Jessus mikä äitiyden tähtihetki..

Onnittelut. Lapsesi on löytänyt myötätunnon kyvyn. 

Leiki hänen kanssaan hieman ja sitten on hymy naamalla. Oma päiväkotilainen kertoo joka päivä että hän ei ikinä leiki minun kanssa kun tomerasti vaadin lelujen siivoamista. Onneksi ymmärrän että vanhemmuus ei ole sitä että on aina lapsen hyvä kaveri vaan myös vanhempi joka laittaa rajat ja luo säännöt. Näin myös lapsi kokee turvallisuutta vahvan auktoriteetin läsnä ollessa ja on valmis turvautumaan minuun. Nukkumaan mennessä kiukuttelut on jo unohtunut kun pestään hampaat ja luetaan kirjaa. Pinnaa se kyllä usein vaatii, sen myönnän.

Vierailija kirjoitti:

Leiki hänen kanssaan hieman ja sitten on hymy naamalla. Oma päiväkotilainen kertoo joka päivä että hän ei ikinä leiki minun kanssa kun tomerasti vaadin lelujen siivoamista. Onneksi ymmärrän että vanhemmuus ei ole sitä että on aina lapsen hyvä kaveri vaan myös vanhempi joka laittaa rajat ja luo säännöt. Näin myös lapsi kokee turvallisuutta vahvan auktoriteetin läsnä ollessa ja on valmis turvautumaan minuun. Nukkumaan mennessä kiukuttelut on jo unohtunut kun pestään hampaat ja luetaan kirjaa. Pinnaa se kyllä usein vaatii, sen myönnän.

Sulta tais mennä jutun pointti ohi...

Me molemmat vanhemmat ollaan taipuvaisia mielialaoireiluun, ja meidän lapsi on tuollainen mieletön ilmapuntari. Välillä huolestuttaa mitä hänellä on elämässä edessä jos me tai muu ympäristö ei pystytä aina tukemaan häntä oikealla tavalla. Enkä tarkoita että pitäisi kaikelta varjella, täytyyhän sitä tulla välillä kolhujakin, mutta toki sitä haluaisi pystyä tarjoamaan henkisesti turvallisen kasvuympäristön. -Ap

Vierailija kirjoitti:

Me molemmat vanhemmat ollaan taipuvaisia mielialaoireiluun, ja meidän lapsi on tuollainen mieletön ilmapuntari. Välillä huolestuttaa mitä hänellä on elämässä edessä jos me tai muu ympäristö ei pystytä aina tukemaan häntä oikealla tavalla. Enkä tarkoita että pitäisi kaikelta varjella, täytyyhän sitä tulla välillä kolhujakin, mutta toki sitä haluaisi pystyä tarjoamaan henkisesti turvallisen kasvuympäristön. -Ap

Pääasia että tiedostat asian ja työskentelet sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Me molemmat vanhemmat ollaan taipuvaisia mielialaoireiluun, ja meidän lapsi on tuollainen mieletön ilmapuntari. Välillä huolestuttaa mitä hänellä on elämässä edessä jos me tai muu ympäristö ei pystytä aina tukemaan häntä oikealla tavalla. Enkä tarkoita että pitäisi kaikelta varjella, täytyyhän sitä tulla välillä kolhujakin, mutta toki sitä haluaisi pystyä tarjoamaan henkisesti turvallisen kasvuympäristön. -Ap

Nyt menee ylianalysoinnin puolelle, joka ilmeisesti johtuu apeasta mielialasta. Kukaan ei ole aina täydellinen vanhempi. Jokaisella vanhemmalla on virheensä. Kukaan ei pysty aina tukemaan lastaan oikealla tavalla. Kunhan onnistuisi edes suurimman osan ajasta.

Kiitos vastaajille ❤ eiköhän paras lääke tähän tosiaan apeaan mielialaan ole mennä nukkumaan nyt kun lapsikin meni! Hyvää yötä! Ap

No mutta vau, lapsesi tunnisti tunteesi ja osasi nimetä sen, ja vieläpä osoitti myötätuntoa sinua kohtaan. Ei ollenkaan hullummin sinulta!

Voit aina noissa tilanteissa sanoa lapselle hän ikätason mukaan mistä olet surullinen ja kertoa että suru menee kyllä ohi ja kohta ollaan taas iloisia. Tärkeintä on, ettei lapsesi luule että surusi on hänen vastuulla mitenkään.