Lue keskustelun säännöt.
Millä saan alle kaksivuotiaan ymmärtämään, että muita ei saa satuttaa tahallaan?
02.01.2020 |
Hänen mielestä muiden satuttaminen on kiva leikki eikä ymmärrä, että muita sattuu kun lyö, puree tai raapii tai vetää tukasta. On kielletty sata kertaa, mutta tekee tuota aina vain ja usein nauraa päälle, koska luulee että se on leikki. Miten saan noin pienen ymmärtämään, että ei saa satuttaa?
Kommentit (18)
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä vielä varsinaisesti saakaan ymmärtämään.
Estät tämän ei-toivotun käyttäytymisen tiukasti ja määrätietoisesti joka kerta. Miksi nauraa? Saa jotain vastetta tähän? Ilmekään ei saa värähtää huvituksen puolelle edes pienestä nipistyksestä.
Kyllä se siitä! Melko tavallista vielä noin pienelle. Pääasia suojata nyt muita. Mitkään varsinaiset puheet toisen satuttamisen vahingollisuudesta eivät vielä auta. Toki sekin on hyvä aina sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Vanhalla toimivalla keinolla onkin kasvatettu tosi tervepäisiä ihmisiä. Not.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Vanhalla toimivalla keinolla onkin kasvatettu tosi tervepäisiä ihmisiä. Not.
Ennen vanhaan ihmisillä pelasi maalaisjärki eikä ollut valtavaa (mielenterveysongelmaista) syrjäytyneiden massaa niin kuin nykyään.
Mulla nuorempi lapsi kävi uudelleen ja uudelleen vanhemman kimppuun myös puremalla, lyömällä ja tukasta repimällä. Mitkään puheet eivät tehonneet.
Vanhempi ymmärsi jo, ettei toista saa satuttaa, mutta kysyi lopulta saako hän tehdä saman pienemmälle. Sanoin, etten voi tuohon lupaa antaa, hän sen kyllä varmaan ymmärtää. Ja ymmärsihän esikoinen, ja ymmärsi senkin, etten todellisuudessa häntä moisesta tuomitsisi.
Seuraavalla kerralla, kun pienempi puri (ja nauroi), esikoinen tarttui pienempää kädestä ja puri käsivarteen. Kolme kertaa samalla mitalla maksamista riitti, pienempi oppi olemaan satuttamatta muita.
Jonkun mielestä voi olla väärin, että hiljaisesti hyväksyin moisen "kasvatuksen", mutta ei sekään ole oikein, että toinen joutuu satuttamisen kohteeksi jatkuvasti siksi, ettei pienempi vielä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Tavoitteena on opettaa, että satuttaminen on väärin. Yleensä paras keino kasvattaa, on oma esimerkki. Pitää itse käyttäytyä, kuten opettaa.
Ja mitä tulee ap:n kysymykseen, niin unohda koko tavoite. Estä parhaasi mukaan ei-toivottu toiminta ja sano ei. Eräänä kauniina päivänä huomaat, että käytös on jäänyt pois.
Ei kaksivuotias vielä ole kykenevä empatiaan. Hänen kielellinen kykynsäkään ei vielä riitä aiheen ymmärtämiseen. Hänen ajattelunsa on äärimmäisen itsekeskeistä eivätkä kausaalisuhteet vielä hahmotu. Vaadit liikaa.
Sitten kannattaa huolestua, jos esimerkiksi neljävuotias ei kykene empatiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Juuri näin. Pure takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Juuri näin. Pure takaisin
Vaikka tämä tyyli voi tehota lyhyellä tähtäimellä, ei se silti välttämättä ole viisasta. Kannattaa miettiä, millaisen moraalin haluaa opettaa pitkällä aikavälillä. Haluaako opettaa, että kosto on ok? Tai että vahvempi voi aina satuttaa?
Itse haluan ainakin opettaa, että väkivalta ja muiden satuttaminen on aina väärin. Normaalissa elämässä ei tule vastaan moniakaan poikkeuksia tästä.
Esimerkiksi Suomen laki ei tunne sellaista, että saa lyödä jos toinen löi ensin. Näissä tilanteissa molemmat tuomitaan pahoinpitelystä.
Joka ikinen kerta estetään satuttaminen ja sanotaan Ei, kun kosketaan nätisti. Ja sitten lapsen kädestä kiinni pitäen silitetään toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisaikaan olisi annettu selkäsauna, mutta nykyään muut keinot käytössä.
