Mitä loukkaavaa / nöyryttäävää vanhempasi ovat sanoneet sinulle? Oletko antanut anteeksi?

äitini sanoi minulle, ettei nuorella tytöllä saisi olla vatsamakkaroita. Sanoi myös kerran, että inhoaa minua ja katuu että sai minut. Et semmosta vaan, oli kyllä lievässä humalassa. Mutta ei se silti hyvältä tuntunut.

niitähän on paljon. Milloin häpeävät minua tai tekemisiäni, koskaan en ole mitään oikein heidän mielestän tehnyt.

Esimerkkejä nyt esim kun erosin niin lasten elämä on sitten pilalla ja että en saa pidettyä miestä.

Eivät kyllä koskaan mitätöineet minua vaan aina kannustivat tyyliin: sinä pystyt mihin vaan jos vaan haluat.

Hänellä siis paikat pullollaan pölyttömiä pikkuesineitä ja koristeita. Mun koti on aika selkeää " skandinaavista tyyliä" , eli paljon paljasta vaaleaa pintaa. Aina kun äiti käy ,meillä, hänellä on pakkomielle siivota, koska se on meillä niin helppoa =). Toisinaan rasittaa, toisinaan ei. Tiedän että meillä on aina siistiä jopa ilman äitiä =)

Mua on mollattu lapsesta asti ja työtöntä luuseriveljeäni taas ylistetään edelleen maasta taivaaseen.

Tässä tänä talvena oli erään lähisukulaisen syntymäpäivät, kuulin niistä jälkeenpäin juhlakalulta, joka harmitteli kun ei oltu päästy paikalle. Sanoin etten ollut kuullut koko juhlista, että tottakai olisi tultu. Oli kuulemma laittanut kutsukortin äitini mukaan kun vanhempani olivat siellä käyneet. Kun kysyin asiaa äidiltäni hän vain sanoi että ajatteli että on rauhallisempaa juhlissa kun meidän lapset ei ole paikalla... Onhan näitä, mutta ei tähän koskaan oikein totu.

Asiaan kuuluu, että tämä oli ensimmäinen poikaystäväni enkä ollut koskaan ollut kenenkään kanssa " silleen" . Olin 19v :(.

ammattivaihtoehtoihin. Koulu oli sujunut erinomaisesti, mutta hän tyrmäsi kaikki ammattivaihtoehdot. Oikein erityisen painokkaasti vastusti haaveammattiani :(

Ajoin pahan kolarin, kun olin juuri saanut ajokortin. Niin äitini kysyi ensimmäiseksi että olitko kännissä.



Onneksi poliisit sattuivat kolaripaikalle, ja puhalluttivat, niin oli varmat näytöt. Monet pikku asiat ovat jääneet kaivelemaan.

Eräs äidin ystävä sanoi mulle murkkuna, että on susta ihminen tullut vaikka olit sellanen rääpäle.

Monet kerrat sanottu etten pärjää siksi kun sitä ja tätä.

Olen huono äiti kun pidin pääni murkkuikäisen tahtoa vastaan.

Ja paljon muuta vähättelyä, ei ole pidetty juhlia vaikka vuotta nuoremmalle on pidetty rippijuhlat ja isot ylioppilasjuhlat.

Ei maksettu opiskeluja vaikka sisarta autetaan vieläkin (31v.).

Häissäni äiti näytti oikeen hapanta naamaa vierailleni koko ajan eikä seurustellut kenenkään kanssa kun ei saanut vaikuttaa siihen ketä kutsuttiin.

Nyt mulla on 4, että lällällää vaan mutsi!

Äitini mielestä olen itsekäs kun en jatkuvasti kulje hänen tykönänsä vaikka matkaa on 500 kilometriä ja minulla on monta lasta.

En yksinkertaisesti jaksa kulkea.

Tosi loukkaavaa.