Syytän vanhempiani sokeriaddiktiostani
Olen itse kahden lapsen enkä löydä yhtään syytä olla tarjoamatta lapsilleni terveellistä ruokaa.
Äitini mukaan olin tavattoman nirso kaikelle oikealle ruualle (paitsi makkaralle) ja sen takia he antoivat minun syödä mitä ikinä haluan. Minusta on kuvia tikkari suussa kun olen alle vuoden vanha. Muistan että söin lusikalla sokeria purkista ja iltapalaksi esim kinuskikastiketta. Sain syödä herkkuja ihan milloin vain ja vanhempana käydä itse ostamassa vanhempien ruokatilille herkkuja.
Nyt olen 32. Olen koko ikäni kamppaillut syömisen kanssa. En ole lihava koskaan ollut, mutta en missään nimessä mikään terveyden perikuvakaan. Aikuisena olen itse alkanut ottaa selvää terveellisestä ruuasta ja alkanut opetella sen syömistä. Eikä ole ollut helppo tie. Edelleen sokerinhimo on aivan valtava. Joka päiväistä taistelua. Mikään ruoka ei oikein maistu miltään kun sokeria vain tekisi mieli...
Kommentit (4)
Ole onnellinen, että lapsuudestasi jäi vain sokeriaddiktio. Pahempaakin olisi voinut jäädä.
Millä tavoin vanhempien syyttely auttaa ongelmasi ratkaisemisessa?
Vanhemmat sukupolvet ovat persoina sokerille ja makealle!
Itse saan kokoajan taistella vastaan.
Me syödään raikasta ja aitoa ruokaa kotona. Vanhemmilla taas pullaa ja makkaraa.
Siis kahden lapsen äiti