Ja noiden kommenttien jälkeen kouluttamaton äitini on jaksanut ylpeillä lakkiaisissa ja kehuskella suvulle kuinka tytär on maisteri.. Todella ärsyttävää kun ensin linttaa ja sitten polleilee kun minä olen saavuttanutkin jotain.

Että mun mies on liian hyvä mulle ilman että edes silloin tunsi miestäni sen lähemmin!

Ajattelin millainen spurgu mulle sitten olisi sopiva!!!

tätä syyllisyyttä kannan vieläkin, se on mielestäni työnarkomaniani takana. Kun raadan töissä minulla on oikeus olla olemassa, muuten en ole siitä varma.

mutta olen pahoillani ja todella vihainen että teille on sanottu noin. Se jonka pitäisi rakastaa ja kannustaa elämässä eteenpäin, potkiikin eniten päähän.

En halua provosoida ketään, mutta ihan hirveitä asioita on äitit ja isit suustaan päästäneet. Muistakaa ettei noita juttuja kannata kantaa mukana. Ne voi ja pitää jättää omaan arvoonsa. Vanhemmilla itsellään ollut huono itsetunto tms kun noin on pitänyt omaa lastaan haukkua.



Isien pahat teot perityy kolmanteen ja neljänteen polveen... Siis älkää vaan jatkako typeryyksiä. Aikuiselle ne on vaan sanoja, mutta lapsi rakentaa niistä sanoista itselleen minäkuvan ja itsetunnon.



Voimia!

pieni tyttö ollessani neulonut minulle todella kauniin norjalaistyylisen villapuseron. Keväällä lähdin tyttökaverini kanssa tivoliin. Sovittiin, että kumpikin laittaa villapuserot päälle. Lähtiessäni kävin moikkaamassa äidille, että lähden. Vastaukseksi sain pitkän katseen ja kommentin " aiotko laittaa tuon villapuseron päällesi, vain huorat kulkevat villapuserossa..." Siinä jäi tivoliin meno menemättä.



Pianon soitto oli yhtä huutamista ja äiti hakkasi vieressä " tahtia" . 10 vuotta soitin pianoa, enkä edennut Aaron 3 pidemmälle. 15 -vuotiaana " sain" luvan lopettaa pianon soiton ,enkä ole sen jälkeen sormellanikaan pianoon koskenut.



Että näin...

Mikä ihme siinä mahtaa olla niin tärkeää että onko sängyn alla pölyä vai ei, varsinkaan kun kenelläkään ei ole edes astmaa. Joka päivä saan kuulla miten sotkuinen olen, ja miten asunnossa haisee (ei muuten haise ainakaan kenenkään muun mielestä, kysytty on puolueettomilta tahoilta).

Kuulemma kaikkien kanssa ei vaan voi tulla niin hyin juttuun :/

Toivottavasti olette itse kannustavia lapsillenne.

Tuntuu pahalta tuollainen, lapsi ja etenkin nuori on niin herkkä ja haavoittuva.

23