En selviä uudesta työstä

Älä mitään! Marssi esimiehen luo ja sano ettet kykene,ota joku toinen,nyt tässä on solmu jota en saa auki ja plaaplaaplaa!

Ensinnälin se helpottaa että saa purettua sydäntään. Hän sanoo joko että ok,hommaan apua tai että ok järkkään siihen toisen jatkamaan!

Ei sen kummempaa.

JA noin toimimalla osoitat että olet ammatillinen!

Tiedätkö, nyt vaan rohkeasti kysymään apua muilta. Sinuna keskustelisin myös oman esimieheni kanssa ja kysyisin tukea häneltä. Yliopisto antaa sinulle tutkintonimikkeen, mutta todelliset työelämässä vaaditut taidot opit vasta töissä, niin se valitettavasti on. Kannattaa tutustua projektinhallintaa koskevaan kirjallisuuteen ja pyytää onko mahdollisuutta osallistua myös muihin koulutuksiin työpaikan kautta. Ei ole noloa tunnustaa omaa osaamattomuuttaan, kaikki meistä aloittavat joskus jossain ensimmäistä kertaa. Sinä pystyt siihen!

Terv. Eräs esimies 

Lilili kirjoitti:

Olen yliopistosta vastavalmistunut ja onnekseni sain melko pian koulutustani lähes vastaavan työn.

Kuukauden jälkeen olen kuitenkin edelleen stressaantunut joka ikinen ilta seuraavan päivän töistä. Suorastaan ahdistunut. Tuntuu, etten osaa mitään. Lisäksi teen projektia, joka ei suoraan vastaa koulutustani - esimieheni kuitenkin vaikuttaa olettavan, että hallitsen myös ko projektiin vaadittavat taidot. Tämä lisää paineita entisestään, sillä tuntuu, että apua on vaikea kysyä ja kynnys on korkea. Apua on myös vaikea saada sillä kaikilla tuntuu olevan kiire ja tuntuu siltä, kuin joka kerta apua pyytäessä se olisi kauhea vaiva. Myös odotukset suhteeni ovat melko vaativat - minulla on kuitenkin kaksi eri tutkintoa ja työhaastattelussakin koin, että minut palkattiin tänne ”moniosaajaksi” ja ”asiantuntijaksi.”

Tiedän, että työhön tottumiseen voi mennä vuosiakin. Koen kuitenkin aivan järkyttävää ammatillista epävarmuutta töissä _koko ajan_ eikä onnistumisen fiiliksiä ole tullut vielä kertaakaan. Lisäksi hävettää, kun edelleen olen saman projektin kanssa säheltämässä, vaikka tämän olisi varmaan pitänyt jo olla valmis aikapäiviä sitten. Olen jopa toivonut, että voi kun esimieheni joku päivä vain sanoisi, että et valitettavasti taida olla pätevä tähän hommaan, jotta vain voisin vain jättää hommat kesken ja luovuttaa.

Tässä lounastauon pettymyksen ja harmituksen mietteitä.

Olen ollut 2,5v. tässä nykyhommassa. Perehdytys kesti pari tuntia. Pomoa näkee kerran kuussa eikä se vastaa sähköposteihin. Pari pahaa virhettä on tullut ja pari valitusta asiakkailta. Tämmöstä vaan oppii sietämään. En ota itseeni vaikka ei aina putkeen mene. Onneksi en ole lääkäri tai muutenkaan kukaan ei kuole tms. Olen joskus ihmetellyt, ettei ole tullut varoitusta tai puhuttelua, mutta eihän se pomo ehdi sellaisia edes miettiä.

Tänään olen lomalla, viisastelijoille tiedoksi.

potkut tulossa

Se on useimmilla tuollaista alkuun. Yliopisto ei kouluta ammattiin vaan tieteeseen, ja toisaalta kun palkataan akateeminen, oletetaan ettei häntä tarvitse kädestä pitäen neuvoa vaan hän itseohjautuvasti etsii itse tarvittavat tiedot ja taidot.

