Pidätkö lapsellisena " kihlautumista" , jos se ei ole avioliittolupaus?

Kihlaus on syvempää kuin pelkkä seurustelu, mutta ei enää nykyään vältttämättä merkkaa avioliittoon menoa.

Jos menee kihloihin on sama mennä myös naimisiin. Naimisiin meno ylipäätään ei kuitenkaan ole mielestäni mikään tae yhdessä olemiselle. Mielestäni toielle lupaaminen on se tärkein. Siihen ei sormuksia tai papin aamenta tarvita.

Leikitään että ollaan niin vakavasti muka yhdessä. Kumppania vaihdellaan ihan samalla lailla kuin seurustelusuhteissa ja taas sen seuraavan kanssa parin kuukauden päästä kihloihin.

Nykyään menee suvussa kihlaukset ihan olankohautuksella.

vastaako niinkun luokkasormusten vaihtoa silloin ennen sit vai? Miksi kutsua sitä kihloissa olemiseksi? Siksikö kun on taustalla niin paljon suhteista että tämä pitää tehdä kihlauksen avulla jotenkin ' merkityksellisemäksi' ? Olen kalkkis kyllä juu.

Kun 15-16 vuotiailla teineillä on nykyisin tapana kihlautua, niin kait se silloin vastaa luokkasormusten vaihtoa. Mutta jos aikuisiässä tekee samasta syystä ilman tositarkoitusta, niin silloin ihmettelen lähinnä kihlaparin henkistä kehitysikää.

Kovin on teiniraskaudetkin yleisiä se on siis ihan ok?

Olivat yhdessä ennen kihlautumista 20v.. nyt takana 40vuotta, mutta ei avioliittoa, ei vaan jaksa ymmärtää.

Lapsia kyllä yritettiin jo, ja niitä saatuamme menimme myös naimisiin reilut 4 vuotta myöhemmin. Eli eipä ole varaa pitää.

Ja ihmettelen suuresti näitä jotka vuosikausia kohloissa; On talot ja lapset vaan toinen puolisko saattaa todeta että sitä päivää ei tuu et naimisiin erehtys!?

Mistä sitä kenenkään tarkoitusperiä voi tietää tai syitä.

Itse olen kerran ollut kihloissa, mutta suhde ei päätynyt avioliittoon vaikka yhteinen lapsi syntyikin. Varmaan molemmilla kuitenkin kihlautuessa oli mielessä että avioliitto on seuraava vaihe vaan koskaan ei siihen pisteeseen selvitty sattuneista syistä.

Mun mielestä naimisiin voi mennä suoraankin olematta kihloissa ja toisaalta ymmärrän senkin jos joku on monta vuotta kihloissa. Häiden järjestäminen ei ole ilmaista ja syitä voi olla monia.

Elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee.

Itse taas koen tärkeämpänä sen avioliiton, enkä niitä hääjuhlia

saisin taatusti raivarit. Se ei ole mikään leikkimisen aihe, vaan vakava sitoumus ja lupaus naimisiinmenosta. 15v ei taatusti vielä ymmärrä asian vakavuutta, sen ikäiset ei ymmärrä edes seurustelun vakavuutta.

silloin se on sitä näyttämistä kavereille ja " ja kun muutkin, ni minäkin.." -juttua,

Se on silloin vain sormusten vaihtoa, kihlaus on lipaus avioliitosta.

Muistan lukioajoiltani nämä " kihlaukset" . Minä olin tuolloin pisimpään seurustellut saman pojan kanssa ja ystävät ihmettelivät, miksi me ei olla " kihloissa" , kun pari kuukautta yhdessä olleet olivat jo " kihloissa" .



Kihlaus on lupaus avioliitosta ja olen ollut kerran kihloissa - ja se kihlaus johti avioliittoon. Meillä kihlaus kesti pari vuotta sen vuoksi, että mieheni ei ole suomalainen ja meni aikaa siihen, että saimme ne läheiset kasaan samaan maahan juhlistamaan häitämme. Ei olleet isot häät. Ihan pienet vain molempien perheiden läsnäollessa.



Ensin mietimme isompia häitä, mutta olisi ollut kova homma järjestää, eikä kumpikaan mitenkään innostunut ollut sellaisista. Vanhemmillemme ne isot häät olisivat olleet tärkeämmät. Me vaan halusimme mennä naimisiin :)

ja säälittävää, että mennään edes kihloihin että voi pitää sormusta, kun ei pääse naimisiin.