Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko irtisanoutuminen ainoa vaihtoehto tässä tilanteessa
05.01.2020 |
Yritän selostaa asiani lyhyesti. Olen ollut pitkäaikaisesti sijaisena/pätkätöissä, siis useita vuosia täällä työpaikallani.
Nyt olen sitten sairastunut sekä fyysisesti että ilmeisesti myös henkisesti. Fyysisen puolen diagnoosi on tullut jo pari vuotta sitten, mutta en ole kertonut siitä, koska se ei vaikuta työntekooni vielä. Nyt olen sitten tässä kuukausien aikana huomannut varmaan myös alkaneeni masentua.
Minulla on nykyään koko ajan ihan kamala olo. Minulla on yhtäkkiä romahtanut itsetunto ja ammatillinen itseluottamus. Itsearvostukseni on nollissa. Tuntuu, etten nykyään selviä töistäni, en osaa enää mitään, olen kaikkein huonoin työntekijä, inhoan itseäni, luulen kaikkien vihaavan minua. Olen tänäänkin itkenyt koko päivän peiton alla, koska tunnen olevani niin huono.
Pelkään eniten, että saan potkut töistä tai siis sopimustani ei jatketa enää. Tuntuu, etten voi selvitä tästä enää koskaan ikinä. Sijaisella ei ole varmaan mitään turvaa. En voi kertoa töissä muuttuneesta elämäntilanteestani, koska sijaisena en saa sitten enää jatkoa. Pelkään, että pomot kuvittelevat minulla olevan ongelmia asenteen tai motivaation kanssa.
Minulla on aivan kamala olo. Tuntuu toivottomalta. En selviä tästä ikinä.
Kommentit (16)
Oikeasti en halua irtisanoutua. Pelkään hysteerisesti saavani potkut. En enää tiedä, mitä voisin tehdä tässä tilanteessa. Olen pitänyt työstäni. Toivoisin tämän masennuksen menevän ohi, mutta tuntuu, että en selviä yksin. En haluaisi sairaslomalle, koska työsopimus voi katketa eikö sitä jatketa enää. Pelkään eniten tyhjän päälle jäämistä. Pelkään ihan kamalasti, ettei minua oteta töihin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti en halua irtisanoutua. Pelkään hysteerisesti saavani potkut. En enää tiedä, mitä voisin tehdä tässä tilanteessa. Olen pitänyt työstäni. Toivoisin tämän masennuksen menevän ohi, mutta tuntuu, että en selviä yksin. En haluaisi sairaslomalle, koska työsopimus voi katketa eikö sitä jatketa enää. Pelkään eniten tyhjän päälle jäämistä. Pelkään ihan kamalasti, ettei minua oteta töihin takaisin.
Riippuu työsopimuksestasi. Onko se määräaikainen vai koeajalla/sijainen? Määräaikaista työsopimusta ei noin vain katkota, koeajalla tai sijaisena sinut voidaan heittää pihalle saman tien.
Mene työterveyslääkärille juttelemaan asiasta. Jos työ on sellaista, että saa sinut sairaaksi (esim. kiusaamista), ei sellaiseen työpaikkaan kannata jäädä. Terveys on liian arvokas menetettäväksi. Kyllä raha-asiat aina järjestyvät, vaikka se saattaa merkitä elintason pudotusta.
Mistä tuo harhainen käsitys on syntynyt, että olet menettänyt ammattitaitosi, yht´äkkiäkö? Jos työssä on jotain muuttunut ettet voi vastata vaatimuksiin, on työnantajan velvollisuus joko kouluttaa, siirtää tai joka tapauksessa informoida siitä. Sijaiselle ei ehkä ole kehityskeskusteluja. Teet työsi niin kauan kuin fyysisesti pystyt. Työkavereiden tunteet ei kuuluisi vastuullesi, mutta kyllähän se vaikuttaa jatkoon, että korvataanko sinut toisella. Tämä voi tapahtua kelle vain työkyvyistä riippumatta. Luultavasti kuvittelet liikaa. Järkevintä on odottaa sitä, jos sopimusta ei jatketakaan, johon voit sitten varautua. Peiton alta ei mikään järjesty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillistä masentuneen ihmisen itsesabotaasia: lopetetaan yrittäminen ettei vaan epäonnistuisi. Isketään itseä kirveellä polveen ettei vaan tulisi naarmua kompastuessa. Tai, kuten ap ajattelee, irtisanoudutaan etukäteen Ettei työnantaja ehtisi irtisanoa tai olla uusimatta sopimusta.
