Jos joku tuntee maailmanahdistusta/ilmastoahdistusta niin onko hän aina väistämättä empaatikko?
Kaikkialla paasaataan sitä miten on maailmanlaajuista epätasa-arvoa, kuivuutta, sotaa, metsäpaloja, ilmastonmuutosta,... ja paasataan sitä kuinka paljon viattomia uhreja noista kamalista asioista koituu. No, jotkut ihmiset ahdistuvat noista uutisista vaikka heillä itsellään on kaikki hyvin. Onko tuollainen maailmanahdistuja aina väistämättä empaatikko?
-
Arvelen että joku sosiopaattinen/narsistinen ihminen ei ahdistuisi, koska hän välittää vain itsestään. Häntä ei harmita se jos miljardi ihmistä jossakin kärsii, kunhan hän itse ei kärsi. Joten maailmanahdistuja on siis aina sosiopaatin vastakohta eli empaatikko?
Jos joku maailmanahdistuu niin johtuuko se siitä että hän ihan tunnetasolla ottaa raskaasti sen kun muille käy pahasti, hän kantaa sisällään kärsimystä muiden puolesta, muiden vaikeudet koituvat hänen emotionaaliseksi taakakseen? Ja juuri tuolla laillahan empaatikkoja aina kuvaillaan, vai?
Kommentit (3)
Itsekukin ahdistuu tavallaan, esimerkiksi teiniangstikot kokevat voimattomuutta tulevaisuutensa vuoksi, empatiaa siinä on vain silmänlumeena.
Sosiopaatteja ei kiinnosta ilmastonmuutos pätkääkään.
Empaatikoilla ilmastonmuutos menee pahasti tunteisiin ja he ahdistuvat.
Terveillä ihmisillä ilmastonmuutos ei mene tunteisiin vaan he suhtautuvat asiaan järjellä ja kenties päättävät että jotain täytyy tehdä.
Narsistit näkevät ilmastonmuutoksessa tavan rikastua kun he keksivät jonkin tavan vetää höplästä naiiveja ilmastoahdistuneita surkimuksia. Aloittavat vaikkapa ilmastonmuutoksen vastaisia "hyväntekeväisyyksiä" joihin ihmiset lahjoittavat rahaa ja narsistit pitävät rahat itsellään.