Muita jotka ryhmässä passivoituu ja jää taka-alalle
Itselläni tällainen ongelma. Kahdenkeskisesti kykenen muiden ihmisten kanssa suht normaaliin vuorovaikutukseen, mutta jos on suurempi ryhmä niin herkästi jään taka-alalle, olen hiljaa, en osallistu keskusteluun. Jokin vain estää minua, en uskalla tai halua.
Muita kenellä sama ongelma? Mikä auttaisi asiaan? Periaatteessa en itse kärsi siitä, muuta kuin ajattelen että muita saattaa ärsyttää se. Mielipiteitä?
Kommentit (51)
Olen samanlainen..ja huomaan, että usein minua pidetään varmaan outona tuppisuuna!
Ryhmässä tarkkailen ja ihmettelen, miten tyhmiä ihmiset ovat. Hirveä määrä häsläämistä, väärää tietoa, kaikenlaista venkoilua. En viitsi lähteä mukaan, koska tavoite saavutettaisiin huomattavasti helpommin 5 minuutin miettimisellä kuin ryntäämisellä tekemään väärin.
Minäkin jään aina ulkopuoliseksi ryhmässä. Siksi en enää edes yritä olla osa mitään porukkaa ja oikeastaan mitään ryhmää koskaan missään ikinä. Olen luovuttanut. Ei tälle mitään voi.
Minä. Vihasin koko AMK- ajan loputoomia ryhmätöitä ja projekteja! "valmistavat työelämään", just joo eli ope pääsee helpolla näissä itse ja 1-2 ihmistä tekee kaiken työn ja muut tulevat pummilla saamaan saman arvosanan, eli parempi oppilas voi daada numeronsa alaspäin ja nuo sluibaajat ylöspäin, tekemättä mitään. Lisäksi yleensä vain kovaäänisintä tai kahta päällepäsmäriä kuunnellaan ideoinnissa ja hiljaisempien ehdotikset ohitetaan täysin tai lytätään huonoina. Sitten kun tuota lyttäämsitä ja ohittamista on tarpeeksi kauan kuunnellut, ei tosiaan enää edes yritä ehdottaa mitään. En kellä vapaa-ajalllakaan tykkää tomia ryhmissä, jotkut liikuntajutu tok, jos ei tarvitsisi puhua mitään(esim. liikuntajutu)mut niissäki nyeritetään monesti pakottaa "ryhmäytymään"eli avautumaan mahdollisille kiusaajille ja tutustumaan heihin. en halua tutustua heihin enkä kertoa yhtään mitään itsestäni ja elämästäni. ja joo, olen todellakin introvertti.
Aivan normaali introvertin tyyli. Älä murehdi, kelpaat tuollaisena.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmässä tarkkailen ja ihmettelen, miten tyhmiä ihmiset ovat. Hirveä määrä häsläämistä, väärää tietoa, kaikenlaista venkoilua. En viitsi lähteä mukaan, koska tavoite saavutettaisiin huomattavasti helpommin 5 minuutin miettimisellä kuin ryntäämisellä tekemään väärin.
Minulla taas ei ole tätä ongelmaa ryhmätyön tai jonkin projektin kanssa. Silloin sanon ihan luontevasti mielipiteeni ja ajatukseni, saatan joskus jopa ottaa ikään "työnjohtajan" roolia jos muut ovat kovin passiivisia eivätkä vastuut muuten jakaudu tasaisesti.
Mutta jos ollaan vaikkapa porukalla baarissa niin minun on vaikeaa osallistua keskusteluun. Vaikka mieleen tulisikin vitsi, jokin aiheeseen liittyvä kommentti tai hauska juttu niin en yleensä saa sanotuksi sitä. Joko mietin liikaa niin että aihe ehtii jo vaihtua, tai sitten en vain uskalla. Kadehdin ihmisiä jotka eivät ennalta mieti sanomisiaan liikaa, ottavat nopeasti puheenvuoron ja pystyvät pitämään luontevaa flowta keskustelussa.
Mä en kanssa osaa tota sosiaalista peliä ja usein uuvun siihen. Kaikkien edessä ollaan mielin kielin ja hetken päästä kun kaveri on lähtenyt huoneesta, alkaa juoruaminen ja haukkuminen..huoh..
Minulla se johtuu osaksi siitä, että ääneni on hiljainen. Jos puhetta on enemmän, ääneni ei vaan tule kuulluksi. En viitsi enää edes yrittää, kun kukaan ei kuule, vaikka huutaisin kurkkuni kipeäksi.
Mutta on myös sellaisia tilanteita, joissa en edes osaa kuvitella osallistuvani ryhmän juttuihin ja keskusteluihin. Ei vaan ole mitään sanottavaa eikä aihekaan kiinnosta. Joskus käy niin.
Lisäksi minulla on vähän huono kuulo. Esim. yksi ystäväni en sellainen, etten pääsääntöisesti lainkaan kuule, mitä hän puhuu. Muut ystäväni jostain syystä kuulevat hänen puheensa, mutta minä en. Viimeksi jouduin pyytämään häntä toistamaan niin monta kertaa, että alkoi jo nolottaa. Sanomattakin selvää, ettemme tapaa ja juttele kovin usein.
Mulle on helpotus jos joku kolmas tulee jos olen esim. jonkun kanssa kahdestaan työpaikan kahvihuoneessa. Ne kaksi muuta alkaa keskustella ja minä saan hörppiä rauhassa kahviani. Jonninjoutava juttelu väsyttää ihan hirveesti. En jaksa kiinnostua kaikista koiran pissityslenkeistä.
Minun seurassa räpätäditkin on hiljaisia. Ottaat aina kännykät esiin niin kauan kun tulee muita.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kanssa osaa tota sosiaalista peliä ja usein uuvun siihen. Kaikkien edessä ollaan mielin kielin ja hetken päästä kun kaveri on lähtenyt huoneesta, alkaa juoruaminen ja haukkuminen..huoh..
👆
Pahinta on kun muut jakelevat ryhmässä puhelinnumeroita ja sopivat tapaavansa toisiaan lähitulevaisuudessa. Siinä viimeistään tajuaa olevansa yksinäinen ihminen porukassa.
Lue introverttiudesta, niin opit ymmärtämään itseäsi etkä pidä ominaisuuksiasi enää vikana, vaan lahjana.
Olen samanlainen. Kahden kesken juttelen rennommin, mutta ryhmässä en saa sanottua mitään. En osaa sanoa asiaani mihinkään luonnolliseen väliin ja mietin liikaa sanomisiani. En osaa keskustella luontevasti ryhmässä. Olen yrittänyt opetella olemaan stressaamatta hiljaisuuttani liikaa, koska juttelen muille kahden kesken. Enimmäkseen kuitenkin häpeän itseäni.
Et ole ainut! Harmi vaan kun en löydä vastaavia henkilöitä ympäriltäni ns. vertaistueksi, koen kaikkialla olevani ainut tälläinen :D
Joo introvertilta kuulostaa. Olen samanlainen. Introvertit monesti miettii ennen kuin puhuvat ja monesti huomaa, että asia jo mennyt, kun itse olisi sanomassa. Liian monesti ryhmissä yhdet ja samat henkilöt puhua pälpättaa eikä muut saa suun vuoroa. Mieluummin tuppisuu kuin turhasta jauhaja. Itse en myöskään jaksa keskustella turhanpäiväistä small talkkia vaan puhumisen takia siispä olen hiljaa. Introvertit on monesti hyviä kuuntelijoita ja sosiaalisesti taitavia vaikka eivät puhu suuna päänä. Miksi pitäisi puhua ryhmässä jos ei ole sanottavaa?
Kovin optimistisia monet kommentoijat. Olen itsekin hiljainen ryhmässä, ja vaikka en pidä itseäni ongelmana tai viallisena, niin let's face it: yhteiskunnalla on tiettyjä asenteita ja ennakkoluuloja kohdistuen hiljaisempiin. Eli en ihan purematta niele sitä väitettä, että tässä tällaisena kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Kovin optimistisia monet kommentoijat. Olen itsekin hiljainen ryhmässä, ja vaikka en pidä itseäni ongelmana tai viallisena, niin let's face it: yhteiskunnalla on tiettyjä asenteita ja ennakkoluuloja kohdistuen hiljaisempiin. Eli en ihan purematta niele sitä väitettä, että tässä tällaisena kelpaisi.
👆
Sä oot mitä oot.