Kalle Päätalo pilkkasi naapurin isäntää ja emäntää. Kun Kallen äiti sai tietää törkeästä käytöksestä, sai sellaisen selkäsaunan, että moinen loppui siihen paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan olisi annettu selkäsauna, mutta nykyään muut keinot käytössä.
Kalle Päätalo pilkkasi naapurin isäntää ja emäntää. Kun Kallen äiti sai tietää törkeästä käytöksestä, sai sellaisen selkäsaunan, että moinen loppui siihen paikkaan.
Alle 2-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepuolustus on sallittua, johan sen nyt sitten sanoo terve järkikin.
Mutta överiksi sekään ei saa mennä. Ja toinenhan voi väittää puolustajan aloittaneen jne.
"Alle 2-vuotiaana?"
Pikkupoikana. Oli varmaan 5-7-vuotias.
Mutta selkäsauna tuli! Vanha kansa kasvatti lapsia niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Alle 2-vuotiaana?"
Pikkupoikana. Oli varmaan 5-7-vuotias.
Mutta selkäsauna tuli! Vanha kansa kasvatti lapsia niin.
Tässä puhuttiin 1-vuotiaan muiden satuttamisesta. Sen saa aivan helposti loppumaan lempeällä ohjaamisella 99% lapsista. Ja 1-vuotiaan lyöminen "kasvatuksena" on toivottavasti ollut vanhaan aikaankin suht harvinaista, todella julmaa se joka tapauksessa olisi.
Kun lapsi satuttaa sinua, näytä surullista naamaa, tirauta kyynel ja sano että aijai, sattuu. Oppii nopeasti että ei ole kiva tehdä toista surulliseksi.
Meidän lapsella oli sama vaihe mutta loppui, kun huomasi toisen surun ja kivun. Lapset on empaattisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha toimiva keino on tehdä sille taaperolle itselleen niin kuin se tekee muille. Ei se muuten tajua, miltä ne jutut toisista tuntuvat.
Juuri näin. Pure takaisin
Vaikka tämä tyyli voi tehota lyhyellä tähtäimellä, ei se silti välttämättä ole viisasta. Kannattaa miettiä, millaisen moraalin haluaa opettaa pitkällä aikavälillä. Haluaako opettaa, että kosto on ok? Tai että vahvempi voi aina satuttaa?
Itse haluan ainakin opettaa, että väkivalta ja muiden satuttaminen on aina väärin. Normaalissa elämässä ei tule vastaan moniakaan poikkeuksia tästä.
Esimerkiksi Suomen laki ei tunne sellaista, että saa lyödä jos toinen löi ensin. Näissä tilanteissa molemmat tuomitaan pahoinpitelystä.
Tässähän kyse ei ole kostosta vaan siitä, että opetetaan esimerkin kautta, miksi esimerkiksi pureminen ei ole oikeasti hauskaa. Moni aikuinenkaan ei osaa osoittaa myötätuntoa tilanteissa, jotka ovat itselleen liian vieraita, koska asia on liian abstrakti ennen kuin vastaava tilanne osuu omalle tai läheisen kohdalle tai on muuten nähnyt miten vastaavassa tilanteessa toimitaan. Tietenkään lasta ei kuulu oikeasti satuttaa tai tehdä tilanteesta pelottavaa, vaan tavoite on pelkästään konkretisoida abstrakti asia.
Oppii kun tulee itse raavituksi ja purtavaksi, ymmärtää että sehän sattuu.
Mutta koska en voi suositella lapsen pahoinpitelyä, toinen toimiva vaihtoehto on myös. Jos lapsi puree ja raapii sinua, voit hieman dramatisoida. Näytä kunnolla että sinuun sattuu. Miehesi/äitisi/kuka tahansa sitten tulee "huolehtimaan" sinusta. "Oi voi katso nyt miten äitiä sattui... Tarvitseeko äiti laastaria? Voi että.. " vähän silittelyä ja halailua päälle. Toisin sanoen kiinnittäkää huomio uhriin, ei purijaan.
Lapsi on joka päivä vanhempi. Ole vain kärsivällinen ja katkaise tilanne yhä uudelleen. Ja sitten tilalle sallitun tekemisen malli.
Voit myös parkaista itse, ei vihaisesti tai liioitellusti vaan nimenomaan kuvaamaan sitä kipua.