Ap hyvä. Oikea menettelytapa on se, että mietit, mitä itse haluat, ja sitten toimit niin, että viet asioita siihen suuntaan. EI niin että viet niitä pois päin haluamastasi. Jos siis itse et halua lopettaa töitäsi, niin ÄLÄ IHMEESSÄ LOPETA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on määräaikaisia sopimuksia, joiden pituus vaihtelee kuukaudesta puoleen vuoteen. Esim. nykyistä sopimusta on pari kuukautta jäljellä. Pelkään, että sitä ei jatketa enää, jos elämäntilanteeni selviää. Tunnen jääneeni aivan yksin. Ajatukset kiertää kehää. Ehkä on hyvä idea mennä lääkäriin. Jos sieltä saisi lähetteen jonnekin keskustelemaan.
Tuo on varmasti totta, että ajattelen liikaa ja kehittelen päässäni teorioita, että minut korvataan uudella työntekijällä. Mulla on oikeasti koko ajan sellainen pelko. Olen keksinyt ratksisuksi irtisanoutumisen, koska oma päätös ei tuntuisi niin pahalta.
En tiedä, mistä nämä huonommuudentunteet ovat tulleet yhtäkkiä. Ennen pidin itseäni hyvänä työntekijänä. Työtehtävissäni ei ole tapahtunut mitään oleellista muutosta.
Ja en oikeastaan edes tiedä, mitä hain takaa tällä aloituksella. Minulle tuli vain yhtäkkiä tunne, että olen yksin koko maailmassa. Jos vakituinen sairastuisi, hän voisi saada väliaikaisesti muutoksia työhönsä tai muuta tukea työnantajalta, että hänestä tulee taas työkuntoinen. Määräaikaisena jää ihan yksin. Ketään ei kiinnosta sijaisen vointi tai työkyky, vaikka olisi tehnyt sitä työtä 20 vuotta. Pelkään tyhjän päälle jäämistä. Se ahdistaa kaikkein eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, miten menee?? Voitko jo paremmin? Saitko tukea tai apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene siivoamaan laivoja.
Järjen jättiläinen.
Vaadi tuntuvaa palkankorotusta. Joko saat sen tai keksimällä keksitään syy heivata sut pihalle. Ja siitä ei tule karennssia jos sut heivataan. Lähtemällä itse saat karenssin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on määräaikaisia sopimuksia, joiden pituus vaihtelee kuukaudesta puoleen vuoteen. Esim. nykyistä sopimusta on pari kuukautta jäljellä. Pelkään, että sitä ei jatketa enää, jos elämäntilanteeni selviää. Tunnen jääneeni aivan yksin. Ajatukset kiertää kehää. Ehkä on hyvä idea mennä lääkäriin. Jos sieltä saisi lähetteen jonnekin keskustelemaan.
Tuo on varmasti totta, että ajattelen liikaa ja kehittelen päässäni teorioita, että minut korvataan uudella työntekijällä. Mulla on oikeasti koko ajan sellainen pelko. Olen keksinyt ratksisuksi irtisanoutumisen, koska oma päätös ei tuntuisi niin pahalta.
En tiedä, mistä nämä huonommuudentunteet ovat tulleet yhtäkkiä. Ennen pidin itseäni hyvänä työntekijänä. Työtehtävissäni ei ole tapahtunut mitään oleellista muutosta.
Tunne siitä, ettei enää hallitse työtä, jonka vähän aikaa sitten osasi hyvin, on ihan tyypillinen masennuksen oire, lääkäriin vaan, etenkin kun tuo kaikki huolestuneisuus, stressi ja ahdistus vielä tosennäköisesti pahentaa perussairautesikin oireita.
AP:n tapaus oikein kirkuu naisten ongelmia. On diagnoosi ja on muitakin vaikeuksia, mutta ei mennä keskustelemana työnantajan kanssa asioista, vaan vatvotaan ongelmia omassa päässä, kunnes pää räjähtää.
Ainoa idea ongelman ratkaisuksi on irtisanoutua? Jos se irtisanoutuminen on jo omassa mielessä hyväksytty vaihtoehto, niin ehkä kuitenkin kannattaisi jutella asioista töissä? Eihän ne sinulle potkuja kummempia voi järjestää? Ja jos saat potkut, niin et saa karenssia.
Alue: Aihe vapaa
Jos mietit irtisanoutumista, niin taloudellisestihan sinulle paras vaihtoehto olisi, ettei sopimustasi jatkettaisi. Pääsisit ilman karenssia ansiosidonnaiselle. Tosin nyt olet kyllä sairausloman tarpeessa, et missään tapauksessa työkykyinen. Mene lääkäriin heti tiistaina.