Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kestätte sen ettette tiedä mihin maailmankaikkeus rajautuu
04.01.2020 |
Ikuisuusaihe juu, ihan konkreettisestikin. Mutta suuntaan kysymystä sellaisille "faktaihmisille", joilla on järjellinen selitys ja rajat kaikelle. Kuinka suhtaudutte siihen että maailmankaikkeutta, avaruutta, ääretöntä emme voi ymmärtää? Mietin vaan kun itselle tuppaa tällaisista aiheista tulemaan melkeinpä fyysisesti huono olo koska ne ovat ymmärryskykyni ulkopuolella.
Kommentit (43)
Hyväksymällä sen että ihmisen näkökyky avaruuteen on rajallinen. Eikä siihen auta mitkään spekseiversit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun tarvitse koko olevaisen rajoja tietää, riittää kun tiedät omat rajani ja mun kuplani rajat, minkä sisällä elelen.
Mua ahdistaisi enemmän jos ne olisi tiedossa.
Tiedän kyllä, että on paljon asioita joita en tiedä enkä välttämättä saa ikinä tietääkään. Hyväksyn asian ja pärjään sen kanssa mielestäni varsin hyvin.
Et sinäkään aloittaja tiedä kuka minä olen, miten kestät sen, vai tarvitseeko sinun edes tietää? Uskon että pärjäät tietämättömyytesi kanssa varmasti yhtä hyvin kuin muutkin monista asioista tietämättömät.
T. Tieto lisää tuskaa.
Hyväksymällä sen että me olimme aluksi apinoita, ja olisimme onnellisempia edelleen apinoina. Jonkun perustavanlaatuisen virheen takia kehityimme tähän suuntaan, ainoaksi lajiksi jolla on kyky miettiä ”mihin avaruus loppuu” tyyppisiä asioita sillä välin kun muut lajit keskittyvät elämiseen ja olennaisiin asioihin, siispä minäkin yritän, olla siis enemmän ihan vaan tyytyväinen mistään mitään tietämätön apina :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se rajautuu tähän minun ympärilleni, noin metrin halkaisijan alueelle.
En ole faktaihminen. Joskus tulee fiilis, että nyt kun hetken mietin, löydän ymmärryksen, mutta eipä onnistu, eikä saa mielenrauhaa. Askarruttaa, ovatko avaruuden meille näkyvät kappaleet ja aine keskenään vuorovaikutuksessa samaan tapaan kuin kehomme hiukkaset, muodostaen "älyllisen"kokonaisuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ahdistaa jostain syystä ajatus siitä, että pohjoisnapa sulaa ja on pelkkää avovettä.
Kyllähän maailmankaikkeus, mutta se missä meidän maailmankaikkeus on muiden maailmankaikkeuksien kanssa niin missä hitossa on sen alku ja loppu?! Ja mistä se tuli?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei tule huonoa oloa.
Minä olen kaiken alusta, ilman kaiken alkua ei olisi minua. Ei muutakaan. Ei edes valon nopeutta. Se mihin kaiken alku ei vielä ulotu, siellä ei ole mitään käsitettävää, vaan kaikki on yhtä saavuttamaattomissa kuin olisi ennen ajan alkua.
".....Minä olen eilinen, tämä päivä, huominen, (saman arvoinen kuin) kasvot taivaan yläpuolella, synnyttänyt itseni....."
Kysymys vastaa myos Elämään, Elämää ei ole olemassa ilman eilistä. Sitä hetkeä jona aika alkoi.
(lainaus on ainakin 4 500 vuoden takaisesta egyptiläisestä tekstistä. Kasvot taivaan yläpuolella, tarkoittaa yleensäkin kaiken yläpuolella olemista; kaikessa mikä on elämä; elämän puolella olemista..)
On paljon sellaisia asioita mitä ihmismieli ei pysty(vielä) ymmärtämään. Nämä fakta tyypit nyt on muutenkin sellaisia puupäitä "faktojensa" kanssa ettei niitä taida kiinnostaa äärettömien asioiden pohtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua helpottaa ajatus maailmankaikkeuden äärettömyydestä. Jos omat ongelmat tuntuvat liian suurilta, ajattelen sitä miten järjettömän pieniä me olemme ja miten lyhyen ajan ihmiselämä kestää. Ja mua kirjaimellisesti naurattaa, että jotkut vielä luulevat jonkun tällä planeetalla ale 2000 vuotta sitten keksityn uskonnon olevan totuus kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
On paljon sellaisia asioita mitä ihmismieli ei pysty(vielä) ymmärtämään. Nämä fakta tyypit nyt on muutenkin sellaisia puupäitä "faktojensa" kanssa ettei niitä taida kiinnostaa äärettömien asioiden pohtiminen.
Maaailmankaikkeus EI OLE ääreton, vaan ulottuu juuri siihen asti, mihin "tähän paivään asti" ulottuu (laajenee koko ajan). Mitään mikä olisi sen ulkopuolella ei voi tarkastella tai tutkia. Tämä on aivan tavallista tosi fysiikkaa...
Maailmankaikkeutta Ei voi tarkastella ulkopuolelta, mutta että sen voi sanoa, on kuitenkin kaikkeuden ymmärtämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se rajaudu mihinkään, se on kaareva. Se laajenee itsensä sisään ja jos menisit yhteen suuntaa tarpeeksi kauan, niin tulisit takaisin lähtöpisteeseen.
Ba-lintu...... kirjoitti:
Minulle ei tule huonoa oloa.
Minä olen kaiken alusta, ilman kaiken alkua ei olisi minua. Ei muutakaan. Ei edes valon nopeutta. Se mihin kaiken alku ei vielä ulotu, siellä ei ole mitään käsitettävää, vaan kaikki on yhtä saavuttamaattomissa kuin olisi ennen ajan alkua.
".....Minä olen eilinen, tämä päivä, huominen, (saman arvoinen kuin) kasvot taivaan yläpuolella, synnyttänyt itseni....."
Kysymys vastaa myos Elämään, Elämää ei ole olemassa ilman eilistä. Sitä hetkeä jona aika alkoi.
(lainaus on ainakin 4 500 vuoden takaisesta egyptiläisestä tekstistä. Kasvot taivaan yläpuolella, tarkoittaa yleensäkin kaiken yläpuolella olemista; kaikessa mikä on elämä; elämän puolella olemista..)
Olipa monimutkainen vastaus, muuta voimmeko karkeasti ottaen verrata maailmankaikkeuden ääriä tulevaisuuteen, kumpaakaan emme tässä hetkessä vielä voi tuntea?
Ihmiseltä ilmeisesti puuttuu aisti tai kyky ymmärtää mitä tarkoittaa kun jokin on ääretön. Tulee ns. älyn raja vastaa. Ehkä ihmisälyllä ei pysty käsittämään. Kun on lusikalla annettu niin on kauhalla vaikea ottaa.
Ei ihmisen tartte ymmärtää kaikkea.
Muidtan kun lapsena mietin asiaa ja ahdistuin.
Vierailija kirjoitti:
Minua helpottaa ajatus maailmankaikkeuden äärettömyydestä. Jos omat ongelmat tuntuvat liian suurilta, ajattelen sitä miten järjettömän pieniä me olemme ja miten lyhyen ajan ihmiselämä kestää. Ja mua kirjaimellisesti naurattaa, että jotkut vielä luulevat jonkun tällä planeetalla ale 2000 vuotta sitten keksityn uskonnon olevan totuus kaikesta.
Sama Rahikaisella. Kovin nämä muut maailmankaikkeuden hiukkaskimput kyllä yrittävät vielä lisää syyllistää minua.
Laakee aakee😁