Meille stressiherkille yksilöille se on aika kovaa. Itselläni meni varmaan 5 vuotta että aloin tuntea että osaan mitään. Niin kauan häpesin huonouttani, pelkäsin potkuja, pelkäsin joka ilta ja yö tulevaa työpäivää. Illat luin työhön liittyviä juttuja ja tein salaa ylitöitä oppiakseni työn. Ja join liikaa kaljaa koska hermo ei olisi kestänyt muuten.

Mutta kyllähän se siitä meni, potkuja en koskaaan saanut ja nyt tiedän olevani jo todella hyvä työssäni, 16 vuotta sitä tehneenä.

Hei ap. Olet ristiriitaisessa tilanteessa. Tunnet odotusten olevan epärealistisen kovat, eikä apua paljon heru.

Näen tässä kaksi suuntaa kohti työssä jaksamista:

Ensinnäkin esimiehen. Esimiehen tehtävä on saada alaiset onnistumaan, saada heidän työpanoksensa loistamaan ja jaksamaan töissä. Sinun täytyy ylittää oma kynnyksesi ja varata esimieheltä aika työkuvasi avaamiseen ja keskusteluun. Avun pyytäminen ei saa olla kuin jotain armopaloja, sinulle täytyy antaa resurssit voidaksesi tehdä työn, resursseihin kuuluu myös ns hiljainen tieto, kokemus yms.  

Toinen puoli löytyy omasta itsestäsi. Tunnut myös itse vaativan itseltäsi paljon, kun stressaat kovasti ettet epäonnistu. Olet ollut uudessa työssä kuukauden. Saat tehdä virheitä ja olla tietämätön, se kuuluu asiaan.  Anna itsellesi aikaa esim. puoli vuotta, jonka jälkeen vasta arvioit työtilannetta. Nyt olet niin alussa, ettet voi vielä tietää, miten asiat lähtevät sujumaan. Miten opit sietämään sitä, ettet vielä osaa täysin? Miten rentoutat itseäsi työpäivien jälkeen. Vastapaino - balanssi on yksi tärkeimpiä elämäntaitoja. Mistä löydät vastapainoa, levollisuutta, lupaa olla juuri oma itsesi?

Mitä näistä ajattelet. 

Miten ei ole informoitu, milloin projektin tulisi olla valmis? Nuo on noita viiden tähden lafkoja.

Jos ei mikään auta niin työ on vain työtä, ei työntakia kannata menettää mielenterveyttään. Chillisti ja silleen.

Vierailija kirjoitti:

Miten ei ole informoitu, milloin projektin tulisi olla valmis? Nuo on noita viiden tähden lafkoja.

👆

Ei kukaan työnantaja odota vuosia että sinä totut työhös!HALOO!

Totahan tuo nykypäivän työelämä on (ainakin asiantuntija-aloilla). Kaikkien pitää vaan feikata koko ajan että homma on muka 100% hallinnassa.

Kannattaa asettaa oma mielenterveys kuitenkin aina etusijalle viime kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan työnantaja odota vuosia että sinä totut työhös!HALOO!

HALOO, tuut tuut tuut 📞

Vierailija kirjoitti:

Miten ei ole informoitu, milloin projektin tulisi olla valmis? Nuo on noita viiden tähden lafkoja.

Projekti, johon keskityn on aika moniosainen ja teen useampaa osa-aluetta samanaikaisesti - loppudeadline on toki tiedossa, mutta en tarkalleen tiedä milloin esimerkiksi juuri nykyinen osa pitäisi olla valmis, muutoin kuin ”mahdollisimman nopeasti.”

Otin asian puheeksi esimieheni kanssa perjantaina ennen kotiinlähtöä. Sanoin, että rehellisesti en tiedä suoriudunko tästä tehtävästä sillä ammattitaidolla, mikä minulla on. Painotin, että koulutukseni ei vastaa juuri kyseisen osa-alueen vaatimuksia ja että tuntuu, että tehtävässä kestää tarpeettoman kauan. Sanoin myös, että jos sillä on kova kiire niin olisi hyvä delegoida se jollekulle, jolla ko koulutus on. Hän kommentoi jotenkin vähän hämmentyneenä, että ”aijaa... minä kun ajattelin, että tämä olisi helpompi sinulle, kun se koulutus minkä olet käynyt on melko vaativa ja sivuaa kyseiseen projektin osaan tarvittavia oppeja.”

Tästä jäi entistä hirveämpi olo, sillä jäi sellainen fiilis, että minun PITÄISI osata nämä. Oli kiire siinä niin emme ehtineet enempää asiaa puida ja koko keskustelu jäi auki.

Tilannetta voisi verrata vaikka siihen, että olisin rakennusinsinööri ja minun pitäisi tehdä arkkitehtuurista suunnittelua: alat ovat lähellä ja tarvitsevat toisiaan, mutta insinööriltä ei voi odottaa arkkitehdin taitoja ja toisinpäin - toki ymmärrystä toisiinsa ammateilla on puolin ja toisin.

Huominen työpäivä ahdistaa aivan suunnattomasti. Olen koko viikonlopun vain itkeskellyt ja pelottaa, että huomenna en pysty hillitsemään tunteitani. Pelottaa, että menetin kasvoni ja huomenna jatkan paniikissa projektia, josta olen nyt paljastanut, etten sitä hallitse.

Pelottaa sekin, että saan jonkun uuden tehtävän, enkä pysty silläkään osoittamaan osaamistani, koska olo on niin epävarma ja teen jatkuvasti virheitä pelkästä stressistä.

Ap

Lilili kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ei ole informoitu, milloin projektin tulisi olla valmis? Nuo on noita viiden tähden lafkoja.

Projekti, johon keskityn on aika moniosainen ja teen useampaa osa-aluetta samanaikaisesti - loppudeadline on toki tiedossa, mutta en tarkalleen tiedä milloin esimerkiksi juuri nykyinen osa pitäisi olla valmis, muutoin kuin ”mahdollisimman nopeasti.”

Otin asian puheeksi esimieheni kanssa perjantaina ennen kotiinlähtöä. Sanoin, että rehellisesti en tiedä suoriudunko tästä tehtävästä sillä ammattitaidolla, mikä minulla on. Painotin, että koulutukseni ei vastaa juuri kyseisen osa-alueen vaatimuksia ja että tuntuu, että tehtävässä kestää tarpeettoman kauan. Sanoin myös, että jos sillä on kova kiire niin olisi hyvä delegoida se jollekulle, jolla ko koulutus on. Hän kommentoi jotenkin vähän hämmentyneenä, että ”aijaa... minä kun ajattelin, että tämä olisi helpompi sinulle, kun se koulutus minkä olet käynyt on melko vaativa ja sivuaa kyseiseen projektin osaan tarvittavia oppeja.”

Tästä jäi entistä hirveämpi olo, sillä jäi sellainen fiilis, että minun PITÄISI osata nämä. Oli kiire siinä niin emme ehtineet enempää asiaa puida ja koko keskustelu jäi auki.

Tilannetta voisi verrata vaikka siihen, että olisin rakennusinsinööri ja minun pitäisi tehdä arkkitehtuurista suunnittelua: alat ovat lähellä ja tarvitsevat toisiaan, mutta insinööriltä ei voi odottaa arkkitehdin taitoja ja toisinpäin - toki ymmärrystä toisiinsa ammateilla on puolin ja toisin.

Huominen työpäivä ahdistaa aivan suunnattomasti. Olen koko viikonlopun vain itkeskellyt ja pelottaa, että huomenna en pysty hillitsemään tunteitani. Pelottaa, että menetin kasvoni ja huomenna jatkan paniikissa projektia, josta olen nyt paljastanut, etten sitä hallitse.

Pelottaa sekin, että saan jonkun uuden tehtävän, enkä pysty silläkään osoittamaan osaamistani, koska olo on niin epävarma ja teen jatkuvasti virheitä pelkästä stressistä.

Ap

Koeta eritellä mielessäsi mikä on se vaikein osa-alue; mihin ei tunnu rahkeet riittävän. Tuollaisessa tilanteessa koko homma saattaa muodostua sellaiseksi sekavaksi ja ahdistavaksi möykyksi, joka tuntuu kaatuvan päälle.

Sitten kun tiedät mikä on hankalin asia, pyydä spesifisti siihen apua. En tiedä minkälaista apua tarvitaan, mutta pomosi saattaa tietää. Pomoilla on tapana haluta homma valmiiksi, ja heillä on valta määrätä resursseja homman valmistumiseen.

T: Pomo